Syksy on alkamassa useiden haasteiden keskellä. Sen jokainen yhdistysaktiivi tietää.

Lisäksi ihmisiä pohdituttavat koko ihmiskuntaa ja maapalloa koskevat asiat. Sairauksia, sotaa, sen uhkaa ja jopa ydinturman uhkaa on esillä kaikilla median saroilla. Lisäksi on nälänhätä, ilmastonmuutos, inflaatio, energiakriisi ja kuivuus. Lisääkin näitä löytyy ihan kotinurkista. Tulevat haasteet sotealueilla, joille ei ole rahoitusta eikä henkilöstöä, eikä kaikki tehtävätkään kohdillaan. Se tulee vastaan, sitten kun itse kukin tarvitsee kyseessä olevia palveluita.

Ilmeisesti mikään ei tee ihmisestä niin vaarallista eläintä kuin kriisi tai sen uhka. Ihmiset tappavat ja riistävät toisiaan sekä ympäristöään ympäri maailmaa kiihtyvällä tahdilla, ja luonto vauhdittaa kehitystä omalla sarallaan.

Tämän kaiken seassa nousee erilaisia jyrkkiä näkökantoja uskonnollisesti kuin poliittisestikin.

Näistä esimerkkinä toimikoon vaikka se, kun tänä aamuna luin kahvia juodessani uutisointia Salman Rushdieen kohdistuneen väkivallan ylistämisestä Iranin lehdistössä ja afganistanilaisnaisten mielenilmaisun tukahduttamisesta tuliasein. Näitä molempia yhdistänee uskonnolla ratsastaminen omien tai jonkun muun oheistamien tarkoitusperien edistämiseksi. Vähintäänkin surullista, mutta lähinnä kamalaa.

Itse kuitenkin haluaisin, että me vaparit katsoisimme eteenpäin. Kaiken tämän keskelläkin.

Varsinkin nyt, kun vihdoin olemme voineet tavata toisiamme ja ihmisiä erilaisissa tapahtumissa ja kokouksissa.

Tänä kesänä on voitu olla läsnä erilaisissa tapahtumissa eri puolilla Suomea. Maailma Kylässä -festivaali, pride-juhlia useassa kaupungissa, Seinäjoen piknik, Jumalattomat kesäpäivät Satakunnassa ja Uskomattomat kesäpäivät Tampereella. Joen yötä unohtamatta. Jonkun saatoin tästä unohtaakin joukosta. Näistä on taas kuulunut vain positiivista palautetta.

Tästä kaikesta kuuluu teille iso kiitos aktiivit!

Upeaa, kuinka vapariyhdistykset ovat heränneet koronahorroksesta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin taas kohti syyskauden toimintaa, syyskokouksia ja suunnitelmia tulevaa vuotta ajatellen.

Myös järjestöltämme on tulossa vihdoinkin yhteistä tekemistä parin vuoden tauon jälkeen, kun kokoonnumme toimintaseminaariin marraskuun alussa 5.–6.11. Hämeenlinnaan/Riihimäelle. Yhteisen viikonlopun aikana on tarkoitus pohtia yhdistysten toimintaa ennen kaikkea pienempien yhdistysten kannalta.

Tietysti pohdimme myös liiton tulevaisuutta. Iso haaste paikallistasolla tuntuu monessa yhdistyksessä olevan jäsenistön ikärakenne. Useissa yhdistyksissä eivät nuoret ole lähteneet mukaan toimintaan. Syitä voi olla jäykkyys toiminnassa, toiminnan laatu, sen taso tai yksinkertaisesti se, että vaparitoiminta kilpailee niin monen muun asian kanssa ihmisten vapaa-ajasta ja aktiivisesta osallistumisesta.

On syynä mikä tahansa, on tämän asian kohentaminen tärkeä osa toimintaa. Tällä en tarkoita, ettei vanhassa voisi olla vara parempi. On vain tosiasia, että yhdistyksissä kaikilla elämänalueilla on saatava ajoissa uusia aktiiveja mukaan, ettei järjestö näivety.

Tämän jälkeen alkavat valmistelut tulevaan syksyn 2023 liittokokoukseen myös olemaan käynnistelyvaiheessa. Tätä kirjoittaessani ei kokouspaikkaa liittokokoukselle ole vielä päätetty.

Eikä sovi unohtaa Kööpenhaminassa ensi elokuun alussa järjestettävää Maailman humanistikongressia, jossa olemme järjestönä osin järjestämisvastuussa.

Muistakaa myös nauttia ennen syksyn ja talven pimeitä viimeisistä lämpimistä ja valoisista viikoista.

Jape Lovén
Kirjoittaja toimii Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajana