Pohjoismaat luetaan maailman maallistuneimpiin maihin. Kirkkoon kuuluminen vaihtelee kuitenkin melkoisesti: Ruotsi 51,5 %, Islanti 55,3 %, Norja 62,6 % (1.1.2024), Suomi 62,2 % + ortodoksit 1,0 %, yht. 63,2 %, Tanska 70 %.

Historialliset tapahtumat ovat tietenkin näitten erilaisten kehityskulkujen takana. Kirkkoon kuuluvuus on siis Norjassa ja Suomessa samalla tasolla, mutta siellä vapaa-ajattelijoiden ja humanistien etujärjestö Human-Etisk Forbund (HEF) on ihan omassa luokassa, maailmanlaajuisestikin.

Järjestö perustettiin 1956 ja perustamiskokouksessa oli läsnä 400 henkilöä. Sitä ennen maassa oli jo viitisen vuottaa järjestetty aikuistumisleirejä, siviilikonfirmaatioita. Järjestö suuntautui niille, jotka halusivat perustaa moraalinsa uskonnoista vapaina. Sen tavoitteena oli tiedottaa humanistisista ajatustavoista ja vakaumuksesta sekä kehittää käytännön toimintaa joka suuntautui humanististen ihmisten tarpeitten tyydyttämiseen. Seremoniatoiminta oli alusta alkaen toiminnan selkäranka.

Järjestön toiminta pysyi kuitenkin pitkään aika vaatimattomana, ja kahdenkymmenen vuoden jälkeen jäseniä oli vain vajaat 1600. Seuraava vuosikymmen kuitenkin muutti kaiken: 30-vuotisjuhlaa viettäessään järjestöllä oli jo 30 000 jäsentä. Selitys oli vuonna 1981 säädetty laki maailmankatsomusjärjestöjen rahoituksesta. Sen kautta järjestö sai tunnettuutta ja taloudellista tukea valtiolta ja kunnilta.

Suuri merkitys oli myös HEF:in uudella puheenjohtajalla Levi Fragellilla, joka toimi liitossa 1976–1990. Järjestö suuntautui hänen aikana selvästi enemmän ulospäin, ja Fragellin taustasta mainos- ja tiedotusalalta oli tietenkin paljon hyötyä. Hänen taustastaan löytyy yllättävä yksityiskohta: hän oli aikaisemmin toiminut myös helluntailaisena saarnaajana.

Aikaisempi, pääosin akateeminen ja ehkä enemmän keskusteluun perustuva toiminta, vaihtui nopeasti hyvin toiminnalliseen ja näkyvään. Järjestettiin useita kampanjoita, jotka saivat näkyvyyttä lehdistössä.

Mainittu lakimuutos tarkoitti mm. sitä, että uskonnolliset ja katsomukselliset järjestöt saivat yhtä paljon tukea per jäsen, kuin Norjan kirkko sai. Tämä motivoi ihmisiä liittymään järjestöön ennennäkemättömässä määrin.

Paljon apua jäsenhankinnassaan HEF sai myös kirkolta, jonka piispat vuonna 1978 julkaisivat paimenkirjeen, jossa ottivat hyvin jyrkän kannan aborttia vastaan. Elettiin radikaalia 70-lukua ja moni sai hyvän syyn erota kirkosta ja liittyä HEF:iin. Noihin aikoihin myös joukko pappeja oli osallistunut henkien manaamiseen eräästä opiskelevasta naisesta. Ja olihan HEF:llä myös kirkostaeroamiskampanjoita. Elettiin aikaa, jolloin naisten vapautusliike oli voimakas ja todella moni sai tarpeekseen hyvin vanhoillisesta valtiokirkosta.

Kun julkinen tuki vuonna 1976 oli 73 000, vuonna 1982 se oli 1 400 000 ja seuraavana vuonna jo peräti 2 600 000 kruunua. HEF:in edellytykset toimia paranivat siis lyhyessä ajassa merkittävästi. Järjestön kasvu on kuitenkin jatkunut hyvin voimakkaana, ja jäsenmäärä ylitti juuri 165 000. Julkistaloudellinen tuki on jo 18 miljoonan euron tasolla.

Mutta, eiväthän ihmiset liity järjestöön vain kasvattaakseen sen saamaa rahallista tukea. Yllä mainitut seremoniapalvelut ovat hyvin monipuolisia. Alussa mainittujen aikuistumisleirien lisäksi on jo pitkään tarjottu myös uskonnotonta puhujapalvelua nimenanto- ja hääjuhliin sekä hautajaisiin. HEF:n puhujilla on myös vihkimisoikeus.

Kun HEF:llä vuonna 2020 oli 20 paikallista toimitilaa ja yli sata palkattua toimihenkilöä ja puhujaa ympäri maata, on paikallinen toiminta hyvin monipuolista ja aktiivista. Esimerkiksi uskonnottomien vanhempien saama tuki haastavissa koulutilanteissa on ammattitaitoista ja tuloksekasta.

Vaikka humanistien esiinmarssi on ollut voimakas, löytyy Norjasta edelleen paljon vanhakantaista uskonnollisuutta. Siksi onkin niin tärkeää, että vilkasta paikallista toimintaa löytyy helposti. Se mahdollistaa samanhenkisten tapaamisen matalalla kynnyksellä, mikä antaa vertaistukea ja yhteisöllisyyttä.

Norjassahan ei ole varsinaista valtiokirkkoa, mutta kirkko saa silti koko rahoituksensa valtiolta. Mielenkiintoinen piirre rahoituksessa on, että kirkon saama tuki kasvaa joka vuosi, vaikka kirkon jäsenmäärä laskee. Vuoden 2024 tuki oli euroissa suuruusluokkaa 140 € per jäsen. Avokätisen tuen avulla kirkko kasvatti palkattujen määrän vuodesta 2013 vuoteen 2023 6000:sta 8000:een, vaikka jäsenmäärä laski 345 000:lla. Nyt siellä kuitenkin jo keskustellaan tuen järkeistämisestä.

Onko jo lähitulevaisuudessa löytymässä joku saturaatiopiste humanistien jäsenmäärän kasvulle? Tuskin, sillä jatkuuhan maallistuminen Norjassa edelleen niin kuin kutakuinkin kaikissa kehittyneissä maissa. Äskeisen kyselyn mukaan kuvitteli jopa yli 300 000 norjalaista jo kuuluvansa HEF:iin, joten kasvu jatkunee hyvinkin voimakkaana.