Luterilaisella kirkolla on kaksi merkittävää tuloa: vuosittain vajaa miljardi kirkollisveroa ja reilut sata miljoonaa valtionrahoitusta.

Lisää kirkollisveroa

Kirkollisveroa maksavat kirkon jäsenet samalla veropohjalla kuin kuntaveroa. Jos kunnan veroprosentti on 20 ja seurakunnan veroprosentti 2, maksaa kirkon jäsen kymmentä kunnalle menevää euroa kohti yhden euron kirkolle. Hallitus esittää merkittävää muutosta, joka laajentaa kunnan veropohjaa. Sivuvaikutuksena tästä myös kirkon tulovirta kasvaa arviolta suunnilleen 50 miljoonaa euroa. Tämä tietysti olettaen, että seurakunnat eivät laske veroprosenttejaan, mitä ne nykytilanteessa luultavasti eivät tee.

Vastaava muutos tapahtui aiemmin sote-uudistuksen yhteydessä, jolloin seurakuntien tulot kasvoivat noin 35 miljoonaa euroa. Yksinkertaistettuna muutokset nostavat todellista veroprosenttia lähemmäs nimellistä: Siinä missä näennäinen 20 % kuntavero on aiemmin ollut oikeasti 17 % ja sitten 18 %, se onkin nyt 19 %. Yksityiskohdat ovat melko monimutkaisia.

Kirkollisverotuksesta arvostellaan yksityiskohtia: vero ei lopu eropäivään vaan eroamista seuraavaan vuodenvaihteeseen, ja sitä peritään alaikäisiltä, jotka eivät saa erota ilman vanhempien lupaa. Pelkkä yksityiskohta on sekin, että vero nyt nousee huomaamattomasti, vaikka veroprosentti ei näytä kasvavan. Valitettavasti kirkon verotusoikeutta ylipäänsä ei juurikaan kyseenalaisteta. On selvää, että nykymuotoisena kirkko romahtaa, jos valtio ei peri sen jäseniltä veroa.

Sen paremmin Marinin kuin Orpon hallitus tuskin on kirkon verotuloja miettinyt muutosten yhteydessä. Kyse on liian pienestä asiasta. Valtion budjetissa siirrellään miljardeja, siinä kymmenet miljoonat eivät paljon paina.

Vähemmän valtionrahoitusta

Kirkon valtionrahoitus on tarkoitettu kolmeen kohteeseen, joista suurin on hautaustoimi. Kirkon tulee tarjota hautapaikka samalla hinnalla jäsenilleen ja muille. Kirkko itse kertoo, paljonko hautaustoimi sen kirjanpidon mukaan maksaa.

Tämä valtionrahoitus on nyt suunnilleen 125 miljoonaa, ja sitä vähennetään noin 20 miljoonaa. Perusteluksi valtio kertoo verotulojen nousun verolakien muuttuessa. Voi kysyä, miksi sitten tukea ei vähennetty jo edellisen, sote-uudistuksen sivuvaikutuksena tulleen kirkollisveron kasvun myötä.

Perusteluna ei esitetä esimerkiksi tuhkan sirottelun yleistymistä, vaikka se tuleekin vähentämään hautapaikkojen tarvetta. Samoin kirkon ilmoittamat luvut otetaan aina kritiikittä, vaikka menoerien jakaminen kirjanpidossa eri tileille ei aina ole yksiselitteistä.

Valtionrahoitus perustuu myös oletukseen tietystä kiinteästä hautojen hoidon tasosta. Kirkko päättää kuinka usein esimerkiksi nurmikko haudoilta leikataan, ja antaa sitten laskun valtiolle. Kritiikittä jää yleensä myös eräänlainen kytkykauppa, jossa hautausmaan yhteydessä kirkko voi myydä kappelia ja papin siunausta.

Kirkon piiristä on jo toivottu hintarajoitusten poistamista, niin että meiltä muilta saisi periä hautapaikasta enemmän kuin muilta – tietenkin silti säilyttäen valtionrahoitus. Itse toivon hyvinvointialueiden ottavan hautaustoimen tehtäviä. Pidän sitä välttämättömänäkin, koska uskontokuntiin kuulumattomia on jo suunnilleen kolmannes suomalaisista ja osuus kasvaa kiihtyen.

Oppositio vastusti

Valtionrahoituksen leikkausta vastustivat Keskusta, Vasemmistoliitto ja Vihreät, ja valiokunnassa SDP halusi leikata vähemmän. Asia meni siis tavallisesta poiketen, usein kirkolle myötämielisempi Kokoomus oli nyt leikkaajana.

Valitettavasti SDP:n edustajat vastalauseessaan väläyttivät kirkon toivomaa hautaustoimen samanmaksuisuudesta luopumista. Toisaalta tuhkan sirottelu voi yleistyä, jos uskontokuntiin kuulumattomien hautaus kallistuu.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.