Matkaan Somerniemelle Amanita-kustantamoon haastattelemaan suomalaisen tietokirjallisuuden ja naishistorian gran old ladya Kaari Utriota. Vastassa on ystävällinen ja sympaattinen ihminen, joka on pirteä ja skarppi. Nämä piirteet näkyvät myöhemmin myös haastattelun aikana. Utrion esitellessä kotiaan huomio kiinnittyy välittömästi kirjojen määrään; kirjoja on hyllyttäin, ja niiden parissa voisi viettää tuntikausia. Kustantamossa tehdään kiivasta työtä, ja kustantamo julkaisee isoja suurteoksia muun muassa Somerniemen historiasta.
Utrio tarjoaa minulle ja kuskilleni kinkkupiirakkaa, leivonnaisia, sekä kahvia ja teetä. Syötyämme pistämme tupakaksi ja aloitamme. Kysyn Utriolta, näkyikö Vapaa-ajattelijain liitto julkisena toimijana hänen opiskellessaan historiaa Helsingin yliopistossa 1960-luvulla. ”Ei minkäänlaisena”, vastaa Utrio hetkeäkään miettimättä. ”Mutta toisaalta, luin historiaa ja uskonto ei näkynyt siellä kuin kirkon kautta. Historian opetus yliopistoissa keskittyi valtaan, sotiin ja pehmeimmillään taidehistoriaan. Opiskelin teologisessa tiedekunnassa kirkkohistoriaa, ja suoritin kirkkohistoriasta cumun. Opettajana toimi pääasiassa professori Kauko Pirinen, joka oli keskiajan kirkkohistorian asiantuntija ja tiedemies.”
Utrio kertoo Eevan tyttäristä: ”Suomeksi ei tietenkään ollut lähteinä mitään, ja saksaa en puhu. Mutta kävin mahdollisimman monipuolisesti läpi englanninkielisiä lähteitä, ja niitäkään ei ollut paljon. Eikä minulla ollut mitään mallia, koska mitään populaariteoksia ei ollut julkaistu. Joten kävin lävitse tutkimuksia. Kyllähän se oli mielenkiintoista tarkastella kristinuskon vaikutusta naisen asemaan,kun olen kasvanut uskonnottomassa kodissa. Olin ulkopuolinen tarkastelija, minulla kun ei ollut mitään vakaumusta.”
”Olen uskonnoton. Ajattelen uskontoa lähinnä uskontoa yhteiskunnallisena voimatekijänä. Kasvoin täysin uskonnottomassa sosiaalidemokraattisessa kodissa, ja kouluun mennessä ja ajattelin jumalan olevan jokin ruokalaji. Jeesuksesta olin toki kuullut kotiapulaisilta, mutta uskonnosta en tiennyt mitään. Kävin teosofisen pyhäkoulun, koska se kuului työväenliikkeen ylimmän kerroksen jonkinlaiseen pyrkimykseen ohjata hengelliseen ajatteluun. Se oli Kruununhaassa, ja siellä oli hauskaa, eikä se jättänyt mitään jälkiä.”
Miten naista on kuvattu uskonnollisessa taiteessa? ”Hyvin kaksijakoisesti, joko Madonna tai huora. Martta, Lasaruksen sisar, muodostaa tässä poikkeuksen. Martta on nainen joka ei ole kumpaakaan. Menin kouluun 1949, ja kansakoulu oli uskonnon läpitunkema, ja fiksu likka oppi nopeasti miten pitää olla ja mitä pitää sanoa. Ajattelin hyvin varhain, joutuessani perheen tyttönä tekemään paljon kotitaloustöitä, että hyvähän Jeesuksen oli sanoa Marialle että ’sinulla on hyvä osa’ mutta mitä Jeesus olisi sanonut silloin kun olisi tullut kolmas päivä ilman ruokaa? Jeesuksen suhtautuminen naisiin oli poikkeuksellisen positiivinen verrattuna kirkkoisiin. Kansan syviin riveihin levinnyt käsitys naisen olemuksesta täytyy ’kiittää’ näitä pöllöjä kirkkoisiä. Eevan tyttäriä kirjoittaessani luin tarkkaan Raamattua, ja kyllähän se on eurooppalaisen historian kannalta tärkeä teos.”
