Lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on perustellusti ollut Suomessa kiellettyä jo vuosikymmeniä. Onkin yleisen oikeustajun vastaista, että vielä 2000-luvulla päättäjät toistuvasti siivoavat pöydältään mahdollisuuden puuttua penisten silpomiseen. Voisi kysyä, eivätkö kaikkien lasten kehot ole yhtä arvokkaita?

On häpeällistä, että puolustuskyvyttömien lasten oikeus turvalliseen kasvuun ei toteudu, vaan heidän sukuelimiään yhä silvotaan uskonnon nimissä. Leikkaus on aina riski ja lääketieteellisesti perusteeton ympärileikkaus on tarpeeton riski lapsen hengelle ja terveydelle. Päättäjien tulisi muistaa ja ymmärtää, että uskonnonvapaus ei oikeuta vahingon tuottamiseen, ja että uskonnonvapaus kuuluu ihan jokaiselle lapselle.

Edelleen valitettavan usein silpomisen haitoista kertova mies joutuu kokemaan torjuntaa, vähättelyä ja hiljentämistä myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta. Monet silpomisen haitoista kertovat miehet kuvailevat heille tehtyä silpomista osuvasti väkivaltana. He saattavat ilmaista esimerkiksi voimakasta vihaa, katkeruutta ja petetyksi tulemista. Nämä miehet surevat sitä, mitä heiltä on peruuttamattomasti ja ilman lupaa viety – sitä että heiltä on riistetty tervettä, herkkää ja uusiutumatonta kudosta, jonka tehtävä olisi ollut suojata heidän penistään ja tuottaa nautintoa. Tämän ryöstön seurauksia he kantavat kehossaan ja mielessään koko ikänsä.

Johtanut jopa itsemurhiin

Olen yli vuosikymmenen kouluttanut ympärileikkauksen riskeistä, haitoista ja eettisistä ongelmista sekä toiminut terapeuttina ja vertaistukiryhmien ohjaajana silvotuille Suomessa ja maailmalla. Olen perehtynyt tutkimuksiin esinahasta ja ympärileikkauksesta sekä tehnyt tiiviisti yhteistyötä lukuisten ammattilaisten, yhdistysten ja muiden aktiivien kanssa. Olen kirjoittanut artikkeleita, luennoinut konferensseissa ja konsultoinut viranomaisia aiheesta. Ajattelen olevani varsin hyvin perillä siitä, kuinka tuhoisia seurauksia lasten sukuelinten silpomisella on.

Olen kuitenkin toistuvasti joutunut pettymään erityisesti päättäjien älylliseen epärehellisyyteen penisten silpomisen kysymyksissä. Moni ympärileikattu joutuu kärsimään siksi, ettei häntä ole suojeltu lapsena eikä oteta todesta aikuisena.

Penisten silpomista perustellaan uskonnollisissa yhteyksissä liittymisellä traditioon ja sukuun. Oma kokemukseni silvottujen tulevaisuudesta aikuisina on toisenlainen: yhteyden sijaan elämään on tullut kasvava epäjärjestys. Olen käyttänyt englannin kielessä termejä connect (yhteys) ja disconnect (yhteyden katkeaminen) kuvaamaan tätä ilmiötä. Silpomisen aiheuttamat ongelmat mielenterveyteen, seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin ovat moninaisia.

On yleistä, että oireet ja tilanteet vaikeutuvat iän myötä eivätkä silpomisen kokeneet onnistu löytämään apua tai ymmärrystä tilanteeseensa. Monet tilanteestaan kertovat tuovat esille vaikean suhteen kehoonsa ja ennen kaikkea penikseensä. He ovat kadottaneet itseluottamusta ja tulevaisuudenuskoa, minkä lisäksi suhde vanhempiin ja lapsuuden uskonnolliseen yhteisöön on joko vaikeutunut tai yhteys on katkennut kokonaan.

Ympärileikkaus vaikuttaa myös potentiaalisiin ihmissuhteisiin. Lukuisat silvotut ovat kertoneet kokevansa mahdottomaksi osoittaa seksuaalista kiinnostusta toista kohtaan ongelmallisten seksuaalitoimintojen vuoksi. Suhde seksiin on rakentunut jopa pelokkaaksi tai sitä vältellään täysin. Yhteisöissä tiedetään myös heistä, jotka ovat joko nuoruudessa tai aikuisuudessa tehneet itsemurhan – nämä silpomisen kokeneet eivät ole enää kestäneet heille tehtyä ja tehdyn seurauksia.

On selvää, että ympärileikkaus jättää pysyvän jäljen. Meidän tulee pitää ääntä niiden puolesta, jotka eivät itse siihen pysty. Jokaisella lapsella on oikeus kehon koskemattomuuteen ja avoimeen tulevaisuuteen.

Kirjoittaja on TM, seksuaaliterapeutti,
kliininen seksologi (NACS) ja auktorisoitu
seksologian kouluttaja.