Viime lokakuussa Skeptikko-lehden päätoimittaja, siis minä, sain sähköpostia Vapaa Ajattelija -lehden päätoimittajalta Esa Ylikoskelta. Hän kysyi, voisinko tulla kertomaan Skeptikosta ja Skepsiksestä Helsingin seudun vapaa-ajattelijoiden vapaamuotoiseen keskustelutilaisuuteen ravintola Oivaan 21. joulukuuta klo 18. Toiveissa oli alustus, mutta ei pitkä, sekä ”historiallistakin katsausta ja highlighteja”.
Yleensä vastaan tällaisiin pyyntöihin ”ei”. Vaikka olen lehtihommien ohella tehnyt stand up -komiikkaa kohta 20 vuotta, en pidä puhumista vahvana puolenani, varsinkaan asiallisista asioista puhumista jonkun yhdistyksen nimissä. Nyt vastasin kuitenkin ”kyllä”, koska olin palveluksen Esalle velkaa. Melkein kaksi vuotta aikaisemmin Skeptikko-lehdelle oli lähetetty pyytämättä arvosteltavaksi Timo Airaksisen kirja ”Jäähyväiset uskonnolle”, ja koska en itse innostunut kirjoittamaan siitä, keksin kysyä Vapaa Ajattelijan tekijältä Esalta, haluaisiko hän vankkumattomana uskonnon vastustajana rustata opuksesta Skeptikkoon arvion. Esa suostui.
Uskonto siis johdatti meidät yhteen. Kuin johdatusta oli myös se, että minun ei edes tarvinnut postittaa kirjaa Esalle, sillä hän sattuu asumaan Korsossa muutaman kilometrin päässä omasta kodistani. Kävin vain pudottamassa opuksen hänen postilaatikkoonsa.
Keskustelutilaisuus Oivan kabinetissa ei ollut varsinainen yleisömenestys. Minun ja Esan lisäksi paikalla oli kaksi muuta Helsingin seudun vapaa-ajattelijaa. Korona oli nostanut taas päätään ja tilaisuuden siirtämistäkin harkittiin. Tapaaminen kuitenkin järjestettiin ja pääsin ylpeänä näyttämään baaritiskillä elämäni toisen kerran koronapassia.
Olen päätoimittanut Skeptikkoa vuodesta 2000 alkaen ja toimitan edelleen. Skepsiksen tarkoitus on mm. edistää kriittistä ajattelua sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta, mutta uskontojen käsittelyn se on jättänyt vapaa-ajattelijoille ja muille asiaan paremmin vihkiytyneille. Myös minua uskonto on viime vuosina kiinnostanut sen verran vähän, että en ole pitänyt itseäni ansioituneena ateistina vaan pikemminkin uskonnottomana uinujana.
Vapaa-ajattelijoiden kanssa tieni on ristennyt satunnaisesti. Vuonna 2010 esitin stand up -komiikkaa liiton kesäpäivillä Helsingin Sirpalesaaressa. Tapahtumaan minut buukkasi liiton silloinen puheenjohtaja Jussi K. Niemelä, joka myös oli Skepsiksen hallituksen ja toimitusneuvoston jäsen sekä Skeptikko-lehden aktiivinen avustaja. Vapaa Ajattelijan toimitussihteeri oli silloin Tiina Raevaara, joka samaan aikaan oli myös Skeptikon toimitusneuvoston ja Skepsiksen hallituksen jäsen ja kirjoittaa Skeptikossa palstaa edelleen.
Vuonna 2010 Vapaa Ajattelija -lehteä taitettiin Tampereen Seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:n Mediapajassa, aivan kuten Skeptikkoa edelleenkin. Tänä vuonna, pitkän tauon jälkeen Vapaa Ajattelijan sivunvalmistus on palannut Mediapajaan. Lisäksi lehdellä on uusi toimitussihteeri. Varmaan olette jo arvanneetkin: hän on yllekirjoittanut.
Jälleen kuin johdatuksesta huomasin ennen Oivan tilaisuutta Vapaa-ajattelijoiden postituslistalla viestin, jossa lehdelle etsittiin toimitussihteeriä. Kiinnostuin pestistä, sillä olin juuri syksyllä suunnitellut jumalattoman romaanin kirjoittamista ja lukenut pohjaksi uusateisteja: Dawkinsia, Hitchensia, Harrisia, Dennettia, ja alkanut löytää sisältäni ankaran ateistin. Oivan tapaaminen oli yllättäen vähän kuin työhaastattelu, jossa sai juoda glögiä ja alkoholitonta vehnäolutta.
Vuoden viimeisenä päivänä panin paperit vetämään. Kerroin Esalle, että olen säntillinen, luotettava, oma-aloitteinen ja raitis. Esa uskoi, luulen. Ainakin tulin valituksi. Kun myös Skepsis näytti peukkua, käärin hihat ja aloin huhkia muiden mukana. Tästä se alkaa!
Risto K. Järvinen
Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 1/2022.