Hautaustestamentti

Uutisia ja artikkeleita

Lyhyt tarina hautaustestamentista ja sen toimeenpanosta.

HAUTAUSTESTAMENTTI

RISTO PUUMALAINEN

Rakkaat läheiseni ja ystäväni, haluan, että kunnioitatte elämäni mittaista aktiivista harrastustani myös hautajaisissani. Haluan siis, että sirottelette tuhkani talvella parhaimmalle pilkkipaikalleni. Meidän kalastuskunnassa useimmat tietävät sen ottipaikan ja kalastuskunnalta on siihen lupa. Ja olenhan minä monien sukulaistenikin kanssa käynyt siellä kymmeninä talvina pilkkimässä. Kyllä te tiedätte paikan.

Niin, että kairatkaa sinne keskelle yksi reikä ja upottakaa minun tuhkani uurnassa siihen. Voittehan te heittää perään vaikka minun kasvattamia pilkkitoukkia tai jos alatte hempeilemään, niin sirotelkaa veteen aina eväänäni ollutta nisupullaa ja päälle loraus taskulämmintä alkojuomaa. Merkin varmaan muistattekin.

Voittehan te sen jälkeen hetken muistella minua siinä pilkkireiällä ja soittaa jostain nykyajan vehkeestä Lasse Hoikan ja Rautukoplan Pilkkijän humpan. Sitä minä hyrräilin viimeisinä vuosina. Mutta tärkeintä on, että sen jälkeen pilkitte siinä ottipaikalla loppupäivän ja syötte saaliin siellä minun mökillä. Ja jatkakaa hyvät ihmiset hyvää harrastusta, pilkkimistä.

Suomessa 01.04.2023 Pilkki-Pertsa

 

Tuollaisen allekirjoitetun testamentin löysimme 90-vuotiaana kuolleen isämme pöytälaatikosta. Koska hautaustoimilain mukaan vainajan tahtoa pitää kunnioittaa, niin toimimme täysin isän tahdon mukaan.

Meitä oli paikalla reilu kolmekymmentä isän sukulaista ja ystävää. Kokoonnuttiin isän kalamökillä ja siitä ajettiin moottorikelkoilla kaikkien tuntemalle ottipaikalle. Sieltähän se isän ruumiskin löytyi viime talven viimeisien pilkkikelien aikaan. Sydän oli pysähtynyt kerrasta, ja Pilkki-Pertsa löytyi kelkkansa päältä. Iso rautu oli vieläkin ollut kiinni siiman päässä. Eipä meillä kellään ollut tiedossa toista kalamiestä, joka vielä kuoltuaankin saa kalan.

Olimme valinneet biohajoavan uurnan, jonka upotimme veteen syvää kunnioitusta tuntien. Kyllä oli hetken hiljaista, vain tuuli vonkui korvissa. Rykimisten ja niiskutusten jälkeen aika moni kuitenkin sai sanottua muutamia muistojaan isästä, enimmäkseen tietenkin pilkkimisestä. Kaikki muukin tehtiin juuri isän tahdon mukaan. Päälle otettiin sitä isän perusjuomaa, kairattiin omat reiät aika lähelle ja istuttiin selkä tuiskua vasten pilkkimään. Ja kalaa tuli enemmän kuin kenellekään ikinä.

Suomessa 6.12. 2023
Pilkki-Pertsan lapset