ESA YLIKOSKI
￭
Papit ja piispat ovat nimitelleet uskontoallergisiksi tavallisia ihmisiä, jotka haluavat vain elää rauhassa niin, etteivät joudu tahtomattaan uskonnollisiin tilaisuuksiin, ja jotka haluavat mahdollistaa tämän lapsilleenkin.
Allergia tarkoittaa elimistön yliherkkyysreaktiota, joka aiheuttaa erilaisia haitallisia oireita. Syyllistävä ilmaus uskontoallergia on loukkaava ja ihmisten perusoikeutta halventava.
Perustuslain 11 §:n mukaan ”kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen”.
Loukkaava ilmaus ilmentää perinteistä kirkollista ylivaltaa. Siihen liittyy ajatus, että kaikkien ja varsinkin lasten kuuluu altistua ja siedättyä kirkolliselle vaikutukselle, jonka takana on lähetyskäsky.
Uskonnonharjoitustilaisuuksille ja muulle vaikuttamiselle altistaminen on lähetystyötä ja alaikäisiin kohdistuessaan lapsilähetystyötä, josta osa voi olla myös piilovaikuttamista, kuten kirkon jatkuvaa näkymistä uskontokuntiin kuulumattomien lasten elämässä.
Voisiko lähetyskäskyn vallassa olevia ja lähetyskäskyä ammatikseen toteuttavia olla oikeutettua nimitellä uskonnottomuusallergisiksi? Sen haitalliset oireet ilmenevät neutraalisuuden ja sitouttamattomuuden vastustamisena esimerkiksi päiväkodissa, peruskoulussa ja armeijassa.
Ev.-lut. kirkon uskonnottomuusallergisten militanttien seurakuntapappien mielestä kirkon tulee saada liittää uskonnollisia tilaisuuksiaan päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten sekä varusmiespalveluksen normaalin toiminnan piiriin.
Heille ei kelpaa, että seurakunnan koulujumalanpalvelus olisikin koulupäivän jälkeen esimerkiksi illalla eikä enää osana koulupäivän ohjelmaa. Heidän mielestään näiden kasvatuksellisten julkisten laitosten toiminnan tulee tanssia kirkon pillin mukaan.
Kuitenkin tällöin lasten ja nuorten yhdenvertainen kohtelu uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta sekä oikeus olla osallistumatta uskonnollisiin tilaisuuksiin toteutuvat huonosti. Samalla kirkolliset tilaisuudet aiheuttavat runsaasti ylimääräistä työtä ja vaivaa varhaiskasvattajille, opettajille ja muulle henkilökunnalle.
Jos niitä vanhempia, jotka kyseenalaistavat kirkollisten tilaisuuksien ylivallan ja perusoikeuksien rikkomukset, yritetään syyllistää uskontoallergisiksi, syyllistäjät on saatettava vastuuseen loukkaavasta ja syrjivästä ammatillisesta toiminnasta.
•
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2026.