Keväinen aurinko lämmittää vaparin nahkaa jo tätä kirjoittaessani. Näin ainakin täällä eteläisellä rannalla Suomea. Toinen koronakevät alkaa kääntyä kesäksi. Auringon lisäksi on muitakin positiivisia asioita tullut tietoomme. Opetusministeriö otti etunojan kohti sekulaarimpaa Suomea todetessaan, että koulujen uskonnollisista tilaisuuksista voisi luopua. Tästäkin on Vapaa-ajattelijain liitto lausunut kantansa opetushallituksen suuntaan kuluneen kevään aikana.

Kuntavaaleissa valitaan tänä keväänä tuhansia päättäjiä satoihin valtuustoihin, hallituksiin, johtokuntiin, lautakuntiin sekä neuvostoihin ja muihin elimiin, joita en tässä enempää luettele.

Uskonnonvapaus.fi julkaisi taas vaalikoneen, jossa kysytään ehdokkailta asioita päätöksenteosta vapaaajattelun ja uskonnottomien suunnalta katsottuna. Osallistuminen olisi saanut poliitikoilta olla suurempaa, mutta onhan tietysti vastaamatta jättäminenkin kannanotto sinänsä.

Ei ole yhdentekevää esimerkiksi läheisen kuollessa, onko surevilla omaisilla paikkaa, missä saattotilaisuuden voisi järjestää. Kunta päättää myös siitä, onko koulupäivissä uskonnollisia elementtejä vai ei. Ei tulisi olla, mutta valitettavan usein on. Päätösvalta on kunnalla.

Yhdenvertaisuuden kannalta voi pohtia, onko päiväkotien ja koulujen perusteltua ja tarkoituksenmukaista toimia käytännössä yhteistyössä vain yhden uskontokunnan kanssa ja kaikki muut katsomukset toissijaisia toimijoita. Monikulttuurisessa sekulaarissa kansakunnassa katsomus voisi olla yksityisasia ja koulupäivät täynnä yhteisiä tieteen ja taiteen oppiaineita ja maallista tekemistä. Koululla voisi olla enemmän yhteistyökumppaneita uskontokuntien ulkopuolelta.

Vapaa-ajattelijat ottavat vakavasti myös elämänkatsomustiedon syrjinnän peruskoulussa ja lukiossa. Onhan lapsiasiavaltuutettukin todennut nykyisestä tilanteesta: ”Sääntely on yhdenvertaisuutta loukkaavaa ja lasten oikeuksien sopimuksen 2 artiklan vastainen.”

Nyt kun rajoitukset toivottavasti vihdoin ovat laantumassa ja mahdollisuudet avautumassa, toivon patoutuneen tekemisen tarpeen tavoittavan myös vapariaktiivit ja järjestöt joka puolella Suomea.

Kokoontumiset, yhdessäolo, keskustelut ja muu yhteinen tekeminen tulee käynnistää. Mieluiten heti, kun se on rajoitusten osalta ja muista asioista johtuen mahdollista. Jäsenistö mukaan ja vaikka grillaamaan porukalla. Yhteinen illanvietto, keskustelutilaisuuksia, mukaan paikallisiin tapahtumiin markkinoille ja festivaaleille.

On syytä myös todeta tässä se, että tiede, tutkimus ja maallinen toiminta tämän pandemian selättävät, ei itsekseen tai joukossa itselleen puhuminen, ei siis rukoilu, joka kohdistuu mielikuvitusystäville tai taruolennoille. Jatkossakin tulee näin olemaan, kunhan muistetaan tavoitteemme taas, kun uusi normaali alkaa.

Oikein mukavaa ja aurinkoista kesää vapareille ja muille lehden lukijoille!

Jape Lovén

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2021.