Kai Sadinmaa: Tinkimätön kuolemaan saakka. Bazar, 2022.
Aseistakieltäytyjä Arndt Pekurinen ei tinkinyt aatteestaan edes seistessään teloittajansa edessä rintamalla 1941. 80 vuotta myöhemmin Kai Sadinmaa menetti pappisvirkansa, koska ei hyväksynyt kirkon oppeja; hän mm. kehotti ihmisiä hylkäämään piispat hengellisinä paimeninaan. Minä kiinnostuin Sadinmaan kirjasta lähinnä siksi, että hän vertaa siinä itseään Pekuriseen – hän siis tahtoo peilata itseään ja omaa loputonta taisteluaan kirkossa maamme tunnetuimman pasifistin kohtaloon. Kuulostaa suuruudenhullulta tai provokaatiolta.
Kävin stand up -kurssin Helsingissä 20 vuotta sitten. Kurssilla oli esiintymisoppia hakemassa myös Kai Sadinmaa, jonka takia olen pitänyt hänen toimintaansa enemmän huomionhakuisena kikkailuna kuin oikeana kritiikkinä kirkkoa vastaan. Tunnistan hänestä itseni: pienen pojan, joka haluaa hyväksyntää tai ainakin huomiota. Minä päädyin heikosti tunnetuksi stand up -koomikoksi, Sadinmaa Kallion kirkkoon liimaamaan teesejään Mannerheimin päiväkäskyn päälle.
Sadinmaan kirja tuntuu äärettömän rehelliseltä. Hän myöntää, että teloitetuksi joutuminen ja pappeudesta erottaminen eivät ole yhteismitallisia eivätkä toisiinsa rinnastettavissa. Hän kysyy, haluaako oikeastaan vain kirjoittaa itsestään, onko Pekurinen pelkkä tekosyy. Rehellisyys saa hänet tuntumaan paikoin sympaattiselta ja nöyrältä, mutta kohta hän taas kävelee Lapinlahden sairaalan pihalla kuvitellen olevansa Pekurinen tai tuumii, että pappeus oli hänen talvisotansa.
Stand up’iakin Sadinmaa kertoo kokeilleensa. Voin hyvin eläytyä hänen keikkaansa Pappisliiton illanistujaisissa Jyväskylässä, jossa hän mm. kysyi, onko kukaan ”pökkinyt” pölynimuria tai lämmintä lihapiirakkaa kaikilla mausteilla. Yleisö oli kuunnellut esitystä kuin seipään nielleenä.
Sadinmaa kirjoittaa eronneensa kirkosta tapanina 2021. Hän käytti suomi.fi-sivustoa, sillä pelkäsi, että Eroa kirkosta -sivustolla olisi muutaman päivän viive, jolloin hän olisi saattanut joutua maksamaan myös seuraavan vuoden kirkollisveron. Tämä pelko oli – ja on – aiheeton.
RISTO K. JÄRVINEN