Vuoden pakolaisnainen Sirwa Farik on ateisti ja pitkän linjan aktivisti, joka on kamppaillut tasa-arvon puolesta ja uskonnon vaikutusvaltaa vastaan. Irakissa tämä maksoi kovan hinnan, ja hänen miehensä ja serkkunsa surmattiin. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa varsinkin kunnian nimessä on tärkeää vastustaa myös Suomessa.

Onko syynä uskonto vai kenties kulttuuri, on kysymys, johon Sirwa Farik on vastannut teini-iästä lähtien, kun epäkohdista on puhuttu. ”Yleensä vastaukseni on ollut ’uskonto’, ja jos jokin ilmiön syyn taustalla ollutkin kulttuuri, se on saanut vaikutteita uskonnosta”, hän toteaa.

Pienessä synnyinkaupungissaan Kirkukin seuduilla Farik ei voinut hyväksyä, että tytöt ja pojat olivat eri asemassa. Pojilla oli enemmän vapauksia, ja tyttöjen perusasioita, kuten koulun käyntiä tai ulkona liikkumista rajoitettiin. ”Kun tätä nostettiin esiin, perusteluna oli kulttuuritekijät. Nyt huomaan vielä enemmän, että näiden kulttuuritekijöiden taustalla uskonto on vahvasti läsnä”, Farik muistelee harvinaisia keskusteluja teini-ikäisinä epätasa-arvosta ja lisää:

– Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä mikä tekijä on taustalla. Tosiasia on se, että kaltoinkohtelu ja epätasa-arvo ovat väärin, olipa syy mikä tahansa. On tietysti tärkeä selvittää syitä, mutta vielä tärkeämpää on tehdä ilmiöstä loppu.

Farik joutui ensimmäisen kerran pakolaiseksi 20 vuotiaana 1990-luvun puolessa välissä, kun hänen perheensä häädettiin kotikaupungistaan ja perhe siirtyi Erbiliin, Kurdistanin aluehallinnon alueelle. Siellä Farik liittyi itsenäiseen naisjärjestöön ja vuosi aiemmin perustettuun pakolaisjärjestöön, jonka perustajina olivat mm. Farikin veli, serkku Shapour ja tämän ystävä Qabil, jonka kanssa Sirwa myöhemmin avioitui. Miehet toimivat myös vasemmistolaisessa puolueessa.

1990-luvun puolivälin Kurdistanissa nuoret olivat aktiivisia, kun Baathhallituksen jälkeen eri näkemykset taistelivat tulevasta lainsäädännöstä ja linjauksista.

– Me rikoimme tabuja ja vaadimme vapautta, tasa-arvoa, sivistynyttä lainsäädäntöä, uskonnon ja vallan erottamisesta toisistaan jne. Luonnollisesti ensimmäisinä vastassamme olivat islamistit, uskonoppien aktivistit ja imaamit, joiden mielestä me vaadimme hävyttömiä ja pyrimme tuhoamaan yhteiskuntaa.

– Meille vastattiin, että islam on antanut vapauden ja tasa-arvon, se on ympäröivän yhteiskunnan kulttuuri, joka ei niitä toteuta. Eli sielläkin käytiin keskustelua epäkohtien syistä. Tosin naisten ja miesten välisestä tasaarvosta islamisteilla ja nationalisteilla oli ihan toisenlainen käsitys. Erbilissa hyvin tunnettu imaami Bashir antoi Fatwan ja perusteli Moskeijan megafonista, miksi veremme on oikeutettu vuotamaan.

Imaamin fatwa toteutettiin. Sirwan aviomies ja serkku murhattiin huhtikuussa 1998. ”Kaupungissa valtaa pitänyt Kurdistanin demokraattinen puolue (KDP) suojeli imaamia ja syytti meitä vihan lietsomisesta. Meidät pakotettiin sulkemaan toimistomme ja lakkauttamaan Tasa-arvo-kuukausilehti”, Farik kertoo murhan jälkeisistä tapahtumista, minkä jälkeen joutui pakenemaan Turkkiin.

Näistä tapahtumista 20 vuotta myöhemmin, tämän vuoden syyskuussa, kyseinen imaami valittiin Irakin eduskunnan varapuhemieheksi KDP:n edustajana. ”Tämä kertoo missä Irakin ja Kurdistanin eduskuntapuolueet seisovat”, Farik kommentoi fatwan antaneen Imaamin valinta korkea-asemaan tehtävään.

Turkissa Farik jatkoi aktivisuuttaan, etenkin haavoittuvassa asemassa olevien pakolaisten keskuudessa. Hän sai YK:n UNHCR:n pakolaisstatuksen ja lopulta kiintiöpakolaispaikan Suomesta. Lahteen yksinhuoltaja Farik saapui nelivuotiaan lapsensa kanssa keväällä 2000.

Pian saapumisen jälkeen Farik jatkoi siitä mihin jäi, mutta hieman eri muodossa. Pakolaisnaisten auttaminen ja naisten kohdistuvan väkivallan vastainen työ tulivat eri tavalla kuvioihin Suomessa, vapaaehtoistyöstä päivätyöhön.

– Aina kun tietyn tapauksen syitä ja seurauksia puidaan, yksi keskeisimmistä keskustelunaiheista on tätä päivääkin myöten, onko kyseessä uskonto vai jokin muu. Tuntuu siltä, että tietoisesti halutaan väheksyä uskonnon vaikutusta väkivallan tuottamisessa, ja pyritään löytämään muita selityksiä.

Vain kuukausi sen jälkeen, kun Farik tuli valituksi vuoden pakolaisnaiseksi, hän avasi Helsingin seudun vapaaajattelijain VAbaari-keskustelutilaisuuden samasta aiheesta. Siinä hän listasi tekijöitä, missä mm. islamin uskonnon tulkinnassa löytyy väkivaltaa puoltavia tekijöitä.

– Kunniaväkivalta ja sen korkein vaihe kunniamurha saattaa esiintyä muuallakin kuin uskonnollisissa piireissä, mutta kun esimerkiksi islamin opeissa nainen on pitkälti perheen miespuolisten kontrollissa ja nämä määrittävät naisten oikeutta – ja vielä kun maan lainsäädäntö pohjaa näihin normeihin – niin ei voi olla yhdistämättä uskontoa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, Farik summaa VAbaarin keskustelutilaisuuden ytimen.

VAbaarissa keskusteltiin myös kunniamurhan tunnistamisesta ja erityisesti tapauksesta, joka Farikin ja hänen kollegoiden mielestä täytti kunniamurhan merkit, mutta jota ei kuitenkin tunnustettu kunniamurhaksi. Miksi heille oli sitten tärkeää, että tapaus olisi tullut tunnustetuksi juuri kunniamurhana, kun tekijä sai joka tapauksessa tuomion teostaan?

– Kunniamurha on joissakin käsityksissä ikään kuin hyväksytty. Naisten elämä riistetään kunnian palauttamisen nimissä. Vaikka tekijä saa tuomion, kunniamurhan ”oikeutus” jää tuomitsematta. Edes julkituotu lausunto, että kunniamurhan suorittanut sai tuomion, antaisi olennaisen varoituksen sitä tulevaisuudessa harkitseville ja vähintäänkin kyseenalaistaisi käytännön ”oikeutuksen”.

Lopuksi selvitetään, miksi Farik on aina lähtenyt mukaan väittelyyn siitä, onko epäkohdan taustalla kulttuuri vai uskonto. ”Jos ongelmien juurta ei tunnisteta, ratkaisuakaan ei aikaansaada”, tiivistää Farik.

Binar Mustafa