Mikä on yleissivistyksen tila Suomessa? ”Jakautunut. Vanhempi polvi arvostaa yleissivistystä, ja nuoremmalla polvella on paljon tietoa saatavilla. Nuorilla ihmisillä on hyvin vähän kirjoja, mutta kirjahyllyt ovat tulossa takaisin sisustukseen.” Onko Utrion mielestä historian opetus kouluissa missä tilassa? ”Se riippuu paljon opettajasta. Kyllä lukion historian opetus antaa mahdollisuudet hakea lisää tietoa, mutta se riippuu niin hirveän paljon opettajasta saako hän inspiroitua oppilaita.”
Mikä on uhka yleissivistykselle? ”Pirstaloituminen. On niin helppoa saada tietoa pienistä asioista, mutta ilman ohjausta on vaikea muodostaa kokonaiskuvia mistään. Sen tähden pidän sanomalehtiä tärkeinä, mutta toisaalta monet ihmiset eivät enää jaksa lukea pitkiä tekstiä. Mutta kyllähän ihmiset tietävät nykyään paljon enemmän, koska mahdollisuudet saada tietoa ovat niin huikeat. Ihmisellä, jolla ei ole yleissivistystä, ei ole mahdollisuutta erottaa hyvin laadittua feikkiuutista oikeasta uutisesta. Mutta toisaalta, historioitsijan näkökulmasta voidaan todeta ettei tässä ole mitään uutta, ihmisiä on huijattu aina. ”Yleissivistystä halveksuvat ne joilla ei ole yleissivistystä. Jos itseltä puuttuu käsitys tieteen merkityksestä se on eräänlaista kateutta ja itsepuolustusta”, Utrio toteaa. Keskustelemme myös kulttuurissa vallitsevasta ristiriidasta, joka individualismin ja kommunitarismin välinen. ”Vaikka meillä on äärimmäisen individualistinen yhteiskunta, niin silti meillä suomalaisilla on varmaan 1000 vuotta vanha traditio ’samassa veneessä’ istumisesta. Joukosta ei sovi poiketa, ja tämän sain aikanaan kokea valtakunnan virallisena feministinä.”, Utrio toteaa.
Puhumme myös vuoden 2009 ”nukahtamispilleriä”, tai eutanasiaa koskevasta kohusta. ”Aika erikoinen tilanne. Jälleen kerran oli paljastunut vanhustenhuollon epäkohtia ja minulle soitti Ilta-Sanomien toimittaja joka kysyi mielipidettäni, ja vastasin: ’Jos tällä tavalla kohdellaan vanhuksia niin saman tien voidaan antaa kuolinpilleri. Ja hän pisti tietenkin otsikoihin että haluan antaa kaikille yli 70-vuotiaille kuolinpillerin. Se tuli hiukan väärällä tavalla uutisoiduksi, mutta silti olen sitä mieltä että olisi turvallista ja kivaa jos tietäisi että saisi sen pillerin silloin kun on itse sen päättänyt. Se vähentäisi paljon pelkoa ja huolta vanhojen ihmisten parissa, joihin lasken myös itseni. Miten kivaa olisi jos pillerin saisi pyytämällä lääkärin kautta. Tämä ei edellyttäisi kenenkään kuin pilleriä pyytävän ihmisen päätöstä. Kohu oli aivan ällistyttävä, en osannut odottaa että ihmisten kuolemanpelko on niin suuri.”
