JORI MÄNTYSALO
Minä kunnioitan ihmistä, en maailmankatsomusta. En edes pidä koko sanasta.
Me elämme yhdessä maailmassa, jossa on monia erilaisia maailmankatsomuksia. Yksi käy moskeijassa ja lukee Koraania, toinen uskoo epämääräisesti johonkin korkeampaan voimaan, kolmas on ateisti.
Ihmisillä on myös erilaisia suhtautumisia terveydenhoitoon. Yksi käy homeopaatilla, toinen luottaa vanhaan kiinalaiseen kansanlääkintään, kolmas käy ihan oikealla lääkärillä sairastuessaan. Ovatko nämä kolme erilaista katsomusta?
Emme kehota kunnioittamaan erilaisia ”terveyskatsomuksia”. Päinvastoin: on aivan sopivaa sanoa ääneen, ettei homeopatia toimi, vedellä ei ole muistia, eikä lääke muutu tehokkaammaksi laimentamalla. Eikä kenenkään mielestä kaksi plus kaksi ole kolme, neljä tai viisi, ja kyse vain erilaisista matematiikkakatsomuksista.
Jumalia ei ole. Tämä tosiasia ei mitenkään rinnastu erilaisiin kuvitelmiin yliluonnollisesta.
Toisaalta vapaa-ajattelijatkin ovat osallistuneet uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikolle ja muuhun katsomusdialogiin. Tampereella esimerkiksi Katsomuskävely -tapahtuma poikkesi niin mormonikirkossa kuin meidän klubillamme. Tämä näyttää siltä, että pidämme itseämme yhtenä vaihtoehtona, uskontojen rinnalla yhtenä samanlaisena mahdollisuutena.
Minulle näihin tapahtumiin osallistumisen syy ei ole katsomuksen vaan ihmisen kunnioittaminen. Kannatan ensinnäkin vapautta. Se ei tarkoita vain vapautta harrastaa jotain muuta kuin minä tai vapautta ajaa erilaista poliittista suuntaa. Se on myös vapautta uskoa todeksi jotain, mikä yksinkertaisesti ei ole totta – sen enempää kuin se on totta, että kaksi plus kaksi on viisi. Kunnioitan vapautta käydä vaikka kirkossa.
Toiseksi kannatan rauhaa. Me elämme yhdessä, erilaisia tarpeitamme ja etujamme yhteen sovittaen. Politiikka on jatkuvaa yhteiselon sääntöjen hakua. Samalla tavalla yhdessä elämme myös erilaisten uskontojen kannattajien kanssa. Tämä ei muutu näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Lisäksi uskontojen kesken on taisteltu eri tavalla kuin useimpien maallisten aatteiden vuoksi. Tuskin esimerkiksi Intian ja Pakistanin välejä ainakaan helpottaa hindulaisuuden ja islamin vahvistuminen. Homeopaattien hyökkäystä kiinalaisen lääketieteen kannattajien tiloihin tuskin tapahtuu.
Ei ole mahdotonta, että Suomessakin taisteltaisiin esimerkiksi sunni- ja shiiamuslimien välillä. On aina hyväksi, jos edistämme vähänkin siteitä ihmisten välillä, ja ehkä erityisen tärkeää tämä on eri uskontoja tunnustavien välillä.
Jatketaan siis edelleen katsomusdialogia – ja pyritään samalla siihen, että uskonto sanana ja sen mukana maailmankatsomus ideana katoavat historiaan.
Kirjoittaja on Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja