Arvoisat vapaa-ajattelijat. Ajattelin esittää teille lyhyesti muutaman argumentin ja periaatteen eutanasiakeskustelusta tämäniltaisen keskustelumme pohjaksi. Olemme julkistaneet ehdotuksen eutanasialaiksi sekä käsitteitä koskevan sanakirjan yhdistyksemme Oikeus arvokkaaseen kuolemaan ry:n sivuilla oakry.fi, jossa niihin voi tutustua lähemmin.

Eutanasialla tarkoitetaan ihmisen elämän päättämistä suoneen injisoitavalla lääkeaineella hänen omasta pyynnöstään. Edellytyksenä on, että pyynnön esittävä ihminen sairastaa kuoleman johtavaa tautia ja kokee siihen liittyen sietämätöntä kärsimystä. Lisäksi edellytetään, että pyynnön esittävä henkilö on kykenevä tekemään itseään koskevia päätöksiä eli on kompetentti.

Psyykkinen sairaus, dementoiva sairaus tai kehitysvamma eivät ole eutanasian toteutumisen estäviä seikkoja, elleivät ne vakavasti vaikeuta kyseisen ihmisen päätöksentekokykyä.

Kuoleman tuottaminen injisoimalla kuolettava aine potilaaseen on Suomessa rikoslain mukaan tappo tai surma. Siihen voidaan soveltaa lieventäviä seikkoja, jolloin rangaistuksen aste saattaa olla myös lievempi. Oikeudellisesti lääkärin asema on kuitenkin epäselvä.

Saattohoito on kuolemaa lähestyvän ihmisen hoitoa, jonka tarkoitus on lievittää sairauden aiheuttamia oireita sekä helpottaa lähestyvän kuoleman potilaalle ja perheelle aiheuttamaa ahdistusta ja mahdollista pelkoa.

Saattohoito aloitetaan, kun kuoleman arvioidaan olevan korkeintaan muutaman kuukauden päässä.

Saattohoito ei ole ristiriidassa eutanasian kanssa. Eutanasia tulee kyseeseen, kun henkilö saattohoidosta huolimatta ilmaisee toistetun vapaaehtoisen pyyntönsä saada apua oman kuolemansa tuottamiseen.

Käsite armomurha on vanhahtava ja sisältää käsitteet armo ja murha. Armolla on viitattu potilaan kärsimyksen herättämään säälin tai empatian tunteeseen. Murha-käsitteellä on kuvattu toisen ihmisen kuoleman tuottamista.

Käsite murha pitää yleensä sisällään ajatuksen teon pahantahtoisuudesta. Murha on rikoslaissa ankarasti tuomittava teko. Siten armon ja murhan sisällyttäminen teon kuvaamiseen sisältää ristiriidan.

Valvonta on oleellista

Kaksi keskeistä edellytystä eutanasian toteuttamiselle ovat:

Sietämätön kärsimys on kivun kaltainen käsite, jossa ei ole olemassa yleistä määrettä sen vaikeudella. Ne määritellään potilaan kokemuksina. Sietämätön kärsimys on sellainen kärsimys, jonka kyseinen yksilö kokee itselleen sietämättömänä. Vastaavasti lievitys on riittävää, kun potilaan kokema kärsimys ei enää ole sietämätöntä.

Pyynnön vapaaehtoisuus. Vapaaehtoisuuden määrittely on yleisesti vaikeaa. Yleensä riittäväksi vapaaehtoisuuden määreeksi nähdään toistuvasti esitetty pyyntö. Täysin ympäristöstä riippumattoman vapaan tahdon käsite on abstrakti, ja meidän tulee laissa pyrkiä mahdollisimman suureen selkeyteen vapaaehtoisuuden suhteen.

Yleisimmin kuolinapua perustellaan inhimillisellä kärsimyksellä ja ihmisen oikeudella itse päättää omasta kuolemastaan, kun hän lähellä kuolemaansa kärsii. Suomen potilaslaissa itsemääräämisoikeus määritellään oikeudeksi kieltäytyä hänelle tarjotusta hoidosta. Positiivista oikeutta vaatia jotain hoitoa laissa ei määritellä.

Kieltäytyminen hoidosta voi tapahtua joko suoraan ilmaisemalla tai aiemmin tehdyllä hoitotahdolla, johon henkilö on kirjannut miltä haluaa välttyä tilanteessa, kun ei enää kykene itse asiaa ilmaisemaan.

Kieltäytymisen lisäksi on pohdittu, tulisiko potilaan antaa suostumus hänelle tarjottavaan hoitoon.

Kun puhutaan ennusteesta eutanasian yhteydessä, sillä useimmiten tarkoitetaan, että potilaan sairaus on merkittävästi tulevaa elinaikaa lyhentävä. Lyheneekö elämä 3, 6 vai 12 kuukautta ei ole merkityksellistä, oleellisempaa on tieto elämän lyhenemisestä ja nykyinen koettu kärsimys.

Valvonta on eräs eutanasian toteutuksen oleellinen kohta. Olen samaa mieltä kriminologian professori Kimmo Nuotion kanssa siitä, että lääkärin virkavastuu on riittävä ennakkovalvonnan määrä. Jälkikäteisessä valvonnassa katsotaan, onko kyseissä tilanteessa menetelty kriteerien ja protokollan mukaisesti. Kahden lääkärin arvio ja tarvittaessa kyseisen spesialiteetin omaavan lääkärin kolmas arvio takaavat arvion mahdollisimman suureen oikeellisuuden.

Juridinen perusta

Kuolinavun sallittavuuden kannalta merkittävimpiä asioita ovat perus- ja ihmisoikeudet. Yksilön perusoikeuksia on lueteltu Suomen perustuslaissa. Eutanasiakeskustelulle tärkeitä Suomen perustuslain säännöksiä ovat etenkin 6 § (yhdenvertaisuus), 7 § (oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen) 10 § (yksityiselämän suoja) sekä 11 § (uskonnon ja omatunnon vapaus).

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artikla tunnustaa yksilön itsemääräämisoikeuden ja sitä kautta yksilön oikeuden päättää elämästään ja kuolemastaan. Henkilöllä on oikeus kieltäytyä elämää pidentävistä tai jopa elämän säilyttävistä hoidoista ja hänellä on oikeus itsemurhaan.

Näiden ratkaisujen, muiden perus- ja ihmisoikeuksien sekä itsemääräämisoikeuden sekä ihmisarvon käsitteiden perusteella aktiivisen eutanasian salliminen voidaan sovittaa osaksi oikeusjärjestystämme.

Keskustelun suuntaa olisi ohjattava pelkojen sijaan enemmän kuolinavun sallimisen tuomiin mahdollisuuksiin itsemääräämisoikeuden vahvistamisen ja kärsimyksen lieventämisen suhteen vaikka pro et contra -argumentointi onkin keskustelussa tärkeää.