60 vuotta Hannu Salaman jumalanpilkkatuomiosta

pykälämerkki

Uskonnollisuus rajoitti suomalaisten sananvapautta 60-luvullakin – julkisuus johti lain muutokseen

Kuvassa vasemmalla Juhannustanssit -kirjan kansi, keskellä vankilan ristikkoikkuna jonka alla tuomarin nuija ja oikealla Hannu Salama puvun takki yllään. Kuva Yki Räikkälä.

ESA YLIKOSKIAvaa artikkeli PDF-tiedostona

Hannu Salaman Juhannustanssit ilmestyi kauppoihin lokakuussa 1964. Alku oli lupaava: kriitikot kiittivät. Sitten roihahti. ”Salama-sota” alkoi arkkipiispa Martti Simojoen puheesta, jonka Kotimaa-lehti julkaisi otsikolla Roskaa kiiltokansissa. Arkkipiispa katsoi Hannu Salaman Juhannustanssit-romaanissaan kuvaaman humalaisen pilasaarnan loukkaavan kristillisen kansanosan tunteita.

Ennen puhettaan arkkipiispa Simojoki oli käynyt Otavassa kustantajan pakeilla. Ylen Pia Parkkisen jutussa 20.9.2016 Hannu Salama kertoo, että se ärsytti häntä: ”Jos on valittamista, miksei sano suoraan kirjailijalle?” Salama pyysi audienssia Simojoelta. Salama halusi kuulla, mikä Juhannustansseissa hätkähdytti. Piispa luki kohdan. Hannu Salamalta pääsi nauru. Hän pyysi anteeksi: ”Tämä on sen verran koominen tilanne, että en voi sille mitään.” Simojoki julmistui ja löi Juhannustanssit pöytään. Salama kertoo, että käynnin jälkeen piispa oli sanonut, ettei hänellä ole mitään vaatimuksia. Sen jälkeen hän kuitenkin piti piikikkään puheensa, joka sysäsi myllyn käyntiin. ”Ja mä pidin sitä vähän luiperona temppuna. En minä oikein hyvää siitä tykännyt, tietenkään.”

Kampanjoinnilla syytteeseen

Kansanedustaja Margit Borg-Sundmanin (kok.) johdolla 19 kokoomuslaista kansanedustajaa allekirjoitti eduskuntakyselyn jumalaa pilkkaavan ja sukupuolimoraalia loukkaavan kirjallisuuden johdosta.

Samaan aikaan joukko uskovaisia vaati oikeusministeriltä toimenpiteitä väitettyä jumalanpilkkaa vastaan. Juhannustansseja pidettiin kokonaisuudessaan rienaavana. Kun yhdyntäkuvauksista, kiroilusta tai sotapilkasta ei voitu asettaa syytteeseen, tartuttiin jumalanpilkkaan.

Oikeusministeriö nostikin tammikuussa 1965 syytteen Juhannustanssit-romaanin kirjoittajaa, Hannu Salamaa sekä kustantaja Otavaa vastaan.

Juhannustanssit kuvasi nuorison juhannuksen viettoa, alkoholia ja seksiä tavalla, jota oikeusjutun syytteessä pidettiin uskonnon vastaisena, erityisesti hahmo muurari Hiltusen puheiden vuoksi.

Jumalanpilkkaoikeutta käytiin kaksi vuotta jatkuen vuoteen 1966. Puolustus kiisti aluksi pilkkaamistarkoituksen ja puolusti kirjan taiteellisia tarkoituksia.

”Halusin loukata kirkkoa ja papistoa”

Toisessa käsittelyssä Salama yllätti kaikki. Hän jätti saapumatta paikalle, mutta kirjoitti tuomarille kirjeen, jossa julkisuuteen ja oikeusprosessiin kyllästynyt Salama sanoi halunneensa ”pilkata kansalaisten jumalakäsityksiä ja uskonnollisia tunteita”, ”loukata kirkkoa ja papistoa” ja ”saattaa nk. kristilliset arvot kyseenalaiseksi”.

Lähipiirikin soitteli: onko Salama tullut hulluksi. ”Minä taas ajattelin, että oko jupakassa minä taidan olla ainoa tervejärkinen tuomareita, pappeja ja piispoja myöten.” Näin Salama vuonna 2016.

Salama kertoo harkinneensa tunnustusta tarkkaan. Jumalanpilkasta saattoi sentään saada neljä vuotta kuritushuonetta. ”Se oli sietämätöntä se koko meteli ja ehdottomasti väärin. Halusin katsoa, kuinka tässä käy. Olin kiukkuinen ja uhmaava, koska minulla oli varmuus, että kun olen tunnustanut, ei minua ainakaan neljäksi vuodeksi laiteta lusimaan. Se oli sellainen koepallo.”

Raastuvanoikeus ja myöhemmin hovioikeus tuomitsivat Hannu Salaman jumalanpilkasta kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Teoksen katsottiin pilkkaavan Jumalaa ja kirkkoa. Myös kustantaja Kari Reenpää sai sakkoja, ja kirjan koko painos määrättiin hävitettäväksi. Rikoksesta saatu taloudellinen hyöty tuomittiin menetetyksi valtiolle. Se tarkoitti 46 000 markkaa.

Pitkä piina myös masensi

Presidentti Urho Kekkonen armahti Salaman vuonna 1968, mutta tuomio itsessään jäi voimaan. Kirjan uusintapainosten sensurointi jatkui vuoteen 1990 saakka.

Oikeusjuttu johti rikoslain muutokseen vuonna 1970, jolloin pykälän ”jumalanpilkka” otsikko muuttui ”rikokseksi uskonrauhaa vastaan”. Kuitenkin ”Jumalan pilkkaamisen” rangaistavuus jäi tuon rikoslain pykälän heti ensimmäiseen momenttiin. Tilanne on edelleen sama.

Tapaus oli 1960-luvun lopulla merkittävä keskustelu sananvapaudesta ja taiteen vapaudesta suhteessa uskontoon ja moraalikäsityksiin.

80-vuotispäivänsä kynnyksellä, 50 vuotta tuomion jälkeen Salama kiistää koskaan pilkanneensa tai rienanneensa tosi uskovaisia, vaan tätä suomalais-luterilaista tekopyhyyttä.

”Humoristisista piirteistä huolimatta jupakka kokonaisuudessaan herätti masennusta. Minulla ei ollut tajua siitä, miten paljon suomalaisessa lehdistössäkin vielä oli ennakkoluuloisuutta.”

Helsingin vapaa-ajattelijat hereillä

Heti tammikuussa 1965 Helsingin vapaa-ajattelijat järjesti paneelikeskustelun jumalanpilkka ja sananvapaus vain muutama päivä sen jälkeen, kun oikeusministeriö oli nostanut syytteen Juhannustanssit -romaanin kirjoittajaa, Hannu Salamaa sekä kustantaja Otavaa vastaan. Tilaisuus keräsi Hämäläisen Osakunnan 400 hengen salin täyteen ääriään myöten.

Panelistijoukko oli monipuolinen. Paikalla oli myös Salaman vastaisen eduskuntakyselyn ensimmäinen allekirjoittaja Margit Borg-Sundman. Muita keskustelijoita olivat maisteri Pehr Charpentier, maisteri Ralf Friberg sihteeri Taisto Johteinen, kirjailija Markku Lahtela, toimittaja Max Rand ja tuomari Väinö Voipio. Puheenjohtajana oli Vapaa Ajattelijan päätoimittaja, Vapaa-ajattelijain liiton varapuheenjohtaja Timo Vasama.

Keskustelu oli voimakkaasti sananvapautta ja Salamaa puolustava, ja Borg-Sundman jäi melko yksin käsityksiään puolustaessaan.

KIRJASTA SENSUROITUJA KOHTIA

”Ja Jeesus lähti Kapernaumista kolmen lapsen äidin kanssa, pysäytti Mossensa vähän ennen Jerikon tienhaaraa ja poikkesi eukon kanssa tiepuoleen ja sitä paikkaa on siitä alkaen kutsuttu Rabatrabatiksi, se on: kaks aasinhäntää ristissä. Ja Jeesus sanoi jengilleen: oi te uskovat, jos minä en tulisi Jerusalemiin tiineen aasintamman kanssa niin te sanoisitte ettei Jeesus ole Jumalan poika.”

”Kun aamu valkeni, Jeesus katsoi Pietaria ja sanoi: katso ihmistä. Ja Jeesus meni kolmesti kuselle mutta Pietari itki niin katkerasti, että hätä meni ohi.”

”Ja pyramidin esirippu halkesi kahtia, ja riekaleet heilu kolme päivää tuulessa, ja kaikki kukot kieku niin helvetisti saunankiukaalla, ja haudat levisivät kuin Jokisen eväät, ja Jeesus huusi suurella äänellä: Ollaanko Pispalassa kun on verinen perse ikkunassa.”

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2026.