Ainoa täysin objektiivinen todellisuus maailmankaikkeudessa on se, että atomit liikkuvat ja muodostavat erilaisia ajallisesti ja paikallisesti vaihtelevia ryppäitä. Maailma atomitasolla on kuitenkin liian monimutkainen ihmisaivojen suoraan käsiteltäväksi, joten evoluutio on muokannut aivomme suorittamaan huomattavaa karkeistusta: redusoimaan erilaisia atomiryppäitä korkean tason luokkiin kuten kivi, talo, pöytä, lammas ja mies.
Karkeistusprosessi on niin nopea ja alitajuinen, että yleensä olemme tietoisia vain sen lopputuloksesta, ajatuksista kuten ”tuossa on talo” tai ”Heikki on mies”. Aivojen luomien abstraktien luokkien illuusio on niin vahva, että jopa filosofi Platon erehtyi ajattelemaan, että käsitteet kuten ”mies” ja ”talo” ovat jotenkin todellisempia kuin fyysinen maailma. Vasta skeptikko-filosofi Vilhelm Occamilainen osoitti, että tällaisissa luokissa on kysymys vain ihmisten keksimistä nimityksistä.
Koska karkeistuksen tuottama luokittelu on vain karkea likiarvo todellisuudesta, on se aina jossain määrin virheellinen. Luonnonvalinnan prioriteettina olikin virheettömän ymmärryksen sijaan ihmisen kyky tehdä nopeasti selviytymisen kannalta kohtuullisen hyviä päätöksiä. Näin esimerkiksi ihmiset luokittelevat helposti kaloiksi kaikki evälliset vesieläimet, myös delfiinit.
Erilaiset määritelmät ja niistä seuraavat luokittelut edustavat ihmisryhmien ajasta ja paikasta riippuvia tapoja tai sopimuksia. Esimerkiksi eläintieteessä linnut ja dinosaurukset voidaan luokitella eri luokkiin ruumiinrakenteen mukaan tai kladitisessa luokittelussa samaan luokkaan, koska linnut periytyvät dinosauruksista. Kumpikaan luokittelu ei ole sinänsä oikea tai väärä vaan molemmat ovat omilla tavoillaan hyödyllisiä.
”Sukupuoli”-käsitteellä on monia määritelmiä. Laajin kirjo erilaisia sukupuoliluokkia löytyy yksilön kokemasta sukupuoli-identiteetistä (gender), joita on wikipediassa lueteltu yli 250 erilaista. Juridisia sukupuolia on puolestaan maasta riippuen kaksi, kolme tai rajaton määrä. Biologian alueellakin on käytössä erilaisia mahdollisia määritelmiä, kun yritetään luokitella ihmisiä – meitä 1029 atomin monimutkaisia ryppäitä – eri sukupuoli-lokeroihin.
Vaikka valtaosalla ihmisistä sukupuoli-ominaisuudet (kromosomit, sukusolut, hormonit, sukuelimet ja muut ulkoiset sukupuolittuneet piirteet) korreloivat yksiselitteisesti kahteen luokkaan, on myös paljon intersukupuolisia yksilöitä, joiden kohdalla sukupuoli ei ole yksiselitteinen. Esimerkiksi CAIS-syndroomassa XY (uros)-kromosomit omaava ihminen kehittyy ulkoisilta ominaisuuksiltaan ja sukuelimiltään naiselliseksi, vaikka tuottaa siittiöitä.
Biologiassa käytetään toisinaan määrittelyä, jossa luodaan yksi tai useampia sukupuoliluokkia erilaisille intersukupuolisuuden muodoille. Tällöin sukupuolten kokonaismääräksi saadaan esimerkiksi 3, 6 tai enemmän. Toisessa nykyään yleisessä lähestymistavassa ei intersukupuolisille muodoille luoda uusia sukupuoliluokkia vaan pitäydytään jollain kriteerillä (esimerkiksi sukusolujen koon mukaan) määritellyissä kahdessa luokassa, joihin yksilöt sitten kuuluvat joko selkeästi, vaihtelevan epäselvästi tai eivät lainkaan.
Kaikille ihmisille kuuluu ihmisarvo ja kunnioitus sukupuoliominaisuuksien biologisesta ilmentymästä ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta. Yksilötason sukupuoli-kirjon ymmärtäen ei ketään yksilöä voi eikä pidä yrittää väkisin sovittaa mihinkään sukupuoliluokkaan riippumatta siitä, miten nuo luokat määritellään. Päivi Räsäsen ”mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” -kirjan mukainen ja Trumpin hallinnon ajama kristillis-fundamentalistinen sukupuolioppi meneekin metsään erityisesti vaatimuksessaan siitä että ”mies” ja ”nainen” -luokkien pitää olla absoluuttisia, täydellisiä, selviä ja pyhiä myös yksilötasolla.
Arkipäiväiset politiikassa kuumiksi nousseet kysymykset siitä, kuka saa mennä mihinkin vessaan tai osallistua mihinkin urheilukilpailuun tuskin ratkeavat jatkamalla sotaa sukupuoliluokkien ”oikeasta” lukumäärästä. Koska kysymys sukupuolesta on viime kädessä määrittelykysymys, voisi aselepoa hieroa siitä, että ”kaksi” ja ”enemmän kuin kaksi” voivat määritelmästä riippuen olla molemmat mahdollisia vastauksia.
Ehkä näin keskustelua saisi kammettua poliittisista poteroista rakentavammalle tasolle tieteen ja vapaa-ajattelun hengessä. Joka tapauksessa nykyisen sekaannuksen vallitessa lienee hyvä keskusteluissa selventää, minkä määritelmien puitteissa kukin keskustelija argumenttejaan esittää.
· ·
Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2025.