”Täysin riippumatta, miten korruptoituneiksi, ahneiksi ja sydämettömiksi hallituksemme, yrityksemme, mediamme ja uskonnoliset ja hyväntekeväisyysjärjestömme muuttuvat, musiikki pysyy yhä suurenmoisena.
Jos satun joskus kuolemaan, Jumala minua varjelkoon, olkoon hautakirjotukseni tämä:
AINOA TODISTE JONKA HÄN TARVITSI JUMALAN OLEMASSAOLOSTA OLI MUSIIKKI
Kuulkaas, Vietnamissa käymämme katastrofaalisen ja idioottimaisen sodan aikana musiikki muuttui aina vain paremmaksi ja paremmaksi ja sitten vielä vähän. Me muuten hävisimme sen sodan. Indokiinaan voitiin palauttaa järjestys vasta kun meikäläiset potkittiin pois.
Se sota teki miljonääreistä ainoastaan miljardöörejä. Nykyinen sota (Irakin sota) tekee miljardööreistä triljardöörejä. Sitä minä kutsun edistykseksi.” -Kurt Vonnegut: Maaton mies
Kurt Vonnegut oli siis uskonnoton. Hän joutui toisessa maailmansodassa sotavangiksi ja joutui kokemaan Dresdenin pommituksen. Teurastamon kellarissa. Hän keräsi vankitovereineen pommituksen uhrien ruumiita kaduilta.
Lienee myös niin, että monet Saksan kaupunkien tuhopommituksista selvinneet, jotka uskossa olivat, menettivät sen. Vain pinttyneimmät uskovat pitivät uskonsa ja kuvittelivat kai, että se kauheus oli synnin ansiota. Monet juutalaiset, jotka selviytyivät keskitysleireistä, myös menettivät uskonsa siihen, että olisi olemassa jumala. So it goes, kuten Vonnegut usein totesi.
On helppo pitää uskon jumalaan, kun oma elämä on helppoa ja asiat lutviutuu. Kun on sitä ”siunausta”. Hankalaksi se muuttuu, kun suunnaton kärsimys tai sietämätön menetys osuu omalle kohdalle. Jobin kirja, jossa päähenkilön usko on horjumaton, on silkkaa propagandaa uskon puolesta, ei muuta.
On sanottu, että Natsi-Saksa oli perkeleen tekosia. Saatanallinen systeemi se kyllä olikin. Mutta maan kirkot olivat enimmäkseen Hitlerin takana. Vatikaani oli vaiti, vaikka tiedettiin mitä tapahtui ja sodan jälkeen auttoi natsirikollisia pakenemaan. Hitler oli lukenut paksun pastorin, Lutherin, teoksia tarkasti ja niinpä juutalaiset saatiin hyvin dehumanisoitua. Ne Jeesuksen tappajat.
Mutta saatanallista oli myös liittoutuneiden pommitukset. Ne maat, jotka tuhosivat Saksan kaupunkeja silmittömillä pommituksilla sodan loppuvaiheissa, jolloin oli jo selvää, että Saksa häviää, olivat kristittyjen vallitsemia maita. Englanti ja USA. Molemmissa vannottiin Jumalan nimeen. Dresden, Saksan Firenzeksi mainittu, oli taatusti noiden maiden sotapäälliköiden tiedossa arvokkaana kulttuurikaupunkina, eikä sillä ollut mitään strategista merkitystä, mutta niin vain se tieten tahtoen tuhottiin. Siviilejä tapettiin kylmästi ehkä peräti 200.000. Siitä ei puhuttu sodan jälkeen mitään, vaikka tuho oli suurempi kuin Hirosimassa. Dresden oli tarpeeton kosto. Hirosima ja Nagasaki olivat myös tarpeettomia kostoiskuja. Ja näyttö Neuvostoliitolle, että täältä pesee.
Voittaneiden valtioiden kansalaiset pitivät Natsi-Saksaa perkeleen valtiona ja siitä voittoa Jumalan tekona, vaikka natseissa oli uskovia siinä missä kristinuskon maissa tuolloin muutenkin. Osa natsipäälliköistäkin oli uskovia, joko kristinuskoisia tai okkultisteja. Vain harva oli ateisti. Voittajavaltioiden kansalaisten oli helppoa jatkaa uskoaan. Natsien hirmutekoja kokeneilla usko horjui. Hitlerin ja natsien juutalais- ym. vähemmistöihin kohdistunut viha ja julmuus ei ollut vapaan tahdon tulosta, vaan vuosisatojen juutalaisten dehumanisoinnin hedelmä. Amerikkalaisten atomipommitus ei ollut vain kenraalien vapaan valinnan tulosta, vaan nämä olivat saaneet koulutuksen, jossa pääpaino oli vihollisen tuhoamisella. Vihollinen ei ollut ihminen vaan objekti, joka piti tuhota. Kyse ei ollut tappamisesta tai murhaamisesta. Japanilaiset sitä paitsi olivat vääräuskoisia ja palvoivat aurinkojumalaa. Keisari Hirohiton täytyi amerikkalaisten vaatimuksesta ”alentaa” itsensä ihmiseksi radiopuheessaan japanilaisille.
Olisiko Saksan kaupunkien ja Tokion, Hiroshiman ja Nagasakin siviilejä murhattu sadoin tuhansin, mikäli ei olisi uskottu ja sotilaille uskoteltu saksalaisten kaikki tyynni olleen natseja ja japanilaisten epäjumalia palvovia keltaisia paholaisia ja sekasikiöitä? Näinhän on tapahtunut nyt jälleen täällä Euroopassa, Venäjällä Ukrainan järjettömässä offensiivissa.
Yki Räikkälä
(Julkaistu Satakunnan Vapaa-ajattelijoiden lehdessä SataVAPARI, Syksy 2022. Lehti on luettavissa netissä osoitteessa vapaa-ajattelijat.fi/satakunta/satavapari-lehti/)