Kokemuksia uskonnonvapaudesta Genevessä

EEMI TUISKU

￭

Miltä koulunkäynti näyttää Geneves­sä, jossa julkinen hallinto noudattaa uskonnollisen neut­raliteetin periaatet­ta eikä kouluissa ole tunnustuksellista uskonnonopetusta?

Entisenä ulkosuomalaisena minulla on ollut mahdollisuus käydä kouluni Ge­nevessä, jossa en ole lainkaan joutunut kokemaan tunnustuksellista uskonnon­opetusta enkä vakaumukseen perustu­ vaa syrjintää, painostusta, koulukiusaa­mista tai edes kiusallisia tilanteita. Olen saanut siellä kokemuksen hyvin kan­sainvälisestä ja arvopohjaltaan huma­nistisesta ympäristöstä.

Poikkeuksellinen kantoni

Geneve on ranskankielinen kantoni Sveitsissä ja yksi Euroopan kansainväli­simmistä kaupungeista. Sen toisena eri­tyispiirteenä on vahva sekulaari perin­ne. Ranskan tapaan Geneven julkinen hallinto ja kirkko on erotettu toisistaan vuodesta 1907 lähtien Laïcité-periaat­teen mukaan. Sveitsissä jokaisella kanto­nilla on laaja itsehallinto ja oikeus säätää kantonikohtaisia lakeja.

Geneve on yhdessä Neuchâtelin kanssa poikkeuksellinen kantoni, sillä niiden hallinto perustuu vahvaan us­konnolliseen neutraliteettiin. Vastaa­vanlainen valtion ja uskonnon selkeä erottaminen ei toteudu muissa Sveitsin kantoneissa samalla tavalla. Geneven opetussuunnitelmassa linjataan, ettei uskontoja opeteta kouluissa, mutta niitä voidaan esimerkiksi käsitellä historian tai maantieteen tunneilla. Opetus on rakennettu humanististen arvojen ja tieteellisen kulttuurin ympärille.

Ala-asteeni sijaitsi rauhallisessa pik­kukylässä, jossa väestö oli pääosin sveit­siläinen. Opetuksessa ja koulun tapahtu­missa ei ollut lainkaan tunnustuksellista uskontoa. Uskonnosta ei ollut tapana tehdä isoa numeroa ja vakaumuksesta kysyttiin harvoin. Oppilaitos kysyi lo­makkeella oppilaiden vakaumuksesta ainoastaan rekisteritiedoksi. Vanhem­mat, jotka halusivat järjestää lapselleen uskonnollista kasvatusta, saivat tehdä näin kouluajan ulkopuolella omakus­tanteisesti.

Yläasteella kaupungin keskustassa luokat olivat hyvin monikulttuurisia. Opetuksessa oli uskontoa ainoastaan historian ja maantieteen tunneilla. Koulun päättöjuhlissa ei koskaan ollut uskonnollisia viitteitä. Samalla luokalla saattoi olla protestantteja, katolilaisia, muslimeja, ateisteja tai minkä tahansa vakaumuksen edustajia. Yleinen ilma­piiri oli hyvä siitä huolimatta, että koulu sijaitsi Geneven huonomaineisessa kort­telissa. Ystävyyksissä ei mietitty kenen­kään alkuperämaata tai vakaumusta, vaan yhteisiä kiinnostuksen aiheita.

Lukiossani taas oli 68 eri kansalai­suutta edustettuna. Opetus painottui paljon kriittisen ajattelun ympärille, ja uskontoa käsiteltiin ainoastaan kulttuu­risena ilmiönä historian, taidehistorian tai kirjallisuuden tunneilla. Uskonnon sijaan lukiossa oli filosofian tunteja, jossa luettiin eri ajattelusuuntauksis­ta, etiikasta ja filosofiasta. Esimerkiksi Kantin, Humen, Voltairen, Rousseaun, Nietzschen ja useiden muiden filosofien ajatuksia. Monet Geneven lukiot kanta­vatkin tunnettujen filosofien ja ajatte­lijoiden nimiä vahvan humanistisen perinteen vuoksi.

Sveitsissä on suoran demokratian järjestelmä, jossa kansalaiset voivat kansanäänestyksillä hyväksyä tai hylä­tä lakeja tai tehdä aloitteita perustuslain muuttamiseksi. Tästä syystä koulutuk­sen laadulla, etiikalla, itsenäisellä ja kriittisellä ajattelulla on erityinen paino­arvo. Kansalaisten harkintakyky heijas­tuu suoraan lainsäädäntöön. Geneven ja uskonnollisesti perinteisempien pohjois­sveitsiläisten kantonien välillä esiintyy ajoittain eriäviä poliittisia näkemyksiä liittovaltion asioissa, joita osaltaan se­littävät niiden toisistaan poikkeavat yhteiskunnalliset ja katsomukselliset lähtökohdat.

