Humanists International – kokous Glasgowissa

Keskustelutilaisuus järjestettiin erittäin sopivasti entisessä kirkossa. Rakennus on erittäin onnistunut esimerkki siitä, miten kirkkoja voidaan muuttaa hyödylliseen ja nykyhetken tarpeita palvelevaan käyttöön.

Kolmen vuoden tauon, jonka aikana pidettiin vain etäkokouksia, jälkeen kattojärjestömme Kansainvälisen humanistiiton (Humanists International, HI) jäsenjärjestöjen edustajat kokoontuivat jälleen kesäkuun alussa fyysisesti Skotlannin Glasgow’ssa. Jopa sää oli osallistujille suosiollinen, ja Britanniassa niin tyypillisistä sumuista ja sateista ei tällä kertaa näkynyt jälkeäkään lämpötilojenkin ollessa kesäisiä.

Kokous- ja konferenssiputki alkoi perjantaina 3.6. ensi vuonna Kööpenhaminassa järjestettävän Maailman humanistikongressin suunnittelukokouksella pohjoismaisten järjestöjen kesken. Päälinjat tapahtumalle alkavat olla koossa, ja varsinainen ohjelma julkaistaan kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Suunnittelutyöhön ei kuitenkaan jäänyt valitettavasti paljonkaan aikaa, ja kokous jouduttiin pitämään lyhyempänä kuin oli aiottu. Syynä tähän oli kohtalaisen myöhään agendalle tullut keskustelu eurooppalaisen edunvalvontamme tulevaisuudesta.

Tässä epävirallisessa Kansainvälisen humanistiliiton eurooppalaisten jäsenjärjestöjen keskustelutilaisuudessa puhuttiin niistä HI:n projekteista ja suunnitelmista, joilla on tarkoitus korvata Euroopan humanistifederaation (EHF) toiminnot. Ne jakautuvat karkeasti kolmeen osaan.

Ensinnäkin HI on palkkaamassa henkilökuntaansa Euroopan edunvalvontasihteerin, jonka työpiste tulee olemaan Brysselissä ja joka keskittyy eurooppalaisten asioiden hoitamiseen esimerkiksi EU:n toimielimissä. Toisena perustetaan kansainvälisen liiton alle Eurooppalainen foorumi, eräänlainen Euroopan neuvotteluryhmä, johon Euroopan toimintaa rahoittavat järjestöt nimittävät edustajansa. Ryhmä tullee kokoontumaan noin neljännesvuosittain, vähintään kerran vuodessa fyysisesti, ja käsittelee ajankohtaisia asioita tehden yhteistyötä Euroopan sihteerin kanssa.

Kolmantena kansainvälinen liitto on jo käynnistänyt Euroopan voimavara- ja verkostoitumisprojektin, jonka vetäjäksi on palkattu Tanskan yhdistyksen puheenjohtaja Lone Ree Milkær. Projektin painopiste on ennen kaikkea seremoniapalveluiden kehittämisessä ja lisäämisessä Euroopan maissa.

Tämä keskustelutilaisuus, kuten seuraavien päivien tapahtumatkin, järjestettiin mielestäni tilaisuuksille erittäin sopivasti entisessä kirkossa, joka oli muutettu Glasgow’n yliopiston auditorioksi. Penkkirivistöt on rakennettu keskilaivaan kirkkosalin lattialta entiselle urkuparvelle nouseviksi, ja alakerrassa on myös pienempiä huoneita koulutus- ja neuvottelutarkoituksiin.

Tämä yliopiston entisen rehtorin mukaan Sir Charles Wilson Buildingiksi nimetty rakennus on nähdäkseni erittäin onnistunut esimerkki siitä, miten kirkkoja voidaan (toisin kuin Suomessa kuuluu usein väitettävän) myös arkkitehtonisia ja historiallisia arvoja kunnioittaen muuttaa hyödylliseen ja nykyhetken tarpeita palvelevaan käyttöön. Mainitessani asiasta Skotlannin humanistien toiminnanjohtaja Hugh Frazerille hän kertoi Britanniassa olevan kokonaisia arkkitehtitoimistoja, jotka ovat erikoistuneet yksinomaan kirkkorakennusten käyttötarkoitusten muuttamiseen. Glasgow’ssakin on tästä useita muitakin esimerkkejä, esimerkiksi kirkkoon rakennettu teatteri.

Samana iltana oli vielä Skotlannin humanistien cocktail-tilaisuus art nouveau -tyylistään kuuluisassa lähes 120-vuotiaassa Macintosh at the Willow -teehuoneessa. Tilaisuudessa muun muassa palkittiin Skotlannin Vuoden humanisti -palkinnolla vapaaehtoistyötä pakolaisten vastaanottoleireillä tehnyt järjestön jäsen Mary Mackay.

Lauantaina 4.6. oli vuorossa Skotlannin humanistien järjestämä konferenssi. Sen aluksi meidät toivotti tervetulleiksi Skotlannin aluehallinnon tasa-arvo- ja vanhusasiain ministeri Christina MacKelvie. Itse konferenssi koostui neljästä paneelikeskustelusta, joissa kaikissa oli ensin lyhyt alustus, ja sen jälkeen keskustelu alustajan tai alustajien ja kolmen asiantuntijan kesken. Ensimmäisenä aiheena oli Mielipiteet vastaan faktat, ja alustajana toimi varsin lennokkaalla salaliittoteorioita ja tieteenvastaisia uskomuksia koskeneella esityksellään Glasgow’n skeptikkojen puheenjohtaja Brian Eggo.

Toinen osuus käsitteli taiteen ja ilmaisunvapauden suhdetta, ja alustaja toimi glasgow’lainen pilapiirtäjä ja pilapiirtäjien oikeuksia kansainvälisesti ajavan Cartoonists Rights Network International -järjestön toiminnanjohtaja Terry Anderson.

Lounaan jälkeen kolmantena teemana oli Avoimet mielet, avoimet rajat ja alustajina ihmisoikeusaktivisti ja Glasgow’n nuorimpiin kaupunginvaltuutettuihin kuuluva Roza Salih sekä Guatemalan humanistien puheenjohtaja ja kansainvälisen liiton hallituksen jäsen David Pineda.

Viimeisenä aihepiirinä oli se, miten universaaleja tai kattavia sellaisiksi tarkoitetut ihmisoikeudet todellisuudessa ovat, ja tässä alustajina olivat kansainvälisen liiton hallituksen jäsen nigerialainen ihmisoikeus- ja ateistiaktivisti Leo Igwe, joka ei tosin päässyt paikalle, mutta jonka alustus nähtiin videolta, ja vaarassa olevien humanistien (Humanists at Risk) auttamistyön koordinaattori Emma Wadworth-Jones.

Lauantai-iltana osallistuin vielä Skotlannin kansallisrunoilija Robert Burnsin kunniaksi järjestettävien Burns Night -illallisten humanistiseen versioon, jotka huipentuivat paikallisiin kansantansseihin. Ohjelma oli välillä siinä määrin paksua skotin kieltä, etteivät sitä täysin tuntuneet englantilaisetkaan vieraat ymmärtävän. Ateriaan oleellisesti kuuluva perinneruoka haggis oli piilotettu ovelasti broilerin rintafileen täytteeksi. Illallisilla satuin vierustoveriksi kansainvälisen liiton varapuheenjohtaja Anne-France Katelaerille, joka on myös hyvin merkittävän Belgian flaaminkielisten humanistien deMens.nu -järjestön toiminnanjohtaja (ranskankielisillä on kielellisesti varsin jakaantuneessa Belgiassa luonnollisesti oma järjestönsä). Illan keskustelujen tuloksena hän kiinnostui Suomen tilanteesta siinä määrin, että todennäköisesti saamme kansainvälisiä vieraita Suomeen vielä tänä syksynä.

Sunnuntaina 5.6. oli varsinaisen kansainvälisen liiton yleiskokouksen vuoro. Kokouksen aluksi piti tervehdyspuheen Yhdysvaltain uskonnonvapausasioiden suurlähettilään sijainen ja kansainvälisten uskonnonvapausasioiden toimiston varajohtaja Mariah Mercer. Kokouksessa itsessään ei ollut suurta dramatiikkaa ja vaihtovuorossa olleet puheenjohtaja Andrew Copson, hallituksen jäsen Roslyn Mould ja Nuorten humanistien (18–35 v, Young Humanists International) puheenjohtaja Anya Overmann valittiin kaikki uusille kolmivuotiskausille, kun vastaehdokkaitakaan ei ollut. Eniten keskustelua käytiin Amsterdamin julistuksen päivityksen sanamuodoista. Uusi julistus on tarkoitus virallisesti julkistaa Amsterdamissa HI:n 70-vuotisjuhlien yhteydessä lauantaina 27.8. Kokouksen jälkeen oli vielä kaksi toisilleen vaihtoehtoista tilaisuutta HI:n toiminnasta, joista osallistuin vaarassa olevien humanistien auttamisohjelmaa (Humanists at Risk) käsitelleeseen (tästä työstä on kerrottu enemmän toisessa tämän lehden artikkelissa).

Virallisen ohjelman lisäksi oleellista antia näissä tapahtumissa ovat yleensä epävirallisemmat keskustelut väliajoilla. Puhuin muun muassa Alankomaiden armeijan ’kenttähumanistin’ (eli ei-uskonnollisen sotilaspastorin) kanssa. Ilmeisesti hyvinkin useissa NATO-maissa on asevoimien henkisessä tuessa mukana myös muita kuin kirkollisissa viroissa toimivia henkilöitä. Kun Suomi nyt näyttäisi liittyvän NATO:on, kysymys tietenkin kuuluu, miksei myös meillä?

Kaiken kaikkiaan kolmipäiväinen kokousviikonloppu oli varsin antoisa, ja toivoakseni sen seurauksena hieman hiljaiseloa pandemian vuoksi viettäneet kansainväliset yhteytemme taas saavat uutta tuulta purjeisiinsa. Suunnittelutyöhön ei kuitenkaan jäänyt valitettavasti paljonkaan aikaa, ja kokous jouduttiin pitämään lyhyempänä kuin oli aiottu. Syynä tähän oli kohtalaisen myöhään agendalle tullut keskustelu eurooppalaisen edunvalvontamme tulevaisuudesta.

Antti Värri
kirjoittaja toimii Vapaa-ajattelijain liiton varapuheenjohtajana