Skeptics Guide to the Universe — yli miljoona säännöllistä kuuntelijaa

Myös Skeptics Guide episodeissa löytyy paljon huumoria piristämään aiheiden käsittelyä. Juontajaporukan henkilökemia toimii hyvin ja jokaisella on oma roolinsa vuosien varrella kehityneissä mehevissä sisäpiirivitseissä, joissa kuulijakin tuntee pikkuhiljaa olevansa osa ”sisäpiiriä”.

Podcastit ovat internetistä tietokoneella tai älypuhelimella kuunneltavia puheohjelmia. Podcasteja kuuntelee säännöllisesti 400 miljoonaa ihmistä ympäri maailman ja Pohjoismaissa niiden harrastaminen on erityisen suosittua. Vuodesta 2005 alkaen ilmestynyt Skeptics Guide to the Universe (SGU) -podcast theskepticsguide.org on nykyään yli miljoonalla säännöllisellä kuuntelijallaan ylivoimaisesti suurin skeptismiä, tiedettä ja kriittistä ajattelua edustava podcast. Se on voittanut useita palkintoja, muun muassa useaan otteeseen parhaan tiedepodcastin tunnustuksen.

Itse kiinnostuin kokeilemaan Podcastien kuuntelua vuonna 2008, ja löysin kiinnostukseni perusteella nopeasti SGU-podcastin, jota oli tuolloin tehty noin kolme vuotta ja 150 jaksoa. Aloitin kuuntelun ensimmäisestä vuoden 2005 jaksosta ja kuuntelin noin kaksi jaksoa viikossa, kunnes 2011 olin saanut kiinni podcastin nykyhetken, jonka jälkeen olen kuunnellut jaksot sitä mukaa, kun ne ovat ilmestyneet.

Uusille tulokkaille ei voine enää tässä vaiheessa varauksetta suositella kaikkien 905 menneen jakson kuuntelua, mutta jokaiselle jaksolle löytyy sisällysluettelo sivulta sgutranscripts.org ja sen perusteella voi hyvin poimia vanhoistakin jaksoista itselle kiinnostavia aiheita uusien ajankohtaisten jaksojen täydennykseksi.

Dramaattisia vaiheita

Sceptics Guide -podcast kasvoi New England Skeptical Society -yhdistyksen theness.com toiminnasta, kun yhdistyksen aktiivit Novellan veljekset Steven, Bob ja Jay sekä Evan Bernstein ja Perry DeAngelis päättivät kokeilla tuolloin uutta podcast-formaattia kriittisen ajattelun ja skeptismin levittämiseen.

Podcastin pitkän 17 vuoden historian aikana kokoonpanossa on tapahtunut jonkin verran muutoksia: Perry kuoli 2007, Rebecca Watson tuli mukaan 2006 ja lähti pois 2014, Cara Santa Maria tuli mukaan 2015. Pääjuontaja sekä podcastin äänittäjä ja leikkaaja on Steven Novella. Steve on neurologian lääkäri ja erityisen asiantunteva uskomuslääkintään ja puoskaroitiin liittyvissä teemoissa. Novella on viime vuosina osallistunut myös skeptisen Science Based Medicine sciencebasedmedicine.org -sivuston perustamiseen ja ylläpitoon.

Podcastissa vieraina ovat olleet kaikki merkittävät nykyajan skeptikot, sekä iso joukko tiedemiehiä ja muita eri alojen asiantuntijoita, mm. James Randi, Christopher Hitchens, Phil Plait, Sanal Edamaruku, Daniel Dennett, Michael Shermer, Teller, Bill Nye, Paul Kurtz, Neil deGrasse Tyson, PZ Myers, Richard Saunders, Adam Savage, Susan Blackmore, Jimmy Carter, Michio Kaku, George Hrab, Banachek, Matt Stone, Massimo Pigliucci, Michael E. Mann ja kymmeniä muita.

Podcastin jaksot ovat noin 1.5 tunnin mittaisia, joten kuunneltavaa on tässä vaiheessa kertynyt yli 1300 tuntia. Sisältö jakautuu karkeasti neljään lajiin:

  1. Ajankohtaisia uutisia tieteestä (erityisesti tähtitiede, biologia ja lääketiede) ja keskustelua niistä
  2. Ajankohtaisia uutisia skeptikkoaiheista: pseudotieteestä, paranormaalista, yliluonnollisesta, huuhaasta, salaliittoteorioista, uskomuslääkinnästä jne. sekä keskustelua niistä
  3. Ajattomia johonkin skeptikko/huuhaa-aiheeseen pureutuvia syvällisempiä analyysejä tyyliin ”mitä homeopatia on, miksi se ei voi toimia, miten tutkimukset ovat osoittaneet, että se ei toimi ja miksi monet ihmiset kuitenkin uskovat että se toimii” tai ”miten salaliittoteoriat käyttävät hyväkseen mielen psykologisia mekanismeja”.
  4. Vieraiden haastatteluja, tyypillisesti liittyen johonkin ajankohtaiseen aiheeseen, jossa he ovat asiantuntijoita.

Podcastin nimi on väännös Douglas Adamsin kuuluisasta Hitchhiker’s Guide to the Universe –tieteisparodiakirjasta. Aivan kuten Hitchhiker’s Guide on erittäin hauska, myös Skeptics Guide episodeissa löytyy paljon huumoria piristämään aiheiden käsittelyä. Juontajaporukan jäsenten henkilökemia toimii hyvin ja jokaisella on oma roolinsa vuosien varrella kehityneissä mehevissä sisäpiirivitseissä, joissa kuulijakin tuntee pikkuhiljaa olevansa osa ”sisäpiiriä”.

17 vuoteen on Perryn kuoleman lisäksi mahtunut muutama muukin dramaattinen vaihe. Vuonna 2011 koettiin ns. Elevatorgate, kun skeptikkokonferenssissa miespuolinen osallistuja ehdotti hississä podcastin juontaja Rebecca Watsonille tulemista kahville hotellihuoneeseensa, minkä Watson koki seksuaalisena ahdisteluna. Pienestä tapauksesta kuitenkin paisui massiivinen ja dramaattinen vastakkainasettelu Watsonin ymmärtäjien ja hissimiestä puolustavien välille. Erityisen massiivisiin mittasuhteisiin se nousi, kun Richard Dawkins tuli mukaan soppaan jälkimmäiselle puolelle.

Vuonna 2014 puolestaan uskomushoitoja kaupitellut lääkäri Edward Tobinick haastoi Steve Novellan ja SGU Podcastin oikeuteen, kun Novella oli käsitellyt Tobinickin hoitoja kriittisesti blogissaan ja podcastissa. Novella voitti oikeusjutun, mutta kallis prosessi jatkui vuoteen 2018 saakka. Kuulijoiden lahjoitukset olivat merkittävässä roolissa vararikon välttämisessä.

Voin suositella podcasteja yleisesti ja Skeptics Guide -podcastia erityisesti skeptismistä, ateismista ja filosofiasta kiinnostuneille. Tarjonta on laajaa, ja podcastien kuuntelua voi harrastaa kävelylenkeillä, kuntosalilla, ajomatkalla ja muissa tilanteissa, joissa aika menisi muuten ”hukkaan”.

Pelkkä tieto ei riitä

Kolmentoista podcast-vuoden jälkeen vuonna 2018 SGU-porukka julkaisi podcastin nimisen kirjan. Sen päätekijänä, kuten podcastissakin, on Steven Novella. Kirja on hyvä yleiskatsaus skeptismin ja kriittisen ajattelun periaatteisiin ja sopii aloittelijoille ensimmäiseksi teokseksi kriittisen ajattelun maailmaan.

Kirjan kantava filosofia on, että totuudenmukaisen maailmankuvan rakentamiseen ei nykypäivänä riitä, että ihmisellä on tarjolla oikeaa tietoa. Jos se riittäisi, niin jo kaikille tarjolla olevan Wikipedian lukemien johtaisi sangen hyvään tulokseen. Mutta se ei riitä, koska evoluutio ei ole optimoinut ihmisen psykologiaa totuuden löytämiseen, vaan hengissä selviytymiseen pienissä heimoissa savannilla.

Ajattelussamme on lähtökohtaisesti psykologisia virheitä ja vinoumia, jotka altistavat meitä virheellisille käsityksille. Pelkkä tieto ei myöskään riitä, koska pseudotieteet, salaliittoteoriat ja uskonnot ovat kehittäneet ominaisuuksia, jotka aktiivisesti ja tehokkaasti johtavat ihmistä harhaan vaikka hänellä olisikin oikeaa tietoa tarjolla.

Tiedon lisäksi totuuden etsijä tarvitsee onnistuakseen itsetutkiskelua ja nöyryyttä oman erehtyväisyytensä ja ajatusvinoumiensa edessä. Hän tarvitsee medialukutaitoa ja lähdekritiikkiä sekä ymmärrystä ajattelun sudenkuopista ja vääristymistä. Hän tarvitsee ymmärrystä todennäköisyydestä, tieteellisen tiedonhankinnan ja tieteellisen metodin periaatteista. Lisäksi hän tarvitsee erilaisten yksittäisten yleisten pseudotieteiden ja virheellisten uskomusten taustojen ymmärrystä.

Kirjassa käsitellään muun muassa ihmisen muistin ongelmat, aistihavaintojen erehtyväisyys, hypnokogia, ideomotorinen liike, Dunning-Kruger-efekti, vahvistusharha, virheellisten argumenttien eri lajit, päättelyvinoumat, sattuma ja todennäköisyys, tieteen metodi, placebo-efekti, anekdootit, luonnollinen ja yliluonnollinen, tieteen ja pseudotieteen ero, denialismi ja tilastomatematiikan väärinkäyttö. Erityisinä huuhaa-uskomuksina käsitellään muun muassa salaliittoteoriat, noitavainot, anekdootit, pyramidihuijaukset, ennustaminen, kreationismi, vitalismi ja N-säteet.

Kaikki nämä aiheet on muodossa tai toisessa käsitelty myös Skeptics Guide podcastin 900 jaksossa, mutta antaa selkeää lisäarvoa koota ne yhteen jäsennellyksi ja ajattomaksi kokonaisuudeksi. Tämä muistuttaa Skepsis ry:n 1989 julkaisemaa Paholaisen Asianajaja – Opaskirja Skeptikolle -kirjaa, mutta Skeptics Guide on paljon laajempi erityisesti ihmispsykologian ja ajattelun vinoumien käsittelyssä.

Toki myös paljon aikaa on kulunut vuoden 1989 jälkeen: monet uudet huuhaa-opit ovat nostaneet päätään ja internetin some-palveluiden myötä ovat mahdollisuudet harhaluulojen nopeaan leviämiseen kasvaneet.

Uskontoja käsitellään liian kohteliaasti

Skeptics Guide -podcastia kuunnellessa käy kuulijalle ennen pitkää selväksi, että juontajat ovat ateisteja. Eikä ihme, sillä klassiset uskonnot hyödyntävä hyvin pitkälle samoja psykologisia mekanismeja ihmismielen hallintaan kuin klassiset huuhaa-opit. Mielensä voi siis puhdistaa molemmista hyvin samanlaisilla kriittisen ajattelun työkaluilla.

Silti juontajat pitävä selvästi hieman hajurakoa suorasukaiseen klassisten uskontojen kritiikkiin. Muistan aikoinaan Skepsis ry aktiiviajoiltani hieman samanlaista kitkaa sen suhteen, kuinka avoimesti ja aktiivisesti skeptikoiden sopi ulottaa kriittistä julkista ajatteluaan klassisten uskontojen suuntaan. Kysymys oli hieman poliittisesti latautunut, sillä Skepsiksen jäsenistössä oli merkittävä määrä kristityjä, jotka halusivat taistella klassista huuhaata kuten ufoja ja astrologiaa vastaan, mutta silti pitää kiinni Jeesus- ja taivastarinoistaan.

SGU-podcastissa ja kirjassa kritisoidaan kyllä terävästi uskontojen yksittäisiä konkreettisia oppeja: esimerkiksi kreationismi on usein tulilinjalla ja saa kriittistä käsittelyä myös kirjassa. Kreationistien argumentit paljastetaan argument from ignorance –tyyppisiksi virheiksi. Aika-ajoin myös ihmekertomuksia ja vaikkapa ruumiistairtautumiskokemuksia tarkastellaan ja osoitetaan sekä teoreettisesti ongelmalliseksi että huonosti evidenssin tukemiksi.

Mutta uskontojen ydinkysymysten kritiikissä tunnutaan pidättäytyvän filosofiselle tasolla, jossa todetaan että väitteet jumalista ja yliluonnollisesta eivät ole falsifioitavissa ja siten niitä ei voi tieteen keinoin lähestyä. Puhtaan filosofisesti toki onkin niin, että mitään ei voi varmuudella tietää, mutta silti kun SGU:n skeptikot puhuvat esimerkiksi homeopatiasta, niin todisteiden puutteen ja filosofisten ongelmien tarkastelun lisäksi he tuppaavat ”näin meidän kesken” toteamaan ikään kuin tiivistelmänä, että ”homeopatia on täydellistä roskaa” ja ”totaalisen feikkiä”.

Tällainen suorasukaisuus tuntuu syystä tai toisesta klassisten uskontojen ydinoppien kohdalla vaihtuvan omaan makuuni hieman liialliseen kohteliaisuuteen. Tieteenfilosofille voi toki olla voimakas ja riittävä johtopäätös, että uskontojen ydinväitteet ovat epätieteellisiä, mutta tavalliselle kaduntallaajalle olisi relevantimpaa kertoa se perusteltu johtopäätös, että nuo väitteet ovat yhtä virheellisiä kuin homeopatiankin.

Robert Brotherus