VUOSIA sitten juttelin kolmen sepän patsaalla Luonnonlain puolueen edustajan kanssa. Hän kertoi, että yhteiskunnan ongelmat häviävät, kun saadaan 10 000 joogia meditoimaan ja että jotkut joogamestarit voivat lentää ilmojen halki kuin Supermies konsanaan. Oliko hän koskaan nähnyt tällaista Joogalentäjää? Ei. Tunsiko hän ketään, joka oli tällaisen nähnyt? Ei. Mutta hän oli vakuuttunut, että tällaisia joogalentäjiä on, koska oli lukenut eräästä kirjasta että joku toinen oli joskus sellaisen nähnyt.
Luonnonlain puolueen edustajaa on helppo pitää hieman hupsuna, mutta hänen luottamuksensa joogalentäjiin ei juuri eroa siitä, miten jotkut kristityt pitävät Jeesuksen ylösnousemusta historiallisena tosiasiana Raamatun tarinoiden perusteella.
Aiheesta on kirjoitettu paljon kirjoja, kuten Josh McDowellin Evidence for the Resurrection. Raamatun ulkopuolisessa historiankirjoituksessa evidenssiä, todistusaineistoa on kylläkin mitättömän vähän ja Raamatun omat tarinat puolestaan epäluotettavaa propagandaa, koska kirjoittajien tarkoituksena on ollut uskonnon levitys. Historiallisen tekstianalyysin perusteella vaikuttaakin vahvasti siltä, että evankeliumien tarinat ylös nousseesta Jeesuksesta ovat jälkeenpäin lisättyjä. Varhaisimman Markuksen evankeliumin varhaisimmissa versioissa nuo tarinat puuttuvat kokonaan.
Suurempi ongelma on kuitenkin, että Jeesuksen lähellä pyöri aikoinaan paljon ihmisiä, jotka seurasivat hänen puheitaan ja toimiaan, mutta eivät alkaneet uskoa häneen Jumalan poikana tai edes aitona profeettana. Jos joku kristitty nykyään katsoo Jeesuksen jumalallisuudesta välittyneen 2000 vuoden päähän hyvää evidenssiä, niin kuinka paljon vahvempia todisteiden onkaan pitänyt olla Jeesuksen ympäristössä pyörineille aikalaisille?
Jeesuksen aikaisten juutalaisten henkinen kynnys pitää Jeesusta messiaana on täytynyt olla pieni: uskoivathan he samaan Jumalaan ja samoihin profeettoihin kuin Jeesus ja odottivat kiihkeästi messiasta tulevaksi. He pystyivät aitiopaikalta seuraamaan Jeesuksen ominaisuuksia, puheita ja väitettyjä ihmetekoja sekä ylösnousemusta. Ja silti 99.9% päätyi siihen, että Jeesus oli tavallinen kuolevainen ja teeskentelijä eikä juutalaisten messias saatikka Jumalan poika.
Jeesuksen on täytynyt olla kerrassaan epävakuuttava, kun juutalaisista niin pieni osa lähti häntä seuraamaan. Orastavan kristinuskon kasvualueetkin löytyivät lähinnä kauempaa Kreikasta ja Roomasta eikä Israelin alueelta. Uuden testamentin kirjatkin kirjoitettiin ensimmäisenä kreikankielellä, vaikka Jeesus puhui Arameaa.
Raamatun mukaan Jeesus itse kommentoi tätä ongelmaa sanomalla, että ”kukaan ei ole profeetta omalla maallaan”. Mutta miksi ei olisi? Tässä on jotain hyvin epäilyttävää ja selityksen makua. Paras tieto kenenkään aidosta olemuksesta on hänen lähipiirissään, lähikaupungissaan ja lähimaassaan. Kuuluisat tiedemiehet ja poliitikot ovat kuuluisia kotialueillaan.
Kun valtaosa Jeesuksen lähipiiristä päätyi pitämään häntä erehtyneenä tai huijarina, niin vielä vähemmän järkeä on nykyajan ihmisillä uskoa häneen. Mutta paradoksaalisesti uskovaisia kuitenkin riittää. Paradoksi selittyy sillä, että koukuttavat jeesustarinat ihmeineen, taivaslupauksineen ja moraalisine opetuksineen ovat värjäytyneet sitä enemmän sakealla fiktiolla mitä kauemmas Jeesuksesta on menty ajassa ja paikassa.
Evidenssi, todistusaineisto yliluonnollisista asioista tuntuu aina olevan muutaman kuulopuheen ketjun takana. Joku on kuullut, että joku on lukenut, että joku on kuullut, että joku lensi kuin Supermies tai heräsi kuolleista. Kuitenkin järkevä ihminen uskoo yliluonnollisiin väitteisiin vain, kun tarjolla on välittömät ja vahvat todisteet.
Taikurit näyttävät joka päivä, miten yleisö tulee huijatuksi, vaikka näkee esityksen omilla silmillään. Miten paljon helpommin erehtyvät vanhoihin tarinoihin kuulopuheiden perusteella uskovat! Juutalaiset jotka arvelivat, että Jeesus ei ole messias, olivat fiksuja, he näkivät Jeesuksen bluffin. Jos Jeesus olisi todellakin noussut kuolleista, ei tänä päivänä olisi juutalaisia, vaan he kaikki olisivat kristittyjä.
ROBERT BROTHERUS