Alkanut vuosi ei näytä vielä tuoneen kaivattua suurta käännettä parempaan, vaan ainakin koronavirus näyttää edelleen hallitsevan niin elämäämme kuin uutisotsikoitakin. Vuoden alkua ei voi kukaan maailman uutisia seuraava moittia kuitenkaan tylsäksi. Vaikka Atlantin takaiset tapahtumat saattavat tuntua kaukaisilta, on niillä usein vaikutusta kotirannoille asti, ja erilaiset ilmiöt leviävät yllättävänkin nopeasti mantereelta toiselle. Kehityskuluista toisaalla on hyvä ottaa oppia täälläkin.
Meillä Suomessa on eräillä poliitikoilla ollut jo pitkään tapana ivata median haastattelemia yliopistotaustaisia asiantuntijoita ”päivystäviksi dosenteiksi”, joilta saa mielipiteen asiaan kuin asiaan ja näkökannalta kuin näkökannalta. Lehtiartikkeleiden ja uutisjuttujen vakiokaavaksi on täälläkin juurtunut tapa haastatella ensin jotakuta ”kokemusasiantuntijaa”, tavallista kansalaista, aiheesta kuin aiheesta, ja vasta sen jälkeen niin sanotusti oikeita asiantuntijoita, ja yleensä vielä palata lopuksi ”kokemusasiantuntijaan”. Molemmat ovat toimintatapoja, joiden pelkään olevan omiaan sekoittamaan ihmisten käsitystä siitä, mikä on perusteltua tietoa ja mikä ei.
Yhdysvaltain edellinen presidentti – mies jota virkansa puolesta ei ole aivan syyttä usein tituleerattu maailman vaikutusvaltaisimmaksi – taasen toi peräti ”vaihtoehtoiset totuudet” kansainväliseen kielenkäyttöön. Hänen toiminnalleen tunnusomaista tuntui olevan aivan kaikkien ”päivystävien dosenttien” (vaikkei hän kyseistä sanontaa käyttänytkään) ja muiden asiantuntijoiden mielipiteiden täydellinen sivuuttaminen. Tieteellinen tieto vaikutti olevan täysin sivuroolissa presidentin mielipiteisiin nähden.
Vaihtoehtoiset totuudet tuntuvat (kuten tavallaan loogista onkin) johtavan myös vaihtoehtoisten todellisuuksien syntymiseen, ainakin ihmisten mielissä. Tämän seurauksista nähtiinkin tammikuun alussa Washingtonissa jo niin häkellyttävä esimerkki, että se sai jopa monet kaikkeen turtuneen oloiset yhdysvaltalaiset viimein hätkähtämään. Vaihtoehtoisten totuuksien ja todellisuuksien nostattamat laineet eivät enää läikkyneet vain teekutsujen kupissa, vaan peräti vallanpitäjien ovista sisälle asti.
Paras ja tietääkseni ainoa lääke salaliittoteorioita ja virheväittämiä, siinä missä huuhaata ja harhaluulojakin vastaan, on tutkittu ja todennettu tieteellinen tieto. Tämä pätee niin politiikan, uskontojen kuin vaikka terveysasioiden kohdalla. Varsinkaan julkisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa ei muulle tulisi antaa jalansijaa.
Tieteellisen tiedon perusominaisuus on, että se ei ole täydellistä eikä muuttumatonta, vaan se on itseään korjaavaa ja täydentyvää. Tämä ei ole sen heikkous, vaan vahvuus. Samaten tieteenharjoittajien piirissä on erilaisia näkemyksiä ja erilaisia tulkintoja samoistakin tutkimustuloksista. Tiedemaailmassa vallitsee kuitenkin useimpien asioiden suhteen jonkinlainen konsensus eli yhteisymmärrys siitä, miten asia on, vaikka tätä yksittäiset näkemykset pyrkivätkin haastamaan (joskus harvoin siinä jopa onnistuen).
Meitä niin sanottua suurta yleisöä ei ole kuitenkaan järkevää sotkea meille vieraan alan asiantuntijoiden välisiin keskusteluihin asioista, joihin meillä ei ole riittävää osaamista ottaa kantaa suuntaan tai toiseen. Meille tavallisille kaduntallaajille – ja luen tähän ryhmään poliitikotkin silloin, kun eivät satu olemaan juuri kyseisen alan asiantuntijoita – on useimmissa tapauksissa huomattavasti selvempää ja suotavampaa esittää asiasta vallitseva yleinen tieteellinen käsitys. Ja tätä nimenomaisesti edustavat ne ”päivystävät dosentit”, oman alansa parhaat ja tunnustetut asiantuntijat. Ainakin itse kuulisin heitä julkisissa keskusteluissa mieluusti ja useamminkin kuin nyt.
En tiedä millainen päivystävien dosenttien instituutio löytyy Washingtonista, mutta toivon Yhdysvaltain uuden presidentin kuuntelevan johtavia tieteellisiä asiantuntijoita huomattavasti herkemmällä korvalla kuin edeltäjänsä (huonompaan suuntaan tilanne tässä suhteessa tuskin voisikaan mennä). Vaikka kaikenlaiset rukousaamiaiset ja muut vastaavat Valkoisessa talossa varmasti tulevatkin jatkumaan, ainakin tämän suhteen alkava vuosi näyttää näin rationalistin ja tieteellisen maailmankuvan omaavan ihmisen näkökulmasta edes aavistuksen paremmalta.
Antti Värri
Kirjoittaja on Vapaa-ajattelijain Liiton hallituksen varapuheenjohtaja. Kirjoitus on Vapaan Ajattelijan 1/2021 pääkirjoitus.