JOTKUT uskovaiset tykkäävät hakata ihmisiä Raamatulla päähän eli takoa heidän tyhmiin aivoihinsa Herran sanaa. Tavallaan ymmärrän heitä. Aikanaan, kun olin aloittanut transsendenttisen meditaation harrastamisen, se rauhoitti minua niin, että lopetin tupakoinnin ja alkoholinkäytön. Kerran saunassa pyysin Auvolta hänen tyttärensä kättä. Olin niin vaikuttunut meditaation voimasta, että katsoin vastaantulijoita kadulla myötätunnolla, halusin pysäyttää heidät ja hakata päähän Maharishi Mahesh Yogin kirjalla Olemisen tiede ja elämisen taito.

Kaikki meditaatiolla saavutettu lopulta hajosi, mutta tiedän silti, että kirjoitetussa sanassa voi olla maagisen kaltaista voimaa. Kynä on miekkaa mahtavampi, näppäimistö Näsinneulaa terävämpi. Sanan voima ei ole yliluonnollista, vaikka uskovaiset Raamattua pulpettiin paukuttaessaan ihmeitä kokevatkin todistaneensa. Sanan voima on joskus pelottavan konkreettista.

Kymmenen vuotta sitten nenäni oli flunssan jälkeen niin tukossa, että oli vaikea hengittää. Muistan aina, kun kuulin avaavista nenäsuihkeista ja päätin kokeilla sellaista ensimmäisen kerran. Suihke toimi kuin pommi. Se avasi tukossa olleet sieraimeni sellaisella jytinällä, että pelästyin. ”Kädestä kiinni”, sanoin autossa vieressä istuneelle tyttärelleni.

Tuntui mahtavalta hengittää pitkästä aikaa kunnolla!

Huono puoli suihkeen käytössä oli se, että aineen vaikutuksen lakattua noin kuuden tunnin päästä nenä meni aina vaan entistä enemmän tukkoon. Oli suihkutettava lisää. Ohjeen mukaan suihketta saa käyttää korkeintaan viikon putkeen, mutta minä käytin… no, sen kymmenen vuotta.

Vaihtelin apteekkeja, ettei naamani kävisi liian tutuksi. Jos suihke loppui keskellä yötä, saatoin ajaa Vantaan Korsosta Helsingin Töölöön 24/7-apteekkiin. Hyllyjen äärellä näyttelin tutkivani vaihtoehtoja, vaikka tiesin, että tulisin valitsemaan sen halvimman Ratiopharmin. En koskaan kehdannut ostaa pelkkää suihketta, vaan ostin aina hämäykseksi myös pienen purkin Ibusalia. Opin kuuntelemaan muka kiinnostuneena, kuinka farmaseutit varoittivat liikakäytön vaaroista. Opin tunnistamaan muut ongelmakäyttäjät. He olivat usein nuoria miehiä.

Kymmenen viikkoa sitten lopetin suihkeen käytön. Tuosta vain. Kuin seinään. Helposti. Kuinka ihmeessä? No, sana tuli lihaksi, todellakin.

Sana oli Helsingin Sanomien artikkeli Nenän tukkoisuuteen liittyy harhaluulo, joka voi ajaa jopa nenäsumuteriippuvuuteen. Siinä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Mari Hero kertoo, että nenäsuihkeriippuvuus voi syntyä tunteeseen siitä, että nenän pitäisi olla koko ajan todella auki, ja nenäsuihkeella se onnistuu. Hänen mukaansa tällainen ei tietenkään ole nenän luonnollinen tila.

Osui ja upposi!

Kuin salamana kirkkaalta taivaalta tajusin, että nenän kautta hengitettäessä pitääkin tuntua vastusta, koska nenän tehtävä ei ole olla mikään mahtirööri vaan puhdistaa, lämmittää ja kostuttaa sisään menevää ilmaa. Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani nenäni on melko tukossa – tai sitten lähes auki.

Uskomatonta, mutta totta: pelkästään kyseinen hörhöjen parjaaman päämedian kautta tullut oivallus johti siihen, että onnistuin lopettamaan suihkeen käytön saman tien. Vaikeaa oli, toki, varsinkin öisin, kun nenä meni täysin tukkoon ja suu kuivui Saharan autiomaaksi. Mutta kun hyväksyin, että nenän pitääkin olla ajoittain tukossa ja tiedostin että se on täysin normaalia, saatoin jatkaa elämääni ilman pientä rakasta lasipulloani.