Ukrainassa on toiminut kolmekin eri ortodoksikirkkoa. Yksi on kuulunut Moskovan patriarkaatin alaisuuteen jo vuodesta 1686. Toinen on ekumeenisen patriarkaatin autokefaaliseksi tunnustama Ukrainan ortodoksinen kirkko. Ukrainan itsenäistyttyä perustettiin Kiovan patriarkaatti. Mutta se ei saanut kanonista tunnustusta yhdestäkään ortodoksisesta kirkosta. Vain Moskovan patriarkaatin alainen kirkko oli muun ortodoksisen maailman tunnustama. Uskonnot ovat osa politiikkaa ja kirkot seuraavat vallanpitäjien talutusnuoraa.
Sotiin liittyy lähes aina uskonnollinen ulottuvuus. Aseiden siunaamisia ja niiden ”pyhällä” vedellä pirskottamisia, Jumalan nimeen valan vannomisia ja Jumalan asian julistamista. Hyökkäyssodan perusteleminen on aina hankalaa. Hitler totesi, että valtion väkivaltaa, aseellista hyökkäystä, on mahdotonta perustella kansalle, ellei sitä perustele uskonnolla. Natsi-Saksan kellokkaista osa oli kristittyjä uskovia, osa ateisteja ja loput okkultistisia uskovia.
Presidentti Putin julisti hyökkäyksensä alla omia harhaisia perustelujaan paitsi fasistien ulosajamisella ja muulla huuhaalla myös Ukrainan kuulumisella Pyhän Venäjän yhteyteen. Krimin ”jälleenyhdistämistä” vuonna 2014 hän perusteli sillä, että siellä ruhtinas Vladimir antoi kastaa itsensä vuonna 988 pyhäksi ortodoksiksi ja kastoi sitten puolestaan koko itäslaavilaisen alkuvaltio Rusin. Tosin tämä lienee tapahtunut Kiovassa. Mutta sitä ei Putin eikä myöskään Moskovan patriarkka Kirill muistele, että sama Vladimir Pyhä murhautti Krimin, muinaisen Korsunin, hallitsijapariskunnan ja pakotti näiden tyttären itselleen vaimoksi. Sitä ennen hän raiskasi tämän pariskunnan edessä. Näin legendan mukaan, jota ei muistella.
Kiova oli alkuperäisen kristillisen Venäjän pääkaupunki. Tuhat vuotta sitten Venäjän ortodoksisuus lähti liikkeelle Vladimirin kasteesta, nykyinen Vladimir haluaa Kiovan takaisin. Eikä Kirill pane pahakseen. Venäjän kaksipäinen kotka on peräisin Bysantista, jonka kanssa Kiovan Rus oli liitossa. Kirkko hengasi vallan liepeillä, kuten aina. Kirkko oli alisteinen keisarille, mutta keisari kirkon opille. Maallisen ja hengellisen vallan suhde oli kaunis, kuten Venäjällä nykyisinkin ja itse asiassa myös kommunismin aikaan. Vuonna 1943 Stalin tarvitsi kirkkoa sotamoraalin nostattajaksi natsi-Saksaa vastaan. Mielenkiintoisesti Stalin yritti heti jatkosodan jälkeen myös taivuttaa Suomen ortodoksit Moskovan patriarkaatin alle.
Tuhot mittaamattomat kuin Moskovan patriarkaatin arroganssi
Moskovan patriarkaatti ja Kirill ovat siis Putinin uskollisia tukijoita. Kirill kuuluu Putinin pajaristoon, lähipiiriin. Hänen isänsä muuten kastoi Putinin. Krimin valtaus jo kaiketi oli Kirillille mieleen, vaikkei hän sitä julkisesti osoittanutkaan. Itä-Ukrainan miehitystä patriarkka on kyllä tukenut ja siunannut avoimesti. Ortodoksipapit ovat huiskineet vihkivettä Donbassiin ja Luhanskiin lähteneiden sotilaiden aseille. Mielenkiintoisesti Kirill onnitteli Putinia ”isänmaan puolustamisen päivänä”, juuri päivää ennen hyökkäystä Ukrainaan. Samalla Kirill kertoi asepalveluksen olevan osoitus evankeliumin mukaisesta rakkaudesta lähimmäisiä kohtaan.
