Eräänä maaliskuun viikkona Helmetin eniten lainattujen tietokirjojen listan kärjessä oli yllättäen Julian Bagginin kirjoittama Filosofisen ajattelun opas. Kirjan takakannessa kuvattiin kirjoittajaa ”järjenkäytön suosituksi kansantajuistajaksi” ja vielä että ”järkiolentona oleminen on hauskaa ja hyödyllistä”. Tällaisen suosituksen jälkeen oli suorastaan pakko lukea kirja kannesta kanteen!

Kirjoittaja ei lupaa, että kirja muuttaisi heti lukijan suureksi ajattelijaksi. Mutta olisi tosiaan hienoa päästä edes askeleen verran siihen suuntaan. Tässä arviossa en käy tarkoin läpi kaikkia kahtatoista Bagginin oppituntia täysipäisen ajattelun omaksumiseksi, vaan poimin lähinnä subjektiivisin perustein joitakin herkkupaloja kirjan sisällöstä. Niitä olen myös osin höystänyt muutamilla nykyiseen maailmantilanteeseen liittyvillä omilla huomioillani.

Baggini vertaa nykytilannetta johdannossa siihen, miten asiat olivat noin 50 vuotta sitten, ja täten mielestäni alleviivaa filosofisen ajattelun tärkeyttä. Johdannon mukaan poliittinen tai uskonnollinen harhaoppisuus saattoi viedä köyden jatkoksi ja lisäksi tärkeimmät tiedonlähteet olivat erittäin puolueelliset sanomalehdet sekä kourallinen tv- ja radiokanavia. Oma huomautukseni tähän: poikkeaako muuten nykyinenkään tilanne esim. Venäjällä tai Lähi-idässä tästä?

Mutta: Vauraissa maissa äänestetään vihaa puhkuvia populisteja, toteaa Baggini. Tästähän ei lukija tietenkään voi olla toista mieltä ja vakuuttuu rationaalisen, järjen käyttöön perustuvan ajattelun merkityksestä.

Eräs tärkeimpiä periaatteita on mielestäni tämä: Määrittele termisi. Ainakin yksi määrittelyä kaipaava termi on itse filosofi tai filosofia. Kirjassa on eräs aika hauska määritelmä: ”Filosofit ovat aikuisia, jotka sitkeästi kysyvät lapsellisia kysymyksiä.” Muitakin hyviä määritelmiä on tietysti vaikka kuinka paljon.

Eräs mieleeni tuleva sovellutus termien määrittelystä: kun puhutaan esimerkiksi uskosta jumalan olemassaoloon vaikkapa poliitikkojen vaalitenteissä, olisi ensin määriteltävä termi jumala. Onko kyseessä kaikkivaltias ja kaikkitietävä olento vai tarkoitetaanko jotain muuta? Sitä eivät tenttaajat koskaan kysy.

Kappaleessa Ole psykologi on käsitelty myös uskovaisille vaikeata teodikean eli pahan ongelmaa; siis jos on kaikkivaltias, miksi se sallii pahan. Sille ei nähtävästi filosofin käsitteillä näytä löytyvän ratkaisua.

Oppitunnista Ole tarkkana löytyy mm. seuraava helmi: ”Tärkeimpiä filosofin ominaisuuksia ovat tarkkuus ja rehellisyys.” Tämän neuvon noudattaminen voi kyllä tuntua vaikealta etenkin nykyisen polarisaation aikana, mutta kannattaa toki yrittää.

Terävä henkilö pahoilla motiiveilla voi olla vaarallinen, koska hän pystyy tuottamaan vakuuttavia argumentteja, jotka palvelevat hänen motiivejaan. Tästäkin varmaan löytyisi esimerkkejä Suomestakin – nimiä mainitsematta.

Varo Minun puoleni -harhaa. Jos faktat sopivat ennakkokäsityksiisi, tarkista ettet ole valikoinut evidenssiäsi tai jättänyt muita epämukavia faktoja huomioimatta.

Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa vaatii ponnistuksia toteuttaa tätäkään neuvoa, kun näemme erilaista tehtailtua sotapropagandaa.

Baggini on muuten kirjoittanut myös teoksen Ateismi, lyhyt johdanto, jonka Kustannus Oy Vapaa Ajattelija julkaisi vuonna 2003. Sitä voi suositella ainakin kaikille niille, jotka vierastavat sanan ateismi käyttöä vaikkapa sen kielteisenä pidetyn luonteen vuoksi.

Mielestäni tärkeä ohje on tämä: Arvosta ymmärtämistä sen itsensä tähden. Se millä on väliä, ei aina ole käytännön asia. Toisin sanoen asioiden ymmärtäminen on sinänsä tärkeätä, vaikka sille ei näkisikään heti käytännön hyötyä; näin tulkitsen Bagginin tekstiä.

Yhteenvedoksi vielä toinen helmi Bagginilta: Järki ei takaa optimaalisia päätöksiä tai tuloksia. Eikä vähiten, koska sen käyttö tukeutuu aina erehtyväisiin ihmisiin. Silti se on paras väline, joka meillä on saadaksemme tolkkua maailmasta.

Lopuksi vielä varoitus: vaikka kirjan piti olla kansantajuinen, ei teksti kaikilta osin ole sitä. Jotkut termit eivät heti aukea. Kuinka moni tietää esimerkiksi, mitä tarkoittaa olfaktorinen, illuminaatti, entymemaattinen, oksymoroni tms.? Joissain osuuksissa, kuten luvussa Ole eklektinen, tuntui sisältö menevän lähinnä eri filosofien väliseksi keskusteluksi. Onneksi kirjan lopussa on hakemisto, jossa kerrotaan selväsanaisesti käytettyjen termien sisältö.

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.