Eräässä koulussa uskonnon opetuksen valvonta on pahasti pettänyt. Peruskoulun tokaluokalla oppilaat näet välillä katselevat uskontotunnilla netistä löytyvän Nasta raamiksen videopätkiä. Lukuisissa jaksoissa kuvittaja ja opettaja Mila Lehtonen piirtää ja kertoo ihmeellisiä Raamatun tositarinoita. Kyllä, tositarinoita! Vähän samaan malliin kuten muinoin telkkarin alkuaikoina Kylli-täti piirusteli ja satuili pienille lapsille. Hän tosin tyytyi maallisiin tarinoihin kurreoravista, pupujusseista ja nallekarhuista. Ja tietysti joulupukkiin tonttuineen.
Yhdessä Nasta raamiksen jaksossa nimeltä ”Johannes ja taivaan koti” Lehtonen satuilee, miten Jeesuksen läheinen ystävä ja opetuslapsi Johannes pääsi vanhoilla päivillään käväisemään taivaassa ja näki siellä ihmeellisiä asioita. Johannes törmäsi ensi töikseen Jeesukseen, jolla oli päällään upea viitta ja kultainen vyö. Taustalla kimalteli taivaan kultainen kaupunki muureineen. Sen kadutkin olivat kultaa. Kaupungissa oli palatsin näköisiä rakennuksia, ehkä oma talo meille jokaiselle.
Kaupungin edessä oli kirkas elämän veden virta sekä ihana puutarha, jossa kasvoi elämän puu. Se antoi satoa koko ajan. Taivas oli täynnä enkeleitä, jotka lauloivat ylistystä ja kunniaa Jumalalle. Kliimaksina taivaassa oli valtavan suuri valtaistuin, joka loisti aurinkoa kirkkaampaa valoa ja jossa Jumala istui. Lopuksi Lehtonen lupasi, että tämä paikka, taivaan koti, odottaa sinua, jos olet Jumalan ystävä ja elät niin kuin hän on opettanut.
Muissa jaksoissa kerrotaan tietysti Jeesuksen monista ihmeteoista, kuten Jeesuksen (ja Pietarin) veden päällä kävelystä, Lasaruksen herättämisestä kuolleista, spitaalisten parantamisesta, miten lapsesta asti sokea saa näkönsä sekä kuuro alkaa kuulla ja puhua. Jeesuksen väitetyt ihmeteot ovat uskonnollisen tarinan kannalta välttämättömiä. Ilman ihmeitä Jeesus olisi ollut pelkkä suurieleinen suunpieksäjä ja armopaloja jakeleva sosiaalitantta.
Nasta raamiksen videoista en löytänyt jaksoa, jossa olisi kuvailtu paikkaa, minne syntisäkit joutuvat. Lehtonen voisi etupäässä Uuteen testamenttiin pohjautuen piirustella piinahelvetin. Siellä ihmiset ja langenneet enkelit eli demonit itkevät ja kiristelevät hampaitaan tulimeressä, ikuisesti. Erilaisiin räiskintä- ja väkivaltapeleihin tottuneet koululaiset innostuisivat todennäköisesti tästäkin jaksosta.
Uskonnon opetus ei saisi olla tunnustuksellista. Nasta raamiksen videot täyttävät selvästi tunnustuksellisuuden tunnusmerkit. Jumalasta, Jeesuksesta, enkeleistä ja kaikista muista Raamatun tarinoista kerrotaan tosiasioina. Vaikka kyse on pelkistä keksityistä tarinoista vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa, siis taikauskosta. Tarinat taikatemppuineen ovat koukuttavia. Niiden avulla pienet koululaiset aivopestään uskontoon. Mitä pienempinä lapset saadaan tarraamaan koukkuun, sitä tiukemmin he jäävät kiinni ja sitä vaikeampi heidän on myöhemmin päästä irti uskonnon kahleista.
Nasta raamiksen kaltaiset tarinat uppoavat helposti lapsiin ja myrkyttävät heidän mielensä. Mitä tehokkaammin uskonnollinen aivopesu ihmeineen onnistuu, sitä todennäköisemmin lasten on todettu uskovan kaikkeen muuhunkin mahdottomaan. Uskonnollisten lasten on havaittu arvioivan muita lapsia todennäköisemmin mielikuvitushahmot todellisiksi. Taikauskovaiset aikuisetkin hurahtavat muita herkemmin erilaiseen puoskarointiin, kuten homeopatiaan, vyöhyketerapiaan, ihme- ja kaukoparannukseen, enkelienergiaterapiaan sekä muihin järjettömiin outohoitoihin.
Koulun yleissivistävään tehtävään liittyen oppilaille on annettava tietoa myös uskonnosta, uskonnollisista käytänteistä ja historiasta. Uskontotunneilla oppilaille pitää kuitenkin selvästi kertoa, että Raamatussa mainitut tapahtumat ja ihmeet eivät ole historiallisia totuuksia vaan sepitteitä. Samaan hengenvetoon pitää korostaa, että Jumalaa, Jeesusta, Pyhää Henkeä ja enkeleitä ei oikeasti ole olemassa. Yleissivistykseen liittyen uskontunnustuksen voi uskontotunnilla käydä läpi, mutta sitä ei saa opetteluttaa ulkoa.
Koulussa jo alaluokilta lähtien oppilaille on opetettava kriittistä suhtautumista asioihin. Uskovaisuutta ei saa takoa oppilaiden mieliin.
Markku Myllykangas
Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 1/2022.