Erään seurakunnan kannustuskirje sotilaille kertookin hyvin lähimmäisenrakkauden sanomaa:
”Sinä olet venäläinen sotilas. Tehtäväsi on puolustaa Isänmaata ukrainalaisia nationalisteja vastaan. Tehtäväsi on pyyhkäistä Ukrainan kansa pois maan päältä. Vastustajanasi on ideologia, joka aiheuttaa syntistä tuhoa ihmisten sielulle.” Kirill itse on ilmoittanut tällä sodalla pelastettaman koko ihmiskunta. Niin se käy.
Mutta korruptio ei pelasta ketään. Patriarkka Kirill on niin syvästi korruptoitunut, ettei edes ymmärrä olevansa korruption ytimessä, eikä hän ehkä siksi näe mitään väärää toimissaan. Tai sitten hän on paatunut opportunisti. Hän on kehottanut kansalaisia elämään vaatimattomasti, mutta itse hän lomailee Gelendžikin noin 250 miljoonan euron residenssissä Mustanmeren rannalla. Mädän hän näkee vain siellä, missä sitä ei ole. Esimerkiksi Pussy Riotissa.
Feministinen punkaktivistiryhmä Pussy Riot oli jo pitkään vastustanut kirkon ja valtion yksituumaista tyranniaa. Muutama ryhmästä meni 21.2.2012 ”Kristus vapahtajan katedraalin” alttarille, pyhälle paikalle, johon ei naisilla ole mitään asiaa, ja huusi: ”Jumalan äiti, aja Putin pois!” Kirill tietty vaati ankaraa rangaistusta näille häpeällisille naisille. Oikeus piti kuitenkin viisaampana tyytyä lyhyeen vankilatuomioon. Sillä kertaa.
Oli Pussy Riotin jäsenillä uskoa tai ei, heidän sanomansa on tärkeä, ja on myös uljasta tuoda se pelottomasti esille. Tällaista liikehdintää olisi Venäjällä tarvittu enemmänkin jo kauan. Maan kulttuuriin on vain syvään juurtunut idea vahvasta Jumalan valitsemasta johtajasta ja kaiken ylhäältä tulevan kyseenalaistamattomuus. ”Putinin aikakausi on Jumalan ihme.” – Patriarkka Kirill.
Kirillin mielestä feminismi on vaarallista ja se tuhoaa Venäjän. Feminismi kun tarjoaa naisille illuusion vapaudesta, eräänlaisen pseudovapauden, jossa naiset toimivat avioliiton ja perheen ulkopuolella, kun naisten pitäisi keskittyä perheisiinsä ja lapsiinsa. Venäjällä muuten perheväkivalta on dekriminalisoitu. Patriarkan mielestä perheen sisäisiin asioihin ei saa puuttua. Hieno mies. Entinen KGB-mies. Jumalan oikealla puolella.
Tätä kirjoitettaessa (8.5.) Ukrainan jäätävä sota on muuttumassa jäätyneeksi konfliktiksi. Kukaan ei voita tuota absurdia sotaa. Voitettavaa on sangen vähän, mutta hävittävää on tullut katastrofaalisesti. Järjettömyyden tuhot Ukrainassa ja Venäjän omat tappiot ovat mittaamattomat kuin Moskovan patriarkaatin arroganssi. Jos tuhoa ja kuolemaa on kylvetty Ukrainassa, on Venäjä hävinnyt myös poliittisesti. Putin on tuhonnut maansa maineen ja Kirill kirkkonsa maineen.