”Outoa todellakin, ettet ole aavistanut että maailmankaikkeutemme ja sen sisällys ovat vain unia, näkyjä, sepitettä! Outoa, koska ne ovat niin avoimesti ja hysteerisellä tavalla hulluja – niin kuin kaikki unet: Jumala, joka voisi tehdä kilttejä lapsia yhtä helposti kuin pahoja, ja kuitenkin teki mieluummin pahoja: joka olisi voinut tehdä joka ainoan heistä onnelliseksi eikä koskaan tehnyt yhtään ainoata onnellista: joka pani heidät pitämään kalliina katkeraa elämäänsä ja kuitenkin niin saidasti lopetti sen lyhyeen: joka antoi enkeleilleen ansaitsemattoman ikuisen onnen ja kuitenkin vaati muita lapsiaan sitä itse ansaitsemaan: joka antoi enkeleilleen tuskattoman elämän, mutta kirosi muita lapsiaan syövyttävillä sielun ja ruumiin taudeilla ja piinalla: ja keksi helvetin – saarnaa kultaisista säännöistä, ja että on annettava anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa, ja keksi helvetin: joka saarnaa moraalia muille ja on itse moraaliton: joka paheksuu rikoksia ja itse tekee ne kaikki: joka loi ihmisen kenenkään kehottamatta ja sitten syytää vastuun ihmisen töistä ihmisen niskoille, sen sijaan että kunniallisesti panisi sen sinne mihin se kuuluu, omille hartioilleen. Joka vihdoin kerrassaan taivaallisella typeryydellä vaatii palvontaa tältä poloiselta häväistyltä orjalta!”
Mark Twainin novellista ”Salaperäinen vieras”, 1972.
Kuvassa Mark Twain vuonna 1907. Lähde: US Library of Congress.