Jo viime keväänä viittasin vankiloissa vallitsevaan uskonpakkoon, joka on seurauksena valtionkirkkojärjestelmästämme. On syytä palata asiaan, koska periaatteessa vangilla ei ole mahdollisuutta lainkaan kirkosta eroamiseen, sillä eroamassahan täytyy käydä henkilökohtaisesti sen seurakunnan kirkkoherranvirastossa, johon kuuluu. Lain mukaan ei kirjallinen eroamispyyntö ole pätevä.
Tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa ilmenee Uskonvapauslain keskeneräisyys erikoisen selvästi, sillä ei kai vapausrangaistuksen tarkoituksena ole estää ihmistä myös ajattelemasta. Ilmeisesti kuitenkin uskovaiset kuvittelevat yleisesti kristillisen aivopesun kuuluvan osana rangaistukseen… ” (Timo I. Vasama 8/65)
