Kirkon jäsenmäärä on kehittynyt laskusuhdanteisesti jo useita vuosia, ja tämä kehitys tuntuu kiihtyvän. Samaan aikaan kun Suomen väestömäärä kasvaa tasaisesti, kirkon jäsenien suhteellinen osuus väestöstä sekä kirkon absoluuttinen jäsenmäärä vähenee jatkuvasti.
Tulevaisuuden ennustamisessa on käytetty kolmea muuttujaa: kirkosta eroaminen, lasten kastaminen ja kirkon jäsenistön rakenne.
Maltillinen ennuste
Tässä ennusteessa on lähdetty siitä, että kirkon jäsenmäärän lasku ei kiihdy, vaan pysyy nykyisellä, noin 1 prosenttiyksikön vuositasolla. Muita muuttujia ei olla tässä ennusteessa otettu huomioon. Tämän ennusteen perusteella 50 prosentin raja saavutettaisiin vuosien 2036 ja 2040 välillä.
Jäsenmäärän laskee kiihtyvästi
Suurella todennäköisyydellä kirkosta eroaminen tulee lähivuosina kiihtymään, joten voidaan olettaa kirkosta eroajien lukumäärän kasvavan vuosi vuodelta. Tähän vaikuttaa kirkosta eroamisen lisäksi se, että lapsia kastetaan kirkkoon entistä vähemmän. Nuorista aikuisista kirkkoon kuuluu nykyään alle 70 prosenttia. Lasten liittäminen kirkon jäseniksi kastamalla on vähenemässä, kun kirkosta eronneet eivät liitä lapsiaan kirkkoon. 1920- ja 1930-luvuilla syntyneet ovat erittäin voimakkaasti sitoutuneet kirkkoon. Heistä kuuluu kirkkoon yli 90 prosenttia, mutta näihin ikäluokkiin kuuluvien ihmisten määrä vähenee koko ajan. Tässä tapauksessa odotettu ajankohta olisi 2030-luvun alussa.
Mitä tarvitaan, jotta jäsenmäärä ei laskisi
Jotkut ovat väittäneet, että suurin osa jo eronneista on eronnut ja jäsenmäärän lasku tulee siksi hidastumaan. Tässä ennusteessa oletetaan, että lasten kastaminen pysyy vähintään nykyisellään tai jopa lisääntyy. Lisääntynyt lapsien kastaminen paikkaa kirkkoon sitoutuneen ikäryhmän poistumisen. Tämä on erittäin epätodennäköinen kehityskulku. Tällä tavalla arvioiden voisi grafiikka näyttää seuraavalta. Tässä tapauksessaa suomalaisten enemmistö olisi kirkon ulkopuolella vuosien 2049 ja 2053 välillä.
Nämä ovat toki kaikki arvioita, jotka eivät perustu tieteelliseen vaan visuaaliseen tulkintaan jäsenmääräkäyristä. On mahdollista, että kirkon jäsenmäärä laskee jopa näitä ennusteita nopeammin. Kriittisenä vedenjakajana voidaan pitää noin 60 – 65 prosentin kirkkoon kuuluvuutta. Kun näihin lukuihin päädytään, on kirkon taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema jo niin heikko, että saattaa tapahtua nopeakin jäsenmäärän väheneminen.
Toteutui mikä tahansa ennuste, 30 vuoden päästä ei Suomi ole enää millään mittakaavalla kristitty ja luterilainen valtio. Vähemmistöuskontojen osuus lisääntyy kenties marginaalisesti, mutta pääosa suomalaisista tulee olemaan uskontokuntaan kuulumattomia.
Euroopan neuvoston yleiskokouksen suosituksen mukaan Euroopan yhteisiä arvoja on valtion ja kirkon erottaminen toisistaan. Vapaa-ajattelijoiden mielestä Suomen valtion on kohdeltava kaikkia ihmisiä yhdenvertaisesti heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan riippumatta. Suomen valtion pitää olla neutraali ja puolueeton suhteessa uskontoihin ja vakaumuksiin. Uskonto ja vakaumus on saatava halutessaan pitää yksityisasiana
Lähteet:
Suomen Evankelisluterilainen kirkko