Moi, mitä kuuluu?
Ihan hyvää. Vuodenaika on synkkä, mutta onneksi on keksitty sauna ja kynttilät.
Mikä mielen päällä juuri nyt?
Kateus. Se voi olla hyvä asia, joka saa ihmisessä aikaan muutoksen, mutta missä vaiheessa se muuttuu sisältä päin syöväksi olennoksi?
Mitä vihaat, mitä rakastat?
Vihaan maissia, rakastan persiljaa.
Mitä harrastat?
Saunomista ja keramiikkaa. Tällä hetkellä teen Helsingin työväenopiston keramiikkakurssilla päitä. Vien ne ensi keväänä mökille pusikoihin. Käyn uimassa, tykkään lukea ja tehdä ristikoita.
Missä olet hyvä ja missä huono?
Olen tosi huono jonottamisessa ja odottamisessa. Olen hyvä olemaan herkkä. Aistin herkästi toisten tunteita. Sen takia olenkin ehkä päätynyt koomikoksi. Minun on helppo lukea yleisöstä, kuka on valmis juttelemaan ja ketä kohti ei todellakaan kannata mennä. Olen myös hyvä laittamaan ruokaa.
Jumalalla oli paviaanin pää
Oletko kokenut ns. yliluonnollisia ilmiöitä?
Kun olin 3-4-vuotias, minulla oli pehmolelu Lasse-jänis, jolla oli punainen nenä. Pääsiäisenä sen nenä muuttui vaaleanpunaiseksi. Olin innoissani tapahtuneesta taiasta, mutta aikuisia asia ei juuri kiinnostanut.
Uskoitko lapsena jumalaan?
Meidän perheessä ei kukaan kuulunut kirkkoon, minua ei ole kastettu. Silti kävin seurakunnan päiväkerhossa, ja ehkä aloin vähän uskoa. Jumala oli mielessäni samannäköinen aina: se oli pilven päällä, sillä oli valkoinen iso kaapu ja ehkä vähän siipiä. Sen pään kohdalla oli iso vihainen paviaani, jolla oli torahampaat ja kaikki.
Päiväkerhossa rupesin uskomaan Jeesus-satuihin tosissani. Pääsiäisen aikaan tulin kotiin sokissa, koska meille oli kerrottu, että Jeesus on kuollut ja lisäksi ristiinnaulittu. Koko vuosi meille oli kerrottu, että Jeesus jakaa leipää ja kalaa, parantaa sokeita ja rampoja, mutta sitten se yllättäen tapettiin. Äiti otti minut heti pois kerhosta.
Suhde jumalaan nyt?
Sellaista ei ole. Olen agnostikko. Ajattelen, että olemme kaikki samaa energiaa, joka vain muuttaa muotoaan. En osaa kuvitella, että olisi jokin erillinen olento, joka jollain tavalla vaikuttaisi elämäämme. Toki tällainen erillinen olento voi olla vaikkapa huonekasvi, jos meditoin ruukun äärellä ja mietin, miten saisin elämästäni paremman. Jotain voi tapahtuakin, kun saa ajatuksensa liikkeelle ja alkaa toimia tavoitteensa eteen.
Meditoitko siis?
En ole mitään kurssia käynyt, yritän vain joskus olla ajattelematta liikaa, tyhjentää mielen. Annan ajatusten tulla, mutta en tartu niihin.
Uskotko mihinkään?
Teatteritaikausko vaikuttaa minuunkin. Kun ihmiset toivottavat hyvää keikkaa, en voi sanoa kiitos, koska pelkään, että se saattaa vaikuttaa negatiivisesti esitykseen. Sauna on pyhä paikka. Siellä hiljennytään ja kunnioitetaan jotain asiaa. En tosin vieläkään tiedä, mikä se asia on.
Miten se, että olet agnostikko, näkyy elämässäsi?
Esimerkiksi siten, että kaksi lastani eivät kuulu mihinkään kirkkoon. Toki, kun olen reissussa, käyn mielelläni katsomassa toisten ihmisten pyhiä paikkoja. Minulla ei ole tarvetta kieltää muiden uskoa. Suomessa ev.lut. kirkko tekee tärkeää sosiaalista työtä, jota kunnioitan ja arvostan.
Mitä sanoisit Jeesukselle, jos hän kävelisi Helsingin Hämeentiellä vastaan?
Muuta veteni viiniksi! Lähde kaljalle!
Mitä pitäisi tapahtua, että alkaisit uskoa Jumalaan?
Olen ymmärtänyt, että uskoon tuleminen on hyvin voimakas kokemus, niin merkityksellinen ja iso, että jyrää kaiken yli. En voisi kuvitella päätyväni sellaiseen, mutta ”never say never”. Tällaiseen tapahtumaan ehkä vaaditaan, että on syvällä, kaipaa isoa muutosta ja on pisteessä, jossa ei ole enää mitään menetettävää. Vielä minulle ei ole tapahtunut niin, vaikka aika syvällä olen käynytkin.
Jeesus-aplodit
Miksi stand up?
Siinä on jotain hienoa, kaunista ja ihanaa, kun ihmiset nauravat yhdessä. Siinä iskee ehkä harhainen olo, että olemme kaikki samalla sivulla – ainakin sen hetken, jolloin nauramme.
Onko sinulla juttuja uskonnoista?
Ainakin yksi. Vedän usein ns. taputusharjoitukset yleisölle. Yksi manööveri on Jeesus-aplodit.
Millaiset ne ovat?
Pitää tulla paikan päälle katsomaan, jos haluaa nähdä.
Mikä uskonnoissa naurattaa?
Koodisto. Vaikka olemme maallistuneet, on uskonto vieläkin eräällä tavalla tabu. Siitä kun vitsailee, ilmassa on jotain pyhäinhäväistystä. Aina kun puhuu uskonnosta, luo jännitteen. Uskonto on helppo kohde. Tietysti vitsin pitää olla hyvä.
Saako Jumalaa pilkata?
Totta kai saa. Surkea olisi sellainen jumala, jota ei saisi. Ihan mistä tahansa saa tehdä huumoria, mutta eri asia on, että kannattaako.
Oletko esiintynyt uskovaisille?
Vedin kirkkopäivillä Oulussa seurakuntavaaliroastin, jossa pilkkasin kirkkoa hyväntahtoisesti. Se oli menestys. Yleisö nauroi ja tilaajat kiittelivät. Kukaan ei tiettävästi suuttunut, ehkä paikalle hakeutuneet olivat avomielisiä. Vitsailin mm. kirkon jäsenmäärän romahtamisesta tasolle, jossa suomalaisilla on enemmän S-etukortteja kuin kirkon jäsenyyksiä. Sanoin, että kirkon pitäisi muuttua seksikkäämmäksi ja nuorekkaammaksi, jos se meinaa jollain tavalla pärjätä. Keikkani olikin nähtävästi osa heidän vaikuttamiskampanjaansa. Sillä, että sain luvalla pilkata heidän vanhoja arvojaan, haluttiin osoittaa, että kirkko voi olla myös avarakatseinen.
Olet tehnyt poliittista satiiria tv:ssä, millaisia vitsejä kristillisistä syntyy?
Päivi Räsänen on vakkariaihe. Hän on helppo kohde, koska kaikki tietävät hänet ja hänen kovat arvonsa. Mehukasta vitsimateriaalia syntyy myös, jos joku kirkkoherra törttöilee. Komiikka syntyy ristiriidasta, sillä hänenhän pitäisi olla esimerkkinä ihmisille, eikä mokailla.
Mikä uskonnoissa vihastuttaa?
Se, kun uskontoa käytetään välineenä pönkittämään omaa valtaa ja alistamaan muita ihmisiä, olivat he sitten naisia, lapsia, homoseksuaaleja tai ihan keitä tahansa. Se, ettei asioista keskustella, vaan ainoastaan todetaan, että näin on aina tehty.
Mitä hyvää uskonnoissa on?
Sosiaalinen diakonityö, ihmisten auttaminen. Olisi typeryyttä, jos sanoisin, etten allekirjoita mitään kristillisistä arvoista, sillä kyllähän minäkin olen sitä mieltä, että ”älä tapa”. Etiikasta ja moraalista keskusteleminen on tärkeätä, ja ehkä sitä tulee harrastettua enemmän, jos kuuluu kirkkoon.
Opettaja kielsi kertomasta tapahtuneesta kotona
Millä silmin katsot luterilaista kirkkoamme?
Omin silmin. Ikkunastani näkyy Paavalin kirkon torni. Kyllä kirkolla on kyydissä pysymistä. Moni miettii, mihin kirkkoa oikeasti tänä päivänä tarvitsee. Kirkko tarvitsee uutta väkeä osoittamaan sen.
Käyvätkö lapsesi ET-tunneilla?
Ovat käyneet ET:ssä koko ajan. Jossain vaiheessa Vallilan ala-asteella oli koko Suomessa eniten ET-oppilaita. Molempien luokalla vähemmistössä ovat olleet ne, jotka ovat käyneet uskonnon tunneilla.
Omana kouluaikanani meidän luokalla oli kaksi ET-oppilasta, minä ja Heidi. Olimme alinta kastia. Meitä pidettiin jonain hippilahkon jäseninä. Tokalla tai kolmannella luokallemme tuli Afrikassa ollut lähetyssaarnaaja puhumaan ja näyttämään dioja. Kaikille oppilaille jaettiin uudet testamentit ja psalmit, sellainen pieni punainen kirja. Myös minun ja Heidin piti ottaa ne vastaan ja kiittää. Emme saaneet kertoa, että olemme ET:ssä. Tunnin jälkeen opettaja otti meiltä kahdelta ne kirjat pois. Hän sanoi, ettemme saa kertoa asiasta kotona, emme edes sitä, että olemme joutuneet osallistumaan tällaiselle tunnille.
Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Tietoisuuteni hajoaa ja muutun energiapölyksi, mutta ei hätää, en ole tulossa kummittelemaan.
Millainen on koomikon joulu?
Perhejoulu. Syödään hyvin, hengaillaan perheenjäsenten ja ystävien kanssa. Lahjoja saattaa tulla jakamaan jokin hahmo, esimerkiksi poro.
Saako presidentti toivottaa Jumalan siunausta uudenvuodenpuheessaan?
Saa, mutta onko pakko?
Kovan viikon ilta jatkuu Yle TV1:ssä maaliskuussa.
eevavekki.fi