TIMO KARJALAINEN
Yle kertoi 8.11.2025 Julia Mäkelän Kurikkaan perustamasta noitakaupasta. Ylen mukaan Mäkelä osasi odottaakin protestointia raamattuvyöhykkeellä, mutta reaktiot ovat silti yllättäneet.
Kauppa on uhattu polttaa, ja myymälän ikkuna on rikottu. Paikallisen ev.-lut. seurakunnan kirkkoherra ehätti ottamaan kantaa moderniin noitavainoon ensin päällisin puolin suvaitsevaisesti, mutta samaan hengenvetoon kuitenkin heristäen Raamattua. Kirkkoherra Latva-Nikkolan mielestä ”henkivallat ovat todellisia”, ja noitakaupan kanssa tekemisissä olevat hän haluaisi ”ohjata Jeesuksen luo”, jotta he ”hankkiutuisivat eroon taikakirjoistaan”. Sinänsä Raamatun kanta noituuteen on hyvin yksiselitteinen. Toisessa Mooseksen kirjassa suoraviivaisesti paalutetaan: ”Noitanaisen älä anna elää.” Tätä käskyä on menneinä aikoina Suomessakin rakastava ja kunnioittava evankelis-luterilainen kirkko innolla noudattanut, noituudesta tuomittuja naisia ja miehiä mestaten ja polttaen. Olihan kirkko Suomessa toki niin armollinen, että noidat ensin tapettiin ja vasta sitten poltettiin.
Noituuteen liittyy Mäkelän mukaan ”pieniä maagisia juttuja”, kuten kristallien kantamista ja merkityksen antamista kuun vaiheelle tai vaatteiden värille. Yhteinen nimittäjä on juuri maagisuus.
Todellisuudessahan taiat ja loitsut eivät vaikuta millään tavalla mihinkään taikojan oman mielen ulkopuolella. Kristinuskoisten olisi sikäli turha pelätä kuollakseen noituutta, jos he vain sisäistäisivät, ettei loitsuilla tai taikaesineistöllä saa todellista apua.
Toisaalta noituus samalla on harmitonta vain, jos näillä turhilla taikarituaaleilla ei esimerkiksi yritetä korvata lääketieteellistä hoitoa. Pahimmillaan mustan salvan tai hopeaveden kaltaisilla valmisteilla aiheutetaan hengenvaara. Erilaiset kasvivalmisteet saattavat sisältää raskasmetallijäämiä tai muita myrkkyjä tai olla muuten terveydelle haitallisia. Suurin syy käytettävien kasvien valinnalle on usein se, että joku on joskus antanut niille romanttisen mystiseltä kuulostavan nimen.
Samaan aikaan Vantaalla paikallisesta koulusta annetaan tilaa käyttöön kenialaiselle kohusaarnaajalle David Owuorille (Demokraatti 6.11.2025). Owuor väittää pystyvänsä parantamaan vakavia sairauksia, kuten syövän tai aidsin, sokeuden tai kuurouden, rituaalisilla sanoilla ja eleillä, joita voisi nimittää yhtä hyvin loitsuiksi ja magiaksi.
Missä viipyvät evankelis-luterilaisen kirkon varoittelut?
Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys SLEY puolestaan lämmittelee (sley.fi 8.11.2025) vanhaa aihetta joogan sopivuudesta kristitylle. Venyttely ja mietiskely voivat SLEY:n mielestä sisältää ”epäjumalanpalvontaa”, ja yhdistys kehottaa pysymään poissa sieltä, missä esineen tai toiminnan sanotaan vaikuttavan yliluonnollisesti hyvää.
Parahin SLEY, miksi ette sitten tuomitse David Owuorin yrityksiä parantaa taikaesineillä ja loitsuilla? Siitä olen toki SLEY:n kanssa samaa mieltä, että ”tulella leikkiminen ei ole vaaratonta”. Toden totta Owuorin kaltaisten saarnaajien kiihotus väkivaltaan erilaisia väestöryhmiä vastaan voi helposti johtaa kauhistuttaviin seurauksiin.
Noituudessa ja joogassa vaikuttaa hiertävän pääasiassa se, että ne ovat jonkun muun tapoja. Onneksi nykyaikana ei enää vallitse uskonnollinen diktatuuri, vaan ihmiset ovat vapaita huvittamaan itseään kivillä ja pelikorteilla, mikäli kirja ja vesikippo eivät puhuttele. Luterilaisten olisi syytä ymmärtää olevansa yksi taikakultti muiden seassa ja antaa noitanaisten elää.
•