Raamattua on käännetty ja väännetty lukuisille kielille. Suomenkielistä versiotakin on veivattu useampaan kertaan. Vaikka käännöksessä kuinka pyrittäisiin vastaavuuteen alkutekstin kanssa, se ei koskaan toteudu täydellisesti. Ei edes ”sanatarkassa” kääntämisessä. Puhumattakaan, kun aletaan ”ymmärtää” Raamatussa sanottua eli luetaan niin sanotusti rivien välistä alkuperäistä sanoitusta ja sävelletään se uudelleen. Näistä ymmärtämistavoista on ylitarjontaa. On muun muassa vertauskuvallista, historialliskriittistä, eksistentialistista ja feminististä tulkintaa, jolla lukijoita harhautetaan. Likaista peliä.
Takavuosina Kuopion yliopistossa oltiin valitsemassa uutta professoria. Yksi tiedekuntaneuvoston proffajäsen ei sulattanut sitä, että hänen suosikkinsa ei pärjännyt kisassa. Kaikissa kolmessa asiantuntijalausunnossa parhaaksi hakijaksi oli yksimielisesti nostettu muu hakija. Proffa vänkäsi, että jos lausuntoja luetaan rivien välistä, niin niissä selvästi annetaan ymmärtää… Tällöin puheenjohtaja keskeytti hänen vuodatuksensa todeten, että tässä vaiheessa meidän on pysyttävä ihan rivillä.
Eräs kuopiolainen ev. lut. piispa loihti vastauksen kysymykseen, mikä on suurin ja tärkein käsky, Matteuksen evankeliumin luvusta 22: ”Rakasta Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, sielustasi ja mielestäsi. Ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Rohkenin varovasti kritisoida Twitterissä tuota käskytystä. Kysyin, millainen on tyyppi, joka käskee, toistan käskee, rakastamaan itseään? Vihjasin kyseessä olevan käskynhaltijan, joka on narsistisen persoonallisuushäiriön riivaama. Sain vastaukseksi, että ”käsky on vain myöhempi satunnainen suomennos. Kymmenen ”käskyn” sijasta heprealaisen alkutekstin termi הדברים tarkoittaa kymmentä sanaa, siis periaatetta/prinsiippiä/elämänohjetta. Samaan viittaa latinankielinen ”Dekalogi” (”kymmenen” ja ”logos” = ”kymmenen sanaa”).
”Elävä Raamattu” -koulukunnan uskonoppineet vesittävät Raamatun kohtia, siis Jumalan sanaa, silloin, kun ne eivät tunnu enää istuvan nykyaikaan. Tai kun ne eivät ole joulunpyhäkristittyjen mieleen. Sellaisten kohtien vähätellään olevan vain ”vertauskuvallisia” tai ”runoutta”. Ainoastaan rivillä pysyvät ”originaalit”, tiukkapipoisimmat evangenitaalit, saarnaavat esimerkiksi helvetin kauhuista, ikuisesta tulimerestä, jonne syntisäkit roudataan rääkättäviksi. Mulkatessaan Raamatun ”käännös- tai kirjoitusvirheitä” eläväraamattulaiset, jotka horisevat helvetin piinan sijasta vain jostakin Kristuksesta eroon joutumisesta, ovat itse asialla juudaksia, pettureita, Saatanan kätyreitä.
Toisaalta Jumala sanoo jättävänsä meille rauhan ja kehottaa panemaan miekan tuppeen. Toisaalta hän korostaa verenhimoisesti, ettei ole tullut tuomaan rauhaa maan päälle, vaan miekan ja eripuraa. Tämän lupauksen sodan lietsonnasta Jumala on totisesti pitänyt. Mitenkä muotohistoriallinen Raamatun lukutapa tätä ja lukemattomia muita ristiriitaisuuksia tulkitsisi?
Kun Jumalan sanaa aletaan rukata uuteen uskoon, niin toimitaan vastoin Jumalan nimenomaista käskyä. No, ainakin Hänen ohjettaan. Kaukoviisaana ja kaikkivaltiaana Taivaan Isä yksiselitteisesti torpedoi tällaiset rivien välistä lukemiset. Viidennen Mooseksen kirjan luvussa 13 on selkeä käsky: ”Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään.
Härski epärehellisyys on alusta lähtien ollut sisäänrakennettuna taikauskoon, valheista suurimpaan ja vaarallisimpaan.
Markku Myllykangas