YKI RÄIKKÄLÄ
Satakunnan Kansa / Länsi-Suomi -sanomalehdessä julkaistiin 16.10. yleisönosastonkirjoitus, jossa eräs Jehovan todistaja todisteli oman uskonyhteisönsä erinomaisuutta ja sen ystävällistä, empaattista ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa eetosta. Tämä oli pahoittanut mielensä siitä, kun muutama viikko aikaisemmin sama lehti oli julkaissut artikkelin, jossa yhteisöstä eronnut keski-ikäinen nainen kertoi ikävistä kokemuksistaan Jehovan todistaja -perheessä kasvamisestaan. Hän oli uskaltanut erota vasta vanhempiensa kuoltua.
Akateemiset tutkimukset ovat tuoneet esiin, miten Jehovan todistajat osoittavat suurta kunnioitusta elämää ja ihmisarvoa kohtaan ja että heidän opetuksensa korostavat yksilön vapautta tehdä omia ratkaisujaan. (Artemyev 2021, Besier 2003)
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vahvistanut Jehovan todistajien uskonnollisen aseman. Mutta siihen se ei liene ottanut kantaa, olisiko yhteisön toiminta relevanttia suhteessa ihmisoikeuksiin. Jehovan todistajat siinä missä muut lahkot ja hörhöliikkeet eivät suinkaan anna jäsenilleen yksilönvapauksia tai vapautta tehdä omia ratkaisujaan, vaikka näin ulospäin mielellään näyttäytyisivätkin. Jos sen oman ratkaisun tekee, on se ero liikkeestä.
Uskonnot ovat hyvä esimerkki siitä, miten dis- ja misinformaatio esiintyvät kiinteästi toisiinsa liittyen. Abrahamilaiset uskonnot ovat syntyneet pitkien aikojen kuluessa, ja näiden kehittelijöillä oli oman aikansa primitiiviset käsitykset maailmasta, toiseudesta, sukupuolten rooleista ja kansojen tasatai eriarvoisuudesta. Todennäköisesti suuri osa uskontojen kirjoittajista kuitenkin on heittänyt omiaan sekaan soppaan. Uskontojen tekstejä edelleen kopioitaessa näin usein kävi. Vuosisatojen kuluessa tekstit ovat muuntuneet ja siten ovat käytännössä kokonaan joko dis- tai misinformaatiota.
Autoritääriset hallinnot suosivat epätiedon käyttämistä omiin tarkoitusperiinsä. Vladimir Putinin Venäjä on nykyisin edustava esimerkki disinformaation järjestelmällisestä käytöstä. On mielenkiintoista, että ilmeisesti termi disinformaatio on peräisin juuri Venäjän kielestä. Ilmeisesti sanaa _dezinformatsija_ käytettiin Neuvostoliitossa jo vuonna 1949. Se oli Putinin ihaileman Josif Stalinin aikaa. Neuvostoliiton aikana maa syytti muita siitä, mitä itse tekivät. Ja niin toimii Putinin Venäjä nytkin. Orwellilainen uuskielikulttuuri on palannut Venäjälle. Ne, jotka näkevät sen läpi, ovat hiljaa, koska järjestelmä rankaisee ankarasti vastaan hangoittelijoita, aivan kuten romaanissa 1984.
Aivan kuten kävi Neuvostoliiton aikana ennen glasnostia. Neuvostoliitossa oli aikoinaan vitsi, joka kuului näin: ”Vanki kyselee vankilan kirjastosta erästä kirjaa. Vartija toteaa, että kirjaa täällä ei ole, mutta kirjailija on.” Tätä vitsiä kerrotaan nykyisin Turkissa, jossa myös media on suitsittu ja omaa totuuttaan saa levittää lähinnä vain yksinvaltias Erdogan.
USA:n presidentti Trump väitti hiljakkoin, että Nigeriassa massamurhataan kristittyjä, ja uhkasi puuttua asiaan peräti sotatoimilla. Väitteessä on vain siteeksi totta, eikä Trump liene siitä tunnu piittaavankaan. Eri asia on se, onko kyse dis- vai misinformaatiosta. Trumpin ailahtelevaisuuden ja levottomat puheet huomioon ottaen tätä kirjoitettaessa sitä ei voi tietää. Mutta varsin selvää on, että hän on usein tiedostaen päästellyt silkkaa pötypuhetta kannattajiensa mieliksi.
Suomessa on viime vuosina esiintynyt kampanjointia tärkeää kansallista instituutiota, Yleä vastaan. Siinä on esitetty, että Ylen tiedonvälitys on puolueellista sekä julkisia varoja tuhlaava. Väite, että Yle olisi puolueellinen, on hatusta vedetty, eikä sille ole perustetta. Väitteen esittäjillä todennäköisesti on oma lehmä ojassa eli nämä haluavat oman totuutensa tulevan enemmän esille. Tai pelkästään sen. Kyse on median suitsimisesta ja painostamisesta palvelemaan omaa agendaa. Tämä kaava on historian saatossa nähty useaan kertaan ja nähdään edelleen autoritäärisissä maissa. On esitetty jopa Ylen lakkauttamista. Sitä ei tietenkään tapahdu, mutta voi miettiä, mitä seurauksia sillä olisi. Tyhjiön täyttäisi kaupalliset mediat, joita ei sido mikään parlamentaarinen elin. Nämä laulavat sen lauluja, joka maksaa. Tällainen mediakenttä ei kyllä ajaisi Suomen ja suomalaisten etua. Se ajaisi nimenomaan disinformaation lisääntymistä.
Moskovan patriarkka Kirill on entinen KGB:n upseeri ja Putinin lämmin tukija, ja toisinpäin. Kirill siirtyi epätiedon järjestelmästä toiseen, ortodoksikirkkoon. Kremlin ja Moskovan patriarkaatin kiinteä yhteys on hyvä esimerkki aikojen takaisesta järjestelmästä, jossa uskonto toimii vallanpitäjän välineenä. Patriarkka Kirill on levittänyt Kremlin propagandaa ja tahallisesti vääristeltyjä ”totuuksia” Ukrainasta. Tosin Venäjän ortodoksikirkko on toiminut vallanpitäjien ehdoilla jo Stalinin ajoista lähtien. Toisen maailmansodan aikana pragmaatikko ja entinen pappisseminaarilainen Stalin ymmärsi tarvitsevansa kirkkoa taisteluhenkeä vahvistamaan. Kun kirkko julistaa sillä olevan totuus hallussaan, on alamaiset helppo saada messiin. Autoritäärisyys – opportunismi – disinformaatio.
Jos uskontoja ja niiden narratiiveihin uskomista voi pitää tavallaan myös misinformaatioon langenneena olemista, niin Joseph Smithin ja L. Ron Hubbardin kehittelemät uususkonnot, mormonismi ja skientologia ja monet näiden kaltaiset tuntemattomammat narratiivit ovat selvästi hyötymistarkoituksessa tekaistuja ja siten selvää disinformaatiota.