Olin etuoikeutettu koulunkäyntini aikana

Saamani koulutus antoi minulle vah­vat edellytykset kriittiseen ajatteluun, itsenäisen maailmankuvan ja omien elämänarvojen muodostamiseen. Olen eronnut ev.lut. kirkosta täysi-ikäisenä, koska en kokenut kristinuskoa merki­tykselliseksi itselleni. Pidän sen sisäl­tämiä dogmeja epistemologisesti pe­rusteettomina ja totuudellisuudeltaan epäuskottavina. Sen sijaan pidän filoso­fiaa, tiedettä, loogista ajattelua, ihmisen luontaista empatiakykyä ja humanismia tärkeinä.

Muutettuani takaisin Suomeen olen verrannut maiden välisiä kulttuuriero­ja. Suomi on monessa asiassa tasa-ar­voisempi kuin Sveitsi, jossa yhteiskun­ta on monilta osin hierarkkisempi ja elitistisempi. Yllättävästi uskonnon­ vapauden käytännön toteutumisessa – erityisesti negatiivisen uskonnonva­pauden osalta – Suomi tuntuu olevan Geneveen verrattuna jäljessä.

Eniten hämmästystä minussa on aiheuttanut se, että korkeasta sekulari­saation asteesta huolimatta Suomessa evankelis-luterilaisella kirkolla on edel­leen perustuslailla turvattu erityisase­ma, mikä tekee Suomen uskonnollisesta neutraliteetista ongelmallisen. Koulun­käynnin osalta olen paljon kuullut ikä­luokkani kokemasta pakollisesta tun­nustuksellisesta uskonnon opetuksesta, ikävistä tilanteista, jotka ovat joko olleet painostavia, vähätteleviä tai syrjiviä us­konnottomia kohtaan. Olen vasta hiljat­tain ymmärtänyt olleeni etuoikeutettu koulunkäyntini aikana Genevessä.

Geneven kansainvälistyessä us­konnollisella neutraliteetilla on ollut keskeinen merkitys katsomuksellisesti moninaisen yhteiskunnan rakenta­misessa sekä sosiaalisen koheesion ja luottamuksen vahvistamisessa. Kes­kiajalla Geneve on ollut kalvinismin syntypaikka ja protestanttinen linnake katolilaisten vihollisten ympäröimänä, ns. ”protestanttinen Rooma”.

Se on ajan saatossa avautunut va­listuksen aatteille ja houkutellut osaa­jia ympäri maailmaa. Genevestä on kehittynyt merkittävä kansainvälinen maailmankaupunki ja kansainvälisen yhteistyön keskus, jossa toimii lukuisia kansainvälisiä järjestöjä, pankkeja ja monikansallisia yrityksiä. Kaupungin väestöstä yli puolet on ulkomaalaisia, ja eri kansallisuuksien välinen kans­sakäynti on tavanomaista ja luonte­vaa. Koulukaverini tulivat kaikki eri kulttuuritaustoista ja edustivat erilaisia vakaumuksia. Se ei koskaan ollut ongel­ma, vaan pikemminkin rikkautta, jonka vahva sekularisaatio on mahdollistanut.

Haluan lopuksi todeta, ettei uskon­nonvapaus ole nollasummapeliä. Uskon­nollisella neutraliteetilla varmistetaan, ettei kukaan joudu vasten tahtoaan uskonnonharjoituksen tai uskonnol­lisen toiminnan piiriin, samalla kun jokaiselle turvataan vapaus harjoittaa uskontoaan yksityisesti. Mielestäni Ge­nevessä eri katsomusten välillä vallitseva koheesio osoittaa, kuinka tärkeää on ra­kentaa yhteinen humanismiin perustuva arvopohja, joka yhdistää ihmisiä heidän uskonnollisesta tai uskonnottomasta va­kaumuksestaan riippumatta.

Toivoisin, että uskonnollinen neut­raliteetti toteutuisi Suomessakin pa­remmin. Uskon, että aidosti neutraali julkinen tila voisi edistää eri katsomus­ten välistä rauhallista ja kunnioittavaa ilmapiiriä Geneven tapaan.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 3/2026.