Kuopion evankelisluterilainen piispa Jari Jolkkonen taivasteli Twitterissä Ilta-Sanomien juttua Yhdysvaltojen vuosisadan konservatiivisimman korkeimman oikeuden päätöksistä. Yhdessä viikossa muun muassa aborttioikeus katosi, aseenkanto-oikeus vahvistui sekä kirkon ja valtion raja heikkeni. Jolkkonen motkotti, että suomalaiset toimittajat eivät tee työtään tarpeeksi hyvin tyytyessään monimutkaisten ilmiöiden pinnallisiin selityksiin. Oikeusfilosofiaan liittyen Jolkkonen muistutti, että perustuslain muuttumattomuutta kannattavien ”originalistien” mukaan se, mikä ei ole erikseen säädetty liittovaltiolle, kuuluu osavaltioiden toimivaltaan. ”Elävä perustuslaki” -tulkinnan mukaan perustuslaki elää ajassa.
Olen aiemminkin käynyt jonkin sortin uskonsotia Jolkkosen kanssa. Nyt sain taas tuosta kirjoituksesta kimmokkeen tivata kirkkoruhtinaalta, kuuluuko hän ”uskonnollisiin originalisteihin” (Raamattu [perustuslaki] on muuttumaton) vai koulukuntaan ”elävä Raamattu” (tulkitaan miten lystätään)? Tällä kertaa ei ottanut tulta. Jolkkonen vastasi uskontofilosofiseen uteluuni näin: ”Ja Markku, kutsumattomana paikalla, vaihtamassa aiheesta toiseen. Lue, mitä on whataboutism ja redherring. Vapaudu uskontovihasta. Ota rennosti. Kesä.”
Uskontunnustus on ylösnousuineen kristintaikauskon perustuslain kovaa ydintä. Dosentti ja johtava asiantuntija (Kirkon tutkimus ja koulutus) Jyri Komulainen kuvailee uskontunnustusta näin sanoen: ”Uskontunnustus on ikään kuin ”runo”, joka tulee kaukaa ensimmäisiltä kristityitä. Sillä on arvoa ja se sanoittaa monia kristinuskon mysteereitä.” Komulainen on vahvasti etukenossa ”elävä Raamattu” -koulukuntaan päin runoiluineen. Raamatussa on niin vastenmielisiä ja älyttömiä ohjeita ja käskyjä, että jopa uskonnollinen originalisti Päivi Räsänen joutuu hylkäämään osan kaikkitietävän Jumalan ohjeistuksista. Miten paljon niistä voi lipsua, että tyyppi muuttuu uskonnottomaksi?
Pääsiäisenä Jolkkonen twiittasi monien muiden mustakaapujen tavoin, että Jeesus nousi kuolleista, totisesti nousi! Olin joskus aiemmin kaivanut Twitterin syövereistä jonkun uskonoppineen (olen kadottanut lähteen) perustelut sille, miksi Jeesuksen ylösnousemus on totta, näin sanoen: ”Uuden testamentin ylösnousemuskertomuksissa on kaksi huomionarvoista yksityiskohtaa. Ensimmäiset todistajat olivat naisia ja apostolit olivat epäuskoisia. Kumpikin seikka vahvistaa historiallista uskottavuutta, sillä tekaistussa tarinassa näitä ei olisi. Myös eri evankeliumien pääsiäiskertomusten erovaisuudet – paradoksaalisesti – lisäävät uskottavuutta, että kaiken perustalla on historiallinen tapahtuma. Joka tapauksessa jotain tapahtui.” Totisesti. Jotain tapahtui!
Nyt alkaa päässä humista ja jalka vispata tyhjää. Naiset todistajina, apostolit epäuskoisina ja ristiriitaiset todistajalausunnot lisäävät tarinan uskottavuutta! Näin se käy, teologiassa.
Twiittasin kerran rääväsuisesta, pylväspyhimykseksi korotetusta uskonputsaaja Lutherista. Kirjoitin Lutherin kutsuneen muun muassa paholaisen työtä tekeviä talonpoikia hulluiksi koiriksi, joita hän kehotti kaikkia lyömään, kuristamaan, puukottamaan, hakkaamaan palasiksi ja tappamaan. Juutalaiset naiset olivat likaisia morsiamia ja pahimmanlaatuisia huoria. Paholaisen ulostetta suutelevien juutalaisten kodit, koulut ja synagogat piti polttaa. Luther-ekspertti ja -fani Jolkkonen otti nokkiinsa ja vaati minulta lähteitä. Kaivoin tiedot Ari Turusen kirjasta Mulkerot. Patsaalle korotettujen suurmiesten elämänkertoja. Ei kelvannut, oli epäakateemista, sillä ”tutkijalle on vähän noloa viitata sekundäärilähteisiin”. Tämä alkuperäislähteiden tivaaminen on hullunkurista, kun saarnamiehen koko elämäntyö perustuu Raamatun kaltaiseen satukokoelmaan, todisteitta uskomiseen.
Jolkkonen ei kuitenkaan pystynyt osoittamaan väitteitä vääriksi. Mutta kokonaistulkinta jää kuulema vinoksi ja moralisoivaksi. Kirjoittaja … ei muka yritäkään tehdä puolueetonta tutkimusta. Minä taas otan sen hänen mielestään hyvin vakavasti, koska konfirmoin näin omaa epäuskoani ja vahvistan uskontofobiaani. No, ainakin Jolkkonen ”konfirmoi omaa uskoaan” Lutherin ja hänen oppinsa erinomaisuudesta.
Markku Myllykangas
Kirjoittaja on professori (emeritus)