Kun uskonnonopetuksen lopettaminen koulussa on vapaa-ajattelijain perustavoitteena, voimme edistää tämän tavoitteen toteutumista nyt oppilas oppilaalta. Se tapahtuu yksinkertaisesti niin, että huoltajat ilmoittavat oppilaan siirtyvän uskonnosta elämänkatsomustiedon opetukseen. Siis ET kyllä.

Vaikka katsomusaineen vaihtaminen voidaan periaatteessa toteuttaa milloin vain, luontevin aika on lukuvuoden vaihteessa, kesällä, luokalta toiselle siirryttäessä. Ilmoitus asiasta koululle kannattaa tehdä jo keväällä, niin rehtori näkee jo ennen kesälomien alkua ET:n opetusryhmien kasvavan.

Uskonnonopetuksessa on yhä oppilaita, jotka ovat oikeutettuja ET-opetukseen. Näin on voinut käydä myös ei-uskonnollisissa perheissä, jos ET:n opetusjärjestelyt olivat 1. luokalla koulua aloitettaessa huonot. Nyt tilanne on kuitenkin voinut tai voi 2023 parantua. Ja lapsi on kasvanut. ET-opetukseen voi siirtyä myös yläkoulussa 7-9 luokille. Tai jo alakoulun luokille 4-6.

Monien kirkosta eronneiden vanhempien taannoin vauvakastettuja lapsia on jäänyt kirkon jäseniksi, vaikka vanhemmat tai ainakin toinen heistä on eronnut kirkosta. Tilastot kertovat, että 30-49 vuotiaiden ikäryhmässä kirkon jäsenyysprosentti hyvin paljon alempi kuin kouluikäisten, 7-17-vuotiaiden jäsenyysprosentti. Niinpä jo peruskoulun alkaessa tai jokunen vuosi koulun alkamisen jälkeen on aivan hyvä aika erottaa lapsi kirkosta ja siirtää hänet ET-opetukseen. Nyt.

Vielä elokuussakin 2023 peruskoulun aloittaa lapsia, jotka saattavat olla kirkon jäseniä äidin yksipuolisella päätöksellä, vastoin isän toivetta. Vasta 1.3.2017 tuli voimaan laki, joka edellyttää molempien huoltajien suostumusta lapsen kirkkoon liittämiseen. Olisi hyvä idea päivittää lapsen asema nyt sen mukaiseksi, millaiseksi se olisi vauvana muodostunut tai nyt muodostuisi nykylain mukaan.

Elämänkatsomustiedon oppilasmäärän kasvu voi siis vauhdittua siten, että peruskoulun jo aloittaneita oppilaita siirretään aiempaa enemmän uskonnosta elämänkatsomustietoon. Se on mahdollista, kun lasten kirkosta erottaminen lisääntyy.

Samaan aikaan ET-opetukseen tulee peruskoulun ekaluokkalaisia vuosi vuodelta enemmän, koska ET-opetukseen oikeutettuja tulee vuosittain lisää. Vauvakasteiden ja alle 1-vuotiaiden kirkkoon liittäminen on vähentynyt viime vuosina huomattavasti.

On siis ET:n vahvistamisen aika myös nykyisen lainsäädännön mahdollisuuksia käyttäen. Voimme vähentää uskonnonopetusta oppilas oppilaalta. Se on erittäin tärkeä, konkreettinen asia, jota voimme jokainen edistää tiedottamalla eri kanavilla ja keskustelemalla ihmisen kanssa kasvokkain.

Jokainen voi vaikuttaa jollain lailla.

Lakimuutosta unohtamatta

Oma lukunsa elämänkatsomustiedon vahvistamisessa on ET:n avaaminen kaikille valittavissa olevaksi. Se epäilemättä lisäisi ET:tä opiskelevien määrää peruskouluissa ja lukioissa. Uskonnon ja ET:n ryhmäkoot tasoittuisivat.

Tämä paljon esillä ollut vaatimuksemme ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. ET:n avaaminen voidaan toteuttaa nopeasti varsin pienellä lakimuutoksella. Se edellytä mitään pitkää opetussuunnitelmatyötä eikä tuntijakopäätöstä, toisin kuin mahdolliset isommat uudistushankkeet. Siitä voitaisiin päättää eduskuntavaalien jälkeisen uuden hallituksen muodostamisen yhteydessä mahdollisen laajemman uudishankeen valmistelun aloittamisen ensimmäisenä askeleena.

ET:n avaaminen ja keskusteluissa esille ollut jokin suurempi oppiaineremontti eivät ole toistensa vastakohtia. ET:n avaaminen voi olla yksi keino luoda paremmat edellytykset isommalle uudistukselle, jos sellainen kuitenkin tulee poliittiselle agendalle eli seuraavien vaalien jälkeen muodostettavan hallituksen ohjelmaan.

ET:n nykyinen syrjintä pitäisi saada loppumaan nopeasti ennen kuin on minkäänlaista tarvittavaa luottamusta millekään sellaiselle uudistukselle, joka tarkoittaisi elämänkatsomustiedon lopettamista, likvidoimista

Kun opetussuunnitelma linjaa ”uskonnollisen, katsomuksellisen ja puoluepoliittisen sitouttamattomuuden”, evankelis-luterilaisen kirkon uskonnollisten tilaisuuksien yhä jatkuva liittäminen koulupäivien ohjelmaan pitäisi saada loppumaan. Kun opetussuunnitelmaa ei nyt tältä osin noudateta, vallitsee suuri luottamuspula siihen, että mitään muutakaan opetussuunnitelmaa tulevaisuudessa noudatettaisiin, olipa aineen nimi mikä tahansa.

Nykyisen uskonnonopetuksen huoltajille mainostettu tunnustuksettomuus tai sitouttamattomuus toteutuu huonosti, edes oppikirjoissa, kuten KT Päivi Kovanen on osoittanut tutkailtuaan Otavan ja SanomaPron uusia 1-3 luokkien uskonnon oppikirjoja.

ET:n vahvistuminen ja avaaminen on avain tulevaisuuteen.

Elämänkatsomustiedon avaaminen on luonnollisesti erittäin ajankohtainen uudistusvaatimus myös siinä tapauksessa, että eduskuntavaalien jälkeen muodostettavan uuden hallituksen ohjelmaan ei tule katsomusaineiden isompaa uudistushanketta. Siinä on kysymys edelleen lapsen oikeuksien sopimuksen sekä yhdenvertaisuuden toteuttamisesta.

Esa Ylikoski