Uuskarismaattisilla ja erittäin oikealle kallistuneilla megakirkoilla menee maailmanlaajuisesti erittäin lujaa niin poliittisesti kuin taloudellisesti. Yhdysvaltain hiljattain virkaan astunut presidentti Donald Trump on osoittanut tämän jo virkakautensa ensimmäisten päivien aikana asetuksilla, jotka ohjasivat Trumpin USAIDin ulkomaan apuun kohdistuvien leikkauksien myötä syntyneitä varoja Franklin Grahamin Samaritan Purse -hyväntekeväisyysjärjestölle Huonommin kävi Yhdysvaltain katolisen kirkon hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka eivät säästyneet Elon Muskin johtamalta armorahojen kululeikkurilta ilmeisesti Trumpiin kohdistuneesta arvostelusta johtuen.

Franklin Graham on eräs Trumpin ”suosikkipastoreista”, eikä edesmenneen Billy Grahamin poika ole ainoa. 12. helmikuuta Trump nimitti tele-evankelista Paula White-Cainin johtamaan hiljattain perustettua Valkoisen talon uskontoimistoa. Trumpin suhde menestysteologiaan ulottuu tosin jo paljon kauemmas; 1970-luvulla Trumpin isä kiinteistö-oligarkki Fred Trump kuului Norman Vincent Pealen Marble Collegiate Churchiin, jossa saarnattiin menestysteologiaa. Myöhemmin Peale vihki Trumpin ja tämän ensimmäisen vaimon Ivankan, vuonna 1977.

White-Cain on avoin menestysteologi; menestysteologiassa saarnataan avoimesti taloudellisen menestyksen olevan jumalalta peräisin olevia siunauksia, köyhyyden, konkurssien ja sairauksien taas olevan merkkejä epäuskosta tai saatanan vaikutuksesta. White-Cainia on pidetty kovan linjan menestysteologina, jossa uskoa ilmaistaan nimenomaisesti kylmillä liiketaloudellisina ilmaisuilla.

White-Cainin nimityksessä kulminoituu hänen yli 20 vuotta jatkunut suhteensa Trumpin hengellisenä neuvonantajana. Ennen Trumpia White-Cainin ”hengellisenä asiakkaana” oli mm. Michael Jackson. White-Cain on myös muuten hyvin verkostoitunut yhdysvaltalaiseen viihdeteollisuuteen mistä käy esimerkkinä White-Cainin avioliitto The Journey -yhtyeen kosketinsoittajan Jonathan Cainin kanssa. Sinänsä ironista on, että The Journeyn kaikkien aikojen suosituin kappale on Don’t Stop Believin eli älä lopeta uskomista. White-Cain ei ole lopettanut uskomista missään vaiheessa ja viime aikojen merkeistä päätellen usko ei ole loppumassa kesken, vaan vauhti kiihtyy.

Rikkaus tulee taivaasta, köyhyys helvetistä

Sekä Trump että White-Cain uskovat taloudellisen menestyksen olevan taivaallinen merkki. White-Cain oli olennainen linkki Trumpin muodostaessa suhdetta Yhdysvaltain uskonnolliseen oikeistoon ja evankalikaaleihin vuonna 2011. White-Cain auttoi takaamaan Trumpille evankelikaalien parista esimerkiksi helluntailaisten ja muiden karismaatikoiden äänet, kun Trump asettui ensimmäistä kertaa ehdolle.

White-Cain myös korosti useaan otteeseen, että Trumpin presidenttiydessä on kyse taistelusta ”Jumalan ja Saatanan välillä”. Ja tämä korostaminen on jatkunut. White-Cain kätilöi Trumpin 6.2. allekirjoittamassa Eradicating Anti-Christian Bias -asetuksessa, joka valtuuttaa oikeusministeri Pam Bondin tutkimaan ”kristittyihin kohdistuvaa” syrjintää kaikissa liittovaltion virastoissa ja Yhdysvaltain armeijassa.

On kuitenkin huomioitava, että Trumpin evankelikaaliset tukijat, eivät ole mitenkään aatteellisesti yhtenäinen joukko edes republikaanien sisällä, ja esimerkiksi White-Cainin nimitys on kohdannut vastustusta juuri kovan linjan menestysteologian takia. Mutta yhtä kaikki, White-Cain on ollut merkittävä kuninkaantekijä äänten takaamisessa Trumpille – ja muiden äänten takaajien hankkimisissa.

Dynastioita ja skandaaleja

Eräs näistä merkittävistä äänten takaa-
jista oli Jerry Falwell Junior, virginialaisen Liberty Universityn johtokunnan puheenjohtaja ja merkittävä poliittinen toimija evankelikaalien parissa. Trump tarjosi Falwellille kiitoksena tästä myöhemmin opetusministerin virkaa hallinnossaan, mutta Falwell kieltäytyi pitäen perusteluna huonoa palkkaa. Falwell on Jerry Falwellin poika, ja isä-Falwell toimi merkittävänä tekijänä Ronald Reaganin valitsemisessa presidentiksi 1980, sekä uudelleen valinnassa 1984. Isä Falwell perusti Virginiaan Tomas Road Baptist Churchin ja valtakunnallisen Moraalinen Enemmistö -järjestön.

Falwellien periaatteisiin on kuulunut myös rotuerottelun ja konfederaation periaatteiden hiljainen (ja ajoittain äänekäs) tukeminen Raamattuun vetoamalla, ja Liberty Universityyn on lähetetty nuoria ympäri Yhdysvaltoja nimenomaan opiskelemaan ”kristillisessä ympäristössä”, mikä on tarkoittanut valkoista ympäristöä. Liberty Universityssä on ollut myös afrikkalais-amerikkalaisia opiskelijoita, mutta vuonna 2021 afrikkalais-amerikkalainen henkilökunta ja osa afrikkalais-amerikkalaisista opiskelijoista erosi Falwellin tehtyä Twitterissä rasistisen rinnastuksen hengityssuojaimien ja Ku Klux Klanin asun välillä.

Sittemmin Falwell Junior on joutunut eroamaan isänsä perustaman yliopiston johtokunnan puheenjohtajan tehtävästä jouduttuaan kiusalliseen viskinhuuruiseen seksiskandaaliin, jonka osapuolina olivat hänen vaimonsa Becki ja näiden kiristyksen kohteeksi joutunut nuori kiinteistövälitysalan opiskelija Giancarlo Granda. Kiristäminen oli jatkunut vuosia. Tapaukseen olivat sotkeutuneet myös Trumpin tuolloinen pahamaineinen asianajaja Michael Cohen joka oli yrittänyt peitellä skandaalin alkulähteitä.

Tuolloin pintaan alkoi nousta myös sekä Jerry Juniorin että Becki Falwellin harjoittama seksuaalinen häirintä kampusalueella, jonka johdosta Liberty Universityn johtokunta päätyi julkisen painostuksen alla eväämään molemmilta päädyn kampusalueelle. Falwell luovutti vuonna 2021 kaikki tehtävänsä veljelleen Jonathan Falwellille ja haastoi entisen työnantajansa oikeuteen perheen nimen väärinkäytöstä.

Asiassa ilmeni lukuisia ristiriitoja: Liberty University edellyttää opiskelijoiltaan tiukkaa seksuaalista kuria, alkoholin ja päihteiden käytöstä pidättäytymistä. Kirsikkana kakun päällä voidaan mainita opetushenkilökunnan olemattomat palkat huolimatta siitä, että Liberty Universityn toiminnan mahdollistavat noin 110 000 opiskelijan lukukausimaksut ja lukuisten konservatiivisten liikemiesten lahjoitukset.

Mikään näistä ei koskenut Jerry ja Becki Falwellia. Jerry Junior kuljeskeli kampusalueella usein päihtyneenä, naukkaillen tequilaa tai viskiä ”vesipullosta” ja nauttien lisäksi miellyttävästä elintasosta. Syyskuussa 2024 Liberty University näytti unohtaneen koko asian: oltuaan sivussa vuodesta 2021 käynnissä olleiden oikeusprosessien takia, Falwell sai palata yliopiston kampukselle yliopiston ja Falwellin soviteltua asian oikeussalin ulkopuolella. Molemmat saivat sankarin vastaanoton henkilökunnan taholta. Kaikki on annettu anteeksi kristillisessä hengessä.

Yliopiston johto ei kolmen vuoden aikana millään tavalla pahoitellut Falwellien toimintaa; vain kampuksen pastori ja sosiaalityöstä vastannut pyysi omassa asemassaan Falwellien toimintaa anteeksi vuonna 2021, ja joutui eroamaan. Myös Falwell Juniorin yhteydenpito Donald Trumpiin on jatkunut; Trumpin jouduttua salamurhayrityksen kohteeksi Falwell on puhunut tämän kanssa päivittäin puhelimessa. Falwell Junior on kertonut olevansa ylpeä itsestään.

Mitä kuuluu Australiaan?

Koska megakirkot toimivat kuin monikansalliset yritykset ja käyttävät itse myös tällaista retoriikkaa, on perusteltua käyttää ilmaisua kasvuodotukset: megakirkoille odotetaan merkittävää jäsenmäärän kasvua Saharan eteläpuolisessa Afrikassa seuraavan vuosikymmenen aikana.

Merkittäviä kasvualueita löytyy myös Latinalaisesta Amerikasta, jossa esimerkiksi Kolumbiassa maanosan vanhoillisimpiin kuuluvan katolisen kirkon vanhahtaviin eleisiin puettu sanoma ei enää vetoa nuorempaan 2000-luvulla syntyneeseen väestöön, vaan tilalle halutaan jotain nuorekasta ja vetreämpää, glitteriin ja populaarikulttuurin kuvastoon puettua dynaamista uskonsanomaa.

Vastaavalla tavalla megakirkot tekevät laajentumissuunnitelmiaan myös Itä-Euroopassa, kuten Romaniassa ja Ukrainassa, jossa lasketaan olevan merkittävää kasvupotentiaalia 2020-luvulla ortodoksisten ja katolisten kirkkojen kustannuksella.

Vaikka sama sanoma olisi yhtä vanhoillista kuin katolisella kirkolla tai ortodoksisilla kirkoilla niin uuskarismaattiset helluntaiseurakunnat vetävät väkeä. Tarkkoja lukuja on tosin hankala saada, mihin liittyviin syihin tulen tässä artikkelissa palaamaan.

Mutta mitä kuuluu kansainvälisesti tunnetuimmalle ilmiölle megakirkkojen parissa, australialaislähtöiselle, helluntailaiselle Hillsong Churchille?

Tämä artikkeli ehti muhimaan eräänlaisen jatko-osan ideana Vapaa Ajattelija -lehteen siitä pitäen, kun olin alustamassa aiheesta Helsingin seudun vapaa-ajattelijoiden VAbaarissa Kalliossa marraskuussa 2017. Samana syksynä olin haastattelut Uskomattomaan (nykyisin Uskomaton Vapaa Ajattelija) australialaista entistä Hillsong kirkon jäsentä Tanya Levinia tämän kirjan People in the Glass Houses: An Insider’s Story of Life in and out of Hillsong pohjalta.

Istuessani samana iltana bussissa matkalla takaisin Turkuun en osannut kuvitella, miten asiat kehittyisivät. Seitsemän vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon, kuten tämän artikkelin alussa on kerrottu. Hillsongista on julkaistu dokumenttisarja, kokopitkä dokumenttielokuva ja useita tutkivan journalismin artikkeleita. Näissä dokumenteissa on ollut haastateltavana myös Levin.

Megakirkoille ja niiden pastoreille voi kuulua paljon vaikutusvaltaa, kuten jo vuonna 2017 mainitulle Hillsongin silloiselle johtajalle Brian Houstonille. Houston toimi Australian ensimmäisen helluntailaisen pääministerin Scott Morrisonin hengellisenä neuvonantajana, ja pääsi vuonna 2019 Valkoiseen taloon tapaamaan Donald Trumpia. Kukaan ei tosin ottanut vastuuta Houstonin kutsun järjestämisestä, kaikkein vähiten tuolloinen pääministeri Scott Morrison, koska Houstonia tutkittiin tuolloin hänen isänsä Frank Houstonin harjoittaman lasten seksuaalisen hyväksikäytön salaamisesta. Houston vain ”päätyi” Valkoiseen taloon.

Hillsongilla meni myös taloudellisesti hyvin: kirkko oli onnistunut hyödyntämään vuonna 2008 läpimennyttä lakia, joka teki kaikista uskonnollisten yhteisöjen harjoittamasta liiketoiminnasta verovapaata. Kirkko oli myös onnistunut vapauttamaan työntekijänsä tuloveron maksamisesta.

Tämä koski kaikkia pastoreita, ja käytännössä myöhemmin myös pastoreiden lapsia, koska myös näistä tuli pastoreita Hillsongin perustamiin uusiin seurakuntiin. Hillsongin kohdalla tämä tarkoitti hurjaa verohuojennusta, koska yksittäisiä seurakuntia johtavat aina aviopari, joista molemmat ovat pastoreita. Käytännössä kuka tahansa oli pastori, jonka kirkko väitti olevan pastori.

Vielä suuremman voiton kirkko sai itselleen, kun sille tehtävistä lahjoituksista tuli verovähennyskelpoisia. Tämä sama lainsäädäntö koski kaikkia Australiassa toimivia uskonnollisia yhteisöjä, ja Hillsong sai arvokasta apua katoliselta kirkolta lobbbaustyössään. Hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta Hillsong pystyi omistamaan lukuisia kiinteistöjä, mm. 23 miljardin dollarin arvoisen stadionin Melbournessa, ja pyörittämään arvokasta gospel-musiikkiliiketoimintaansa.

Vuosi 2017 oli kirkolle monella tapaa merkityksellinen, koska silloin se laajensi toimintojaan Yhdysvalloissa monella eri tavalla. Tuolloin kirkko määritteli yhdysvaltalaiset seurakuntansa tiukoilla ehdoilla: niillä ei voinut olla paperilla äänivaltaisia jäseniä. Tämä tarkoitti sitä, että jumalanpalvelukseen osallistujat tai seurakunnan jäsenet eivät voineet päättää paikallisen seurakunnan taloudellisista asioista esimerkiksi Tennesseessä, Texasissa tai New Yorkissa, vaan lopullinen päätösvalta pysyi aina Sydneyssä. Samaa metodia noudattavat monet yhdysvaltalaiset megakirkot. Tässä tullaan ongelmaan, miten niiden jäsenmäärää voidaan tosiasiassa edes laskea, jos ne toimivat kuin pöytälaatikkofrmat?

Aluksi kaikki näytti menevän nappiin Hillsongin laajentumisessa Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Kirkon laajentuminen oli ollut tavoitteena jo 1990-luvun alusta, jolloin ensimmäinen seurakunta oli avattu Kiovaan vuonna 1992, Moskova seurasi perässä 2008. Seurakuntia perustettiin jatkuvassa tahdissa lisää niin Norjaan, Indonesiaan, Meksikoon, Fidzi-saarille ja tietysti Yhdysvaltoihin. Seurakuntia perustettiin erityisesti suuriin kaupunkeihin – Norjan seitsemästä seurakunnasta esimerkkeinä Oslo ja Stavanger.

Konsepti näytti toimivan kaikkialla – kovaa konservatiivista, homoseksuaalisuuden ja abortinvastaista sanomaa puettuna Paul Simonin tyyliseen purkkapoppiin ja julkisuuden henkilöiden keräämiseen seurakuntiin. Vuonna 2017 mukana oli vielä pop-ikoni Justin Bieber.

Mainen kunnia on katoavaista

Vuodesta 2020 eteenpäin Jerikon muurit alkoivat sortua. Vertaus lienee sopiva, koska Brian Houston viittasi usein saarnoissaan Joosuaan ja Jerikon muureihin. Tuolloin New Yorkin seurakuntaa johtanut pastori Carl Lentz sai potkut työstään, kun hän jäi kiinni avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Lentz oli kuulunut Houstonien sisäpiiriin, joten asiaa pidettiin vakavana. Samoihin aikoihin Justin Bieber hävisi kuvioista toiseen seurakuntaan. Samaan aikaan kirkon sisältä niin Australiasta kuin Yhdysvalloista alkoi kantautua tietoja laajamittaisesta seksuaalisesta häirinnästä. Yhdysvalloissa tämä on johtanut kirkon jäsenmäärän putoamiseen, ja seurakuntien sulkemiseen.

Negatiivisen julkisuuden hallinta, kuten edesmenneen isänsä rikosten peittelyn tuomat kuohut tai Australian aboriginaaliyhteisöjen hyväksikäyttö epämääräisen mikrolainahuijauksen kohdalla, eivät olleet Brian Houstonille uutta, mutta kun negatiivinen julkisuus alkoi kohdistua häneen itseensä, tilanne kävi ylivoimaiseksi. Houstonia syytettiin kahdesta erillisestä seksuaalisen häirinnän tapauksesta, joiden molempien kohdalla hän oli nauttinut sekaisin alkoholia ja unilääkkeitä.

Houston erosi kaikista johtotehtävistään huhtikuussa 2022. Tapausten seurauksena yhdeksän yhdysvaltalaista seurakuntaa erosi liikkeestä. Myös tuolloinen pääministeri Morrison teki pesäeron Houstoniin ja Hillsongiin, ja väitti ettei koskaan ole osallistunut Hillsongin tilaisuuksiin ja on ollut aina ”tavallisen” helluntaiseurakunnan jäsen. Väite on omituinen, koska Hillsongin teologinen oppi ei sinänsä eroa huomattavasti valtavirran helluntailaisuudesta muuten kuin ilmaisutavaltaan. Väite on omituinen myös sikäli, että ensimmäisessä puheessaan Australian edustajainhuoneessaan 2008 Morrison kutsui Houstonia ”mentoriksi”.

Mainen kunnia on katoavaista niin Houstonin kuin Morrisonin kohdalla; molemmat olivat vaikuttaneet toistensa uriin kuninkaantekijöinä, Houston Morrisonin poliittisen uran alusta alkaen ja Morrison taasen oli edistänyt Houstonin taloudellisia etuja. Morrison on nyt jättänyt politiikan, ja Houstonin ja Hillsongin tarina näyttää olevan lopussa. Ehkä Australiaa odottaa miellyttävämpi auringonlasku kuin Yhdysvaltoja? Se mikä Falwellia ja Houstonia yhdistää, niin myöskään Houston ei ole millään tavalla pahoitellut toimintaansa.

Hillsong ja Suomi

Loppukirjoituksena voidaan todeta, ettei Hillsong koskaan perustanut Suomeen seurakuntaa. Helluntaiseurakuntien ristiriitaisesta suhteesta Hillsongiin kertoo se, että Seurakuntalainen julkaisi asiasta aprillipilan vuonna 2012.

Jotain suhdetta on kuitenkin ollut, ja on edelleen olemassa, ainakin henkilötasolla, koska Hillsong College on koulinut myös suomalaisia pastoreita Australiassa. Pääkaupunkiseudulla toimii tällä hetkellä ainakin yksi seurakunta, jonka voidaan katsoa olleen työyhteydessä Hillsongin kanssa.

Kirjallisuus ja viitteet

• Evans, Danner (2024): ’I’m ready to move on’: Jerry Falwell Jr. discusses his future in exclusive interview. ABC-News. https://wset.com/news/local/jerry-falwell-jr-donald-trump-cabinet-future-plans-liberty-university-november-2024
• Gullotta, Daniel N. (2025): What to Expect from the ‘Heretic’ Pastor Trump Installed in the White House. Paula White-Cain is a leading light of Christian Trumpism. https://www.thebulwark.com/p/what-to-expect-from-the-heretic-pastor-paula-white-cain-christian-trumpism
• Granda, Giancarlo and Ebner, Mark (2022): Of the Deep End. Jerry and Becki Falwell and the Collapse of an Evangelical Dynasty. Harper Large Print. An Imprint of Harper Collins Publications.
• Hardaker, David (2024): Mine Is Te Kingdom. Te rise and fall of Brian Houston and Hillsong Church. Allen and Unwin.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.