Kristinuskon puolustukseen kuuluu, että vaikka veriretkiä ja ihmisoikeusrikoksia pahoitellaan, ”uskossa ja arvoissa ei ole vikaa, toteutus petti”. Kristilliset arvot on hankala käsite. Rakkautta edustaa moni muukin uskonto ja aate.

Vuorisaarna on lainateksti, ei Jeesuksen idea. Hän harjoitti myös henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Kumpaakin edustaa helvetti, jonka hän itse toi Raamattuun, manasi vastustajat ikuiseen kidutukseen. Kreikkalaissatujen helvetti oli terapiaa.

Fyysistä väkivaltaa edustaa muun muassa se, kun Jeesus umpikujassa kehotti tarttumaan miekkaan. Ristiriitaisuus on helppo selittää – jokainen fanaatikko on ristiriitainen. Lisäksi tämä on huumorintajuton. Kirja Jeesus ja huumori saisi pelkät kannet.

Uskoa ja kirkkohistoriaa leimaavat viholliskuvat, vastakohtaparit, arvokonservatismi, nationalismi, syntikeskisyys ja ihmisen alentaminen syntisäkiksi, auktoriteettiusko maan päällä ja taivaissa ja pahankin esivallan kunnioitus, naisviha, vähemmistösorto juutalaisista homoihin ja palkkiomoraali: ”Tee näin ja ole nöyrä, perit taivasosuuden!”.

Juutalais-kristillinen jumala tappoi/tapatti Raamatun etnisissä puhdistuksissa noin miljoona ihmistä lapsineen ja kotieläimineen ja epäjumalanpalvojaisraelilaiset. Usko huipentuu makaaberissa veriuhritaikauskossa. Alun perin arvomaailmaltaan kiero oppi, kaikkien aikojen bluffi!

Valuviat alkavat Vanhan testamentin sotaperinnöstä ja Jumalan vihasta. Väliin mahtuvat kerettiläisvainot, rumat käännytysretket, orjakauppa ja muu kolonialismi.

Usko huipentuu uhrivereen: Jumalan syntivihan äidyttyä sietämättömäksi kelpasi lammas- ja sonniuhrien sijasta vain oma poika, teologian pelastusrengas. Siihen tarttui taivasosuuden toivossa kuoleman portilla jopa omaismurhaaja sotakeisari Konstantinus (keisarina 306- 337). Kristinuskon voittokulku valtiovallan tuella alkoi.

HANNU EKLUND