Kirjoitus SDP:n suhteesta uskonnonvapauteen ja valtionkirkkojen etuoikeuksiin on helppo aloittaa. Vuonna 1903 puolue julisti silloin radikaalissa ohjelmassaan: ”Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.”
Jatko tämän jälkeen on vaikeampaa. Kenties selvimmin tämän tiivistää vuonna 2013 valmistunut puolueen laatima selvitys: ”Kirkon ja valtion eroa koskevia aloitteita on tehty säännöllisesti lähes jokaiseen puoluekokoukseen. Ne ovat vuoroin saaneet kannatusta ja vuoroin eivät. Puolueen yleisessä politiikassa kirkko ja valtio -kysymys ei ole viime vuosina millään tavoin merkittävästi esillä – -”.
Lähivuosilta löytyy useitakin hyviä SDP:n yksittäisten edustajien kannanottoja. Esimerkiksi Pauliina Viitamies kysyi vuonna 2011 mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että myös uskonnottomien hautausmaatoiminta saa tarvitsemansa tuen. Vuonna 2015 Tarja Filatov totesi ”- – olen iloinen siitä, että jatkossa lapsen uskonnollisesta asemasta päättäminen vaatii molempien vanhempien suostumuksen. – – kun emme ehkä vielä pääse siihen järjestelmään, jossa näistä asioista päätettäisiin vasta aikuisena ja henkilökohtaisesti.”
Vanhempi vedenjakaja oli äänestys rukouspäiväjulistuksesta vuonna 2002. Silloisesta SDP:n ryhmästä vain 2 olisi säilyttänyt presidentin tehtävänä julistuksen, 40 oli sitä vastaan.
Selvin vastakkainen esimerkki on Erkki Tuomiojan vastaus kirjalliseen kysymykseen vuonna 2012. Hän totesi, että sananvapauden ja jumalanpilkkalain ”välillä ei voida katsoa olevan ristiriitaa”. Tuomioja sanoi aiemmin olevansa ateisti pitäessään juhlapuhetta Skepsis ry:n 20-vuotisjuhlassa, joten vastausta voi pitää yllättävänä.
Uskonnonvapaus.fi-sivun vaalikoneissa on kysytty tuleeko valtionkirkkojen verotusoikeus poistaa. Tällä kannalla SDP:n ehdokkaista oli 42 % vuonna 2015, viime vaaleissa vain 9 %. Toisaalta esimerkiksi jumalanpilkkalain kumoamisen kannatus kasvoi ja oli viimeksi jo 66 %. Vaalikoneen ongelma on vastaajajoukon painottuminen vähemmän tunnettuihin ehdokkaisiin.
Henkilötasolla puolueen eduskuntavaaliehdokkaana ovat olleet sekä silloinen Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja että entinen piispa, viimeksi mainitun tunnetusti tullessa valituksikin. Ehkä tämä kuvaa myös jollain tapaa puolueen asemoitumista.
Tuorein demariuutinen on tietysti pääministerin valinta. Tiukassa kisassa hävinnyt Antti Lindtman on kertonut olevansa kirkon jäsen ja aina ”sisäistäneensä Nasaretilaisen vuorisaarnan”. Voittanut Sanna Marin puolestaan kehuu Pirkkalan seurakunnan nuorisotoimintaa, joskin osana kehua kertoo, ettei se ollut kovin uskonnollista. Kirkon jäsen Marin ei ole, koska hänen kastettaan ei jonkin teknisen virheen vuoksi aikanaan merkitty. Jotain toki toivottavasti kertoo se, ettei hän ole erikseen halunnut liittyäkään. Hyvä merkki on myös hänen ministeriksi tullessaan antamansa vakuutus valan sijaan.
Näyttää ilmeiseltä, että SDP jatkossakin enemmän tukee kuin vastustaa yksittäisiä tavoittamme esimerkiksi ET-opetuksen vapauttamisesta. Sen sijaan laajempaan remonttiin kirkon ja valtion suhteissa ei näytä vielä olevan haluja.
Jori Mäntysalo
Tämä 8-osaisen sarjan aloitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 1/2020. Lehti tulee julkaisemaan katsauksen jokaisen eduskuntapuolueen suhteesta uskonnonvapauteen. Seuraavana vuorossa on Perussuomalaiset.