”Kuolema on eriytetty yhteiskunnasta, se tapahtuu sairaaloissa ja hoitolaitoksissa jotta ihmiset eivät joutuisi mitenkään tekemisiin sen kanssa. Aiemmin pidettiin normaalina osana jokaisen kylän kehitystä että joka kolmas vuosi kylässä kuoli joku ja lapsia siinä välillä. Kuolinvuoteella valvottiin. Nykyään kuolema on niin eriytetty että ihmisten kuolemanpelko on paljon suurempi kuin mitä se oli ennen. Jokainen tiesi kuolevansa, ja toivoivat mahdollisimman hyvää kuolemaa, johon kuului esimerkiksi tämä kuolinvuoteella valvominen ja erilaiset riitit ja se oli järjestetty hyvin.”
”Nykyään näin ei ole, kun meidän kaikkien täytyy olla nuoria ja kauniita. Katson, että kohu johtui tästä hirvittävästä kuolemanpelosta ja uskon että näin tapahtuisi jos sanoisin samat asiat kuin tuolloin, ja olen saman asian todennut useampaankin otteeseen erilaisissa haastatteluissa ja aina tulee tuolloin joku vihainen kirje lukijalta. Timo Airaksinen sai samat roskat niskaansa puhuttuaan asiasta televisiossa. Olen saanut paljon positiivista palautetta siitä että saisi säästyä tältä nöyryyttävältä kuoleman odottamiselta.”
Tarvittaisiinko Suomeen laki, jossa vasta 18-vuotias saisi päättää itse kuulumisestaan johonkin uskonnolliseen yhteisöön? ”Se on vaikea tilanne, kun vanhemmat useimmiten sen päättävät ja vanhemmilla on tietty määräysvalta ja vastuu lapsistaan. En pysty kommentoimaan tähän mitään, itse erosin kirkosta 21-vuotiaana. Vaikka meillä oli täysin uskonnoton koti, niin minut sekä veljeni kastettiin. Siihen aikaan se oli pakollista, jos halusi yhteiskunnassa edetä. Sama tilanne oli serkkuni perheessä, joka myös oli täysin uskonnoton, mutta silti kaikki kolme serkkuani, kansakoulunopettajia, kastettiin. Opettajaksi opiskeleminen, seminaarin pääseminen, olisi ollut mahdotonta ilman kirkkoon kuulumista. Nykyään on eri lailla. On hyvä, että ihminen voi 18-vuotiaana halutessaan erota kirkosta.”
Onko Utrio seurannut keskustelua ET-opetuksen avaamisesta kaikille, myös kirkkoon kuuluville koululaisille ja opiskelijoille? ”Kaikkien tulisi saada opiskella ET:tä, tai joiden vanhemmat haluavat heidän opiskelevan. Olen seurannut keskustelua siksi että minulla on kuusi lastenlasta; ketään heistä ei ole kastettu.”
Historian opetuksesta opetussuunnitelmassa Utrio on lähinnä huolissaan että historian kursseja vähennetään. ”Koulujen historian opetus on varsin korkeatasoista, vaikkakin se riippuu hirveän paljon paljon opettajasta. Lastenlasteni kautta olen nähnyt, että esimerkiksi pelaamisen kautta antiikin tarinat tulevat tutuiksi, ja koulussa näistä saadaan lisää tietoa. Pidän historiaa yleissivistyksen kannalta tärkeimpänä oppiaineena. Kun mietin Ruotsia, niin heiltä katosi 1960-luvulla tärkeä historiallisen romaanin perinne, ja kun 1990-luvulla Herman Lindqvist alkoi tehdä sarjojaan Ruotsin historiasta, niin kaikki oli heille aivan uutta.”.
Haastattelu on lopuillaan. Olen edelleen vaikuttunut Utrion huikeasta sivistyksestä ja elämäntyöstä. Utriosta on tekeillä elämänkerta, ja materiaalia on valtavasti. Jäämme odottamaan innolla tätä teosta.
Eero Suorsa