ESA YLIKOSKI

 

Opetushallituksen asettama katsomusaineiden uudistamista koskeva kehittämistyöryhmä on työskennellyt jo liki puolitoista vuotta. Yhtenä lähtökohtana on opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman Eero Salmenkiven ja Vesa Åhsin Selvitys katsomusaineiden opetuksen nykytilasta ja uudistamistarpeista (urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-775-8).

Suomessahan on kaksi katsomusainetta, elämänkatsomustieto sekä uskonto, joka jakaantuu eri oppimääriin eriytettyyn ”oman uskonnon” opetukseen. Uskonnon eri oppimäärissä on opetussuunnitelman mukaan enemmän yhteistä kuin uskonnon ja elämänkatsomustiedon välillä. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi islamin ja ev.-lut. uskonnon opetuksen välillä on huomattava ero.

Työryhmän määräaika on tämän vuoden loppuun, joten toiminta jatkuu syksyllä. Työryhmän keskustelut ja mahdolliset kirjaamisehdotukset ovat luonnollisesti luottamuksellisia. Sen voi kuitenkin todeta, että työryhmä on käsitellyt perusteellisesti ja systemaattisesti erilaisten vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia eri lähtökohdista.

Pääpaino on peruskoulussa ja lukiossa, mutta esillä on ollut myös aikuisten perusopetus ja lukiokoulutus, ylioppilaskirjoitukset sekä koko toinen aste.

Täysin koskemattomana nykyinen malli tuskin voi jatkua. Keskusteluissa on ollut esillä esimerkiksi elämänkatsomustiedon opiskelun valinnan mahdollistaminen kaikille eli nykyisestä ev.-lut. ja ortodoksisen uskonnon jäsenyysperustaisuudesta luopuminen. Tämä samoin kuin mahdollisiin kokeiluihin ryhtyminen vaatisivat varsin nopeita päätöksiä työryhmän mahdollisten esitysten pohjalta.

Toisaalta on todettu, että jotkut uudistukset vaatisivat perusteellista valmistelua niin aineen sisällön suhteen kuin opettajien koulutukseen ja täydennyskoulutukseen. Valmisteluaika voisi olla vuosia erityisesti mahdollisen uuden oppiaineen kohdalla.

Mikäli uutta yhteistä katsomusainetta taikka yhteistä etiikan opetusta päädyttäisiin esittämään, niitä voidaan periaatteessa toteuttaa myös osittaisena nykyisten oppiaineiden kanssa. Olen siitä käyttänyt ilmaisua hybridimalli. Yhteisen aineen osuus voisi tällöin olla esim. 30 – 50 prosenttia.

Pisimmälle menevä vaihtoehto olisi uusi oppiaine tai mahdollisesti kaksi uutta oppiainetta, esimerkiksi katsomustieto ja etiikka, nykyisten tilalle. Yleisen etiikan ei tarvitse olla sidoksissa vain uskontoihin ja katsomuksiin. Lukiossahan pakollinen etiikan kurssi on filosofian oppiaineen yhteydessä.

Keskustelu epäilemättä vilkastuu ensi syksyn aikana. Samalla on selvää, että elämänkatsomustieto jatkaa ainakin seuraavina lukuvuosina. Elämänkatsomustiedolla on merkittäviä sisällöllisiä ja opetuksen käytäntöihin liittyviä saavutuksia, joita ei pidä uudistusten nimissä tärvätä.

Uskonnottomien näkökulmasta elämänkatsomustiedon oppilasmäärän lisääntyminen ja aseman parantuminen myös ensi lukuvuonna kautta maan, myös pienillä paikkakunnilla, vaikuttaa joka tapauksessa myönteisesti katsomusaineiden uudistamistyöhön ja tuleviin ratkaisuihin. ET-opetus avautuu tällä hetkellä vain oppilas oppilaalta, erottamalla ensin lapsi kirkosta.