Nähdäksemme kristinuskon ”suosio” perustuu kahteen psykologiseen tekijään: narsismiin ja kuolemanpelkoon. ”Eihän näin ihmeellinen olento kuin minä voi kadota täältä olemattomiin”, on ensimmäinen argumentti. Toinen on hirmuinen kuolemanpelko, tyhjyyteen katoaminen.
Narsismille ei oikein voi mitään, sillä ihminen on itsekäs. Kuolemanpelkoa olemme lähestyneet kysymyksillä: Missä olit ennen kuin isäsi ja äitisi kohtasivat? Pelottaako sinua kohtalosi ennen kuin sait alkusi? Vastaus on hölmistynyt: Ei tietenkään! No, samanlaista se on poistumisesi jälkeenkin. Ei siinä ole mitään pelkäämistä.
Et tiedä etkä tunne mitään, eli kaikki on hyvin. Jälkeenjääneet surkoot, jos on aihetta. Tämä on saanut monet mietteliääksi ja hämmennyksiin.
Rauli Jokelin ja Lila Lähde