Valtionkirkoista eroaminen jatkuu

Tänä vuonna naisten osuus on ylittänyt 50 %, kun viime vuoden alkupuolella miehiä erosi vielä aavistuksen enemmän. Eroajien keski-ikä on noussut parilla vuodella.

Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenpako jatkuu. Toisen vuosineljänneksen erovirta kasvoi noin 25 % vuoteen 2020 verrattuna; samalla neljänneksellä 2020 oli peräti 40 % hiljaisempaa kuin 2019. Poikkeusolot kiinnittävät ihmisen huomion muuhun, ja vastaavasti koronatilanteen kääntyessä paremmaksi erovirtakin palaa entiselleen.

Ikä- ja sukupuolijakaumissa ei ole suuria muutoksia. Tänä vuonna naisten osuus on ylittänyt 50 %, kun viime vuoden alkupuolella miehiä erosi vielä aavistuksen enemmän. Eroajien keski-ikä on noussut parilla vuodella. Muutos kertoo ehkä enemmän siitä, että nuoremmista ikäluokista on ehditty jo erota runsaasti.

Ortodoksien osuus erovirrasta on kasvanut, mutta oli nytkin vain 2,5 %. Oletan, että pienempi valtionkirkko seuraa isompaa useiden vuosien viiveellä.

Eropalautteita ei ole tarkemmin analysoitu viime vuosina. Pikainenkin silmäys kertoo silti, ettei suurta muutosta ole: useimmat mainitsevat eron syyksi kirkollisveron, osa kertoo, ettei usko, ja osalle taas kirkko on liian liberaali tai liian konservatiivi. Näihin kategorioihin kuulumattomia syitä on varsin vähän. Useimmat eivät syytä ilmoita, onhan sen ilmaiseminen täysin vapaaehtoista.

Digi- ja väestötietovirastolla on nykyään oma, varsin näppärä www-sivu kirkosta eroamiseen. Eroakirkosta-palvelun etusivulla onkin linkki tuolle www-sivulle, ja neljännes tai kolmannes eroaa sen kautta. Odotamme parhaillaan viraston vastausta siihen, miten näistä eroista saadaan julkista tilastoa. Tulevaisuudessa oletamme eroakirkosta-palvelun siirtyvän yhä enemmän Digi- ja väestötietoviraston suuntaan ohjaavaksi sivuksi.

Jori Mäntysalo
eroakirkosta.fi -sivujen ylläpitäjä

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 4/2021.