ET-oppilasmäärät ovat kasvussa. Silti koulu on entisestään avautunut kirkolle. Sanamuodot ”perusopetuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia” ovat esimerkkejä avautumisesta. Sanat ovat Opetushallituksen (OPH) ohjeista 19.9.2022. Opetuksen järjestäjä voi sallia OPH:n ohjeen mukaan uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset perusopetuksen yhteydessä.
Ohje yllättää sanamuodoillaan, joita ei selitetä. “Tilaisuus ja toimitus” ovat opetustoimen sanoina hämäriä. Tilaisuus ja toimitus eivät ole opetusta. Mutta mitä tarkoittaa opetuksen yhteydessä ”ilman opetusta”?
OPH:n ohjeita lukiessa hämmentyy. Perustuvatko ohjeet lakiin? Hallinnon kielen pitää olla selkeää ja hyvää.
OPH:n mukaan uskonnollisille tilaisuuksille on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehto. Uskonnollisuus näyttää olevan lähtökohta, jolle vaihtoehto on alisteinen. Vaihtoehdon voi järjestää muulloinkin kuin uskonnollisen tilaisuuden aikana. Pidetäänkö vaihtoehtoinen tilaisuus silloin kenties koulun työjärjestyksen jälkeen ja koulutyön ulkopuolella vai onko sitä ollenkaan?
Tunnustukselliset tilaisuudet mainitaan ohjeissa ensin. Vaihtoehtoiselle tilaisuudelle riittää sisällöksi mielekkyys, se saa olla muunakin aikana.
Tunnustuksellisuutta opetussuunnitelma ei hyväksy. Sitouttavaa opetusta ei saa olla. Nimeämällä tunnustuksellinen sisältö tilaisuudeksi tai toimitukseksi tunnustuksellisuus tulee oppimisympäristöön, mikä myönnetään sanamuodolla “opetuksen yhteydessä”. Edellä mainitulla sanamuodolla tunnustuksellisuus lähenee koulua kirjastoa ja kerhoa lievemmin perustein, sillä niiden kohdalla edellytetään “läheistä liittymistä” opetukseen (perusopetuslaki 47 §).
Onko uskonnon vapaus perusoikeutena OPH:n ohjeissa lähes unohdettu? Yhdeksän vuotta vanha (2014) perustuslakivaliokunnan kanta on herätetty. Oppivelvollisuus on siitä laajentunut 1.8.2021, ja kulttuuriympäristö kiistatta yhteiskunnassa muuttunut.
Onko oppilailla velvollisuus totella ohjetta?
Oppilaan velvollisuuksista sanotaan perusopetuslain 35 §:ssä, että opetukseen tulee osallistua. Ulottuuko kurinpito siksi niihin, jotka eivät tottelisi eivätkä osallistuisi ei-opetukseen eli tilaisuuksiin ja toimituksiin?
Opetushallituksen ohjeessa on aukko. Siinä ei ole kohtaa kurinpidosta eikä oppilaan oikeudesta kieltäytyä tunnustuksellisista tilaisuuksista, jotka voivat sisällöltään ja muodoltaan olla välillä ahdistaviakin. Kuuluuko sellaisten tilaisuuksien ja toimitusten järjestämiseksi antaa koulutyön yhteydessä aikaa ja tilaa? Kurinpidon kohteeksi voisi silloin ajatella joutuvan ensisijaisesti opetuksen järjestäjän.
Kieltäytyminen lienee provokatiivisuudessaan ja kyseenalaistuksessaan nopea keino selvittää opetushallituksen ohjeiden (4. Uskonnolliset ja niille vaihtoehtoiset tilaisuudet) sitovuus. Voitaisiinko oppilasta rangaista, jos hän ei osallistuisi tilaisuuksiin perusopetuksen yhteydessä tai muuna aikana? Rangaistuksen täytyy perustua lakiin.
Entä, jos oppilaan mielestä vaihtoehtoinen tekeminen ei ole ”mielekästä” tai että hänellä olisi tilaisuutta ”mielekkäämpää” tekemistä tai että osallistuminen on vastoin hänen yksityisyyden suojaansa arkaluontoisessa omantunnon asiassa?
Kaiken julkisen toiminnan pitää perustua lakiin ja siellä lakia pitää noudattaa tarkoin (PL 2 § 3 mom). Perustuslaki on normihierarkiassa ylin. Uskonnon ja omantunnon vapaudesta säädetään perustuslaissa samoin kuin sananvapaudesta. Perusoikeudet koskevat kaikkia ilman ala- ja yläikärajaa. Asianosaisen kuuleminen on keskeinen perusoikeus.
Pitäisikö OPH:n selventää ohjeensa?
Eduskunnan oikeusasiamies ohjasi Opetushallitusta ja ministeriötä. Niiden on määräajassa ryhdyttävä toimiin perusopetuslain erityisopetusta koskevien säännösten selventämiseksi. (EOAK/3927/2021, https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3927/2021.)
Miksei ohjeita uskonnollisista ja niille vaihtoehtoisista tilaisuuksista voisi yhtä lailla sama laillisuusvalvoja ohjata lainsäädännöllä selvennettäviksi? Jonkun pitäisi sitä ennen uudesti ja uusien, muuttuneidenkin olosuhteiden takia sinne kannella.
Pirkko Eerola-Pilvi