I Peruskoulut ja päiväkodit
Tekemässämme kouluille suunnatussa kyselyssä olemme selvittäneet peruskoulujen yhdenvertaisuussuunnitelmia (yleensä nimellä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma). Havaitsimme, että yhdenvertaisuuden edistäminen eli syrjinnän vähentämisen ja ehkäisyn käsittely on varsin epäkonkreettista, ja erityisen huomionarvoinen havainto oli, että monien syrjintäperusteiden käsittely puuttuu. Syrjintäriskin käsittelyn pois jättämistä voisi pitää jopa syrjivänä.
Erittäin yleisesti puuttuu uskontoon tai vakaumukseen liittyvän syrjinnän ehkäisy, ja siinä vieläkin yleisemmin, lähes totaalisesti, puuttuu uskonnottomuuteen liittyvän syrjinnän käsittely. Kuitenkin syrjintää ilmenee, mikä käy ilmi esimerkiksi aluehallintovirastoihin ja eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyissä kanteluissa ja niiden johdosta tehdyissä päätöksissä. Myös Nuorisobarometri on tuonut ilmi uskontoon tai vakaumukseen liittyvien syrjinnän kokemuksia tai havaintoja.
Peruskoulussa uskonnottomuuteen liittyy syrjintää ainakin kahdessa yhteydessä: 1) koulupäiviin – samoin kuin päiväkotien toimintaan – liitettyihin kirkollisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin liittyen sekä 2) paikoin elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyihin tai niiden puuttumiseen liittyen.
1) Sitouttamattomuuteen
Uskonnollisiin tilaisuuksiin ja niihin liittyvään kahden rinnakkaisen tilaisuuden malliin liittyy syrjintää erityisesti uskontokuntaan kuulumattomia lapsia kohtaan samoin kuin toisuskoisten perheiden lapsia kohtaan.
Siihen liittyvässä tiedotuksessa tulee ottaa huomioon, että kunta opetuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjänä päättää siitä, toteutuuko uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus päiväkodeissa, peruskouluissa ja lukioissa, vai liitetäänkö vuosisuunnitelmiin ja päiväohjelmiin uskonnollisia tilaisuuksia, kuten evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksia ja hartaushetkiä.
Uskonnolliset tilaisuudet eivät kuulu kunnan koulutuksen ja kasvatuksen lakisääteisiin tehtäviin. Varhaiskasvatuksen sekä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteiden mukaan kasvatus ja opetus on ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”.
Toisaalta perustuslakivaliokunta on vuonna 2014 katsonut, että uskonnollisia tilaisuuksia ”saa järjestää” eli niitä ei voi kieltää eikä niitä ole pakko järjestää. Tämän perusteella Opetushallitus on ohjeistanut 12.1.2018, että jos uskonnollinen tilaisuus tai toimitus järjestetään, sille pitää olla vastaava ei-uskonnollinen vaihtoehto. Samalla Opetushallitus nostaa esille kaksi mahdollisuutta siirtää uskonnolliset tilaisuudet päiväkoti- ja koulupäivien ulkopuolella.
Rinnakkaisten uskonnollisten/ei-uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen on käytännössä osoittautunut ongelmalliseksi ja niistä on tehty paljon kanteluita. Järjestelyt, tiedotus ja valinta eivät käytännössä toimi lapsia syrjimättä. Lasten jako kahteen ryhmään uskonnollisuuden/uskonnottomuuden perusteella rikkoo perheen arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa.
Kahden ohjelman tarjoaminen vaatii ylimääräistä työtä, johon ei aina ole riittävästi henkilöstöä varsinkaan päiväkodeissa. Tästä mallista luopuminen olisi suuri helpotus johtajille, rehtoreille, varhaiskasvattajille, opettajille, oppilaille ja useimmille huoltajille.
Sen takia on hyvä nostaa esiin nämä Opetushallituksen ohjeessa (12.1.2018) mainitut mahdollisuudet muuttaa tilannetta kouluissa (ja vastaavasti päiväkodeissa):
”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.”
”Koulu voi sopia, että oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua vapaa-aikana eri seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin kuten joulu- ja kevätkirkkoon.”
Lapsen oikeuksien kannalta olisi perusteltua tuoda esiin jompaakumpaa Opetushallituksen esittämää vaihtoehtoa niin, että kahden rinnakkaisen tilaisuuden, uskonnollisen ja ei-uskonnollisen, sisällyttäminen päiväkodin ja koulujen toimintaan voitaisiin kunnissa lopettaa ja niissä keskityttäisiin vain kaikille yhteiseen toimintaan?
Selvyyden vuoksi mainitsemme tässä, että edellä sanottu ei koske perinteisten kevätjuhlien ja joulujuhlien järjestämistä ja ohjelmaa, sillä ne ovat koulun yhteisiä juhlia. Yhteinen kevätjuhla ja ”kevätkirkko” ovat eri asioita. Niidenkin järjestämiseen liittyy ongelmia, mutta kun edellä esitetyt kehittämiskohteet ovat säädösten valossa varsin selviä, niihin olisi hyvä tarttua tiedotuksessa ensin. Esimerkiksi joulujuhlissa ongelmia on ollut siinä, että uskonnollisen aineksen osuus on kasvatettu suuremmaksi kuin ohjeissa on säädetty sen turvaamiseksi että koko tilaisuus ei muunnu uskonnolliseksi.
2) Lapsen pääsy ET-opetukseen
Elämänkatsomustieto on uskontokuntaan kuulumattomille tarkoitettu katsomusaine uskonnon rinnalla, mutta se on vajaakäytössä, koska sitä ei ole aina peruskouluun tulossa oleville oppilaille tarjottu, on sanottu, että ”meillä ei ole ET-opetusryhmää”, jolloin oppilaan huoltajat on ohjattu valitsemaan ET:n tilalle enemmistöön uskonnonopetus.
Tämä vastentahtoinen valinta uskontoon on kaiken lisäksi tulkittu lopulliseksi luopumiseksi oppilaan oikeudesta elämänkatsomustietoon. ET-opetusryhmiä olisi kuitenkin monessa koulussa syntynyt, jos koulu olisi ottanut huomioon edeltävien vuosiluokkien oppilaiden huoltajien alkuperäisen tahdon, eikä tarkastellut asiaa vain vuosiluokka kerrallaan.
Tiedotuksessa tulisi ET-opetuksesta kertoa, että se on 1) uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien oppiaine, johon oppilaalla on oikeus, jota ei tarvitse valita, vaan se tarjotaan automaattisesti. 2) lasta ei tarvitse laittaa uskonnonopetukseen, vaikka koulu kertoo, että ET-opetusta ei olisi. Jos tuollainen epäsuotuisa tilanne koulussa tuntuisi olevan, siinä tapauksessa lapsi voi olla pois katsomusaineen opetuksesta, ja hänelle järjestetään muuta ohjattua toimintaan. Uskonnonopetukseen ei ole pakko osallistua, ja tämä tulisi myös virallisesti kertoa eikä salata.
Tulee tiedottaa, että vanhemmat voivat ilmoittaa tämän, kun ilmoittavat lasta ensimmäiselle luokalle kouluun. Uskonnonopetuksesta pois jäämisestä ilmoittaminen olisi vahva merkki siitä, että huoltajat eivät ole luopumassa lapsen oikeudesta elämänkatsomustietoon. Siitä ajankohdasta on vielä yli puoli vuotta koulun alkamisen elokuussa. Ilmoituksen johdosta jo ennen eka luokan alkua tai ainakin vuoden tai kahden kuluttua ET:n opetusryhmä jo todennäköisesti syntyy, ja varsinkin alakoulussa on pedagogisesti ja didaktisesti hyvinkin sopivaa, että ET-opetusryhmässä opetus annetaan yhdysluokkaopetuksena esimerkiksi luokilla 1-3.
Lapsella on oikeus ET-opetukseen, ja sen toteutumista tulee edistää korostamalla, että minkäänlainen ohjailu ja painostus jolla saataisiin vanhemmat luopumaan tästä lapsen oikeudesta ei ole sallittua, vaan on suositeltavaa, että vanhemmat ilmoittavat selvästi, että tästä lapsen oikeudesta ei luovuta.
3) ET-opetuksen avaamiseen
Elämänkatsomustiedon avaaminen kaikille valittavissa olevaksi katsomusaineeksi.
Kuten hyvin tiedetään ja Lapsiasiavaltuutettukin on nelivuotiskertomuksessaan eduskunnalle vuonna 2018 todennut, että nykyinen sääntely, jossa elämänkatsomustiedon opiskelu on kielletty evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäseninä olevilta lapsilta, rikkoo yhdenvertaisuutta sekä on lapsen oikeuksien sopimuksen 2. artiklan vastainen.
Tällaisessa tilanteessa lapsiasiavaltuutetun tulisi nostaa viestinnässä esiin tätä asiaa ja omaa kantaansa siihen, varsinkin kun tästä asiasta käydään jatkuvaa julkista keskustelua ja opetus- ja kulttuuriministeriö tekee asiaan liittyvää selvitystyötä.
II Lasten sukupuolielinten silpomisen kieltämiseen
Tyttöjen osalta lainsäädäntö on jo nyt selvä, silpominen eli ns. ympärileikkaus on yksiselitteisesti kielletty. Siitä on tietenkin syytä tiedottaa yleisesti ja erityisesti tiedetyille kohderyhmille suunnattuna.
Poikien osalta tilanne on valitettavasti lain suhteen epämääräisempi. Tiedotuksessa on ainakin tuotava selvästi esille, että lapsen etu ei ole uskonnollisista syistä tehty silpominen poikienkaan osalta. Mielestämme myös poikien osalta ympärileikkaaminen lapsena tulee kieltää.