Kemiläiset ovat onnistuneet jossain kolme kertaa paremmin kuin tamperelaiset: Kemin vapaa-ajattelijoiden jäseniä on reilu kolmannes Tampereen yhdistyksen jäsenmäärästä, vaikka Kemin lähistöllä asuu noin kymmenesosa Tampereen seudun väkimäärästä.

Joensuussa paikallisen yhdistyksen jäsenmäärä on nyt nolla: yhdistys purkautui ja jäsenet siirtyivät Keski-Suomen yhdistykseen. Joensuun asukasluku kasvaa ja se on yliopistokaupunki, mutta intoa omaan yhdistykseen ei riittänyt. Itäinen suunta on muutenkin läntistä heikompaa, Kuopiossakaan ei yhdistystä ole.

Turussa vaparipitoisuus asukkaista on noin puolet Tampereesta, Oulussa tästäkin selvästi pienempi. Yleinen maallistuminen ei selitä asiaa, niin suuria eroja maan eri puolilla ei ole – ja luettelemistani kaupungeista kirkon jäsenten osuus on suurin juuri Kemissä, missä myös vapaa-ajattelijoita on suhteellisesti paljon.

Käänteinenkin selitys olisi mahdollinen: jos uskonto on hyvin näkyvää ja esimerkiksi kouluissa vaikea saada ET-opetusta, se voi innostaa liittymään meihin. Sekään selitys ei tilastojen perusteella näytä oikealta.

Yritän ajatella tätä mahdollisuutena: Jos Oulu pääsee Kemin tasolle, sen jäsenmäärä kaksikymmenkertaistuu. Tietysti isommilla paikkakunnilla on enemmän kilpailijoita ajankäytöllekin, mutta silti mahdollisuuksia kiistatta on. Toisaalta Joensuu kertoo, että suunta voi olla myös alaspäin.

Jäseniä pitäisi saada lisää ja entiset pidettyä. Nämä ovat ainakin osittain eri kysymyksiä.

Ensiksi pitää kerätä tietoa: lukuja tilastoiksi ja ehkä vielä enemmän uusien ja lähtevien jäsenten kommentteja. Osittain tässä auttaa tuleva uusi jäsenrekisteri.

Miten uusi jäsen otetaan vastaan? Tampereella on nyt vuoden verran soitettu jokaiselle uudelle jäsenelle. Puhelut on ainakin otettu hyvin myönteisesti vastaan. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille yhdistyksille.

Entä sitten jäsenten pitäminen? Yhdistyksen aktiivinen toiminta ei näyttäisi olevan vastaus, koska enemmistö ei tapahtumiin osallistu. Omainen yhdistyksen hautausmaalla voi olla jonkun syy jäsenyydelle, mutta puolella yhdistyksistä ei ole hautausmaata.

Kysymyksiä minulla on paljon, vastauksia vähemmän. Haastan lukijat vastaamaan käänteiseen kysymykseen: jos naapurisi, työkaverisi tai sukulaisesi on suunnilleen tavoitteidemme kannalla, mutta ei jäsen, niin miksi ei? Vastauksia voi lähettää vaikka tämän lehden toimitukseen.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehden numerossa 4/2024.