Kansanedustaja Honkasalo: Oppilaiden uskonnonvapaus tulee turvata

Jos koulujen kirkossa järjestettävät tilaisuudet eivät ole luonteeltaan uskonnollisia, miten ne tuntuvat samaan aikaan olevan niin keskeinen osa joidenkin konservatiivisten kansanedustajien omaa uskontoa.

Vapaa Ajattelija haastatteli kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen ja perustuslakivaliokunnan varajäsen, Helsingin kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasaloa (vas.) sähköpostitse maaliskuun alussa.

Honkasalo oli ottanut joulukuussa kantaa (veronikahonkasalo.fi/blogi) perustuslakivaliokunnan mietintöön eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksesta vuodelta 2019. Apulais­oikeusasiamies oli ratkaisussaan katsonut koulun menetelleen lainvastaisesti järjestämällä joulujuhlan uskonnollisena tilaisuutena. Menettely oli voinut loukata oppilaiden uskonnon ja omantunnon vapautta ja oikeutta osallistua yhdenvertaisesti koulun joulujuhlaan. Kyse on kaikille oppilaille yhteisestä opetukseen kuuluvasta juhlasta, joka on järjestettävä siten, että kaikki oppilaat voivat siihen osallistua vakaumuksestaan riippumatta.

Apulaisoikeusasiamies piti oppilaiden yhdenvertaisuuden, uskonnonvapauden sekä julkiselta vallalta uskontojen ja vakaumusten suhteen edellytettävän neutraaliuden ja tasapuolisuuden näkökulmasta lähtökohtaisesti ongelmallisena koulun lukukauden päättäjäisjuhlan järjestämistä kirkkosalissa. Perustuslakivaliokunta kuitenkin katsoi mietinnössään, että juhlan järjestäminen kirkossa ei sellaisenaan tee tilaisuudesta uskonnollista, eikä sen sisällöstä uskonnon harjoittamista, vaikka kirkkotilan tai muun uskonnollisen tilan käyttöä juhlaa järjestettäessä voida pitää lähtökohtaisesti perustuslain vastaisena.

”Suomalaisen koulun tehtävänä ei ole järjestää oppilaiden yhteisiä, perinteisiä juhlia sen enempää moskeijassa, synagogassa kuin kirkossa, vaikka näille nyt perustuslakivaliokunnan hyväksyntä onkin”, Honkasalo kirjoitti.

Astuminen ylimpien laillisuusvalvojien tontille ongelmallista

Vapaa Ajattelija kysyi Honkasalolta, miten tällaiseen hyväksyntään päädyttiin.

”Eduskunnan oikeusasiamies antaa vuosittain eduskunnalle kertomuksen toiminnastaan ja valvonnassa esiin tulleista ongelmista. Eduskunnan valiokunnilla on tapana kiinnittää kertomuksen valiokuntakäsittelyssä huomiotaan kertomuksen esiin nostamiin keskeisiin teemoihin ja perusoikeusongelmiin. Vuoden aikana oi­keusasiamies ja apulaisoikeusasiamiehet ratkaisivat yli 6000 kantelua, ja vuosikertomus käsittelee laajasti kotimaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä. Tällä kertaa yli puolet perustuslakivaliokunnan mietinnöstä keskittyi kuitenkin tähän apulaisoikeusasiamiehen yhden yksittäisen valvontaratkaisun kommentoimiseen. Se on erikoista”, Honkasalo vastasi.

”Kyseinen ratkaisu oli jo aiemmin saanut osakseen poikkeuksellista kiinnostusta konservatiivisten tahojen suunnalta. Esimerkiksi sekä sivistysvaliokunnassa että perustuslakivaliokunnassa istuva vanhoillislestadiolainen pappi Mikko Kinnunen otti kauan ennen perustuslakivaliokunnan mietintöä julkisuudessa kantaa asiaan ja katsoi apulaisoikeusasiamiehen tehneen uuden tulkinnan, joka Kinnusesta oli ’tarpeen oikaista’. Myös esimerkiksi kokoomuslainen sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Paula Risikko otti aktiivisesti kantaa asiaan. Perustuslakivaliokunnan varajäsen Markus Lohi peräti väitti, että joku Suomessa olisi ollut kieltämässä kristittyjen omia perinteitä.”

Honkasalo painotti, että perustuslakivaliokunta on kotimaisen perustuslain tulkinnan keskeisin auktoriteetti ja sen kannanottoja on kunnioitettava.

”Tässä tapauksessa on kuitenkin perustellusti otettu kantaa siihen, että perustuslakivaliokunta ei nyt toiminut sen perustuslainmukaisessa roolissa sen käsittelyyn tulevien lakiesitysten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuuden arvioijana. Perustuslakivaliokunta ei ole ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisujen muutoksenhakuaste, ja astumista ylimpien laillisuusvalvojien tontille on pidetty ongelmallisena.”

Honkasalo kertoi Vapaa Ajattelijalle, että kun sivistysvaliokunta antoi lausunnon asiasta, valiokunnan enemmistö halusi kommentoida kyseistä ylimmän laillisuusvalvojan ratkaisua ja vaati perustuslakivaliokuntaa ottamaan kantaa mielestään yhä avoimeksi jääneeseen kysymykseen siitä, tekeekö kirkkotila automaattisesti koulun juhlasta uskonnollisen, ellei juhlan ohjelma ole sisällöltään uskonnollinen.

”Jätimme silloin sivistysvaliokunnan lausuntoon hallituspuolueen kansanedustajina poikkeuksellisen eriävän mielipiteen yhdessä vihreiden kollegan Saara Hyrkön kanssa. Pidimme sivistysvaliokunnan ottamaa roolia perustuslain tulkinnassa ja toisaalta ylimmän laillisuusvalvojan kannanoton kommentoinnissa ongelmallisena.”

Pelkona on, että näkökohdat unohtuvat

Vapaa Ajattelija kysyi, kuinka paljon Honkasaloa edelleen harmittaa.

”Perustuslain suojaama uskonnon ja omantunnon vapaus pitää sisällään paitsi oikeuden tunnustaa ja harjoittaa uskontoa ja ilmaista vakaumus, myös oikeuden kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Negatiivinen uskonnonvapaus eli vapaus uskonnosta on keskeinen oikeus muun muassa uskonnottomien lasten ja perheiden itsemääräämisoikeuden kannalta. Negatiivisen uskonnonvapauden kunnioittaminen ei ole pois keneltäkään muulta”, Honkasalo vastasi.

”Se harmittaa, että tätä ja tällaisen asian vaikutuksia uskonnottomiin – tai muiden uskontojen harjoittajiin – ei ymmärretä. Myös perustuslakivaliokunnan äärimmäisen tärkeän aseman kannalta harmittaa ja huolettaa siinä vaiheessa, jos alkaa näyttää siltä, että kannanottoihin vaikuttavat muut kuin perustuslailliset näkökohdat.”

Honkasalo ihmetteli, että jos kerran koulujen kirkossa järjestettävät tilaisuudet eivät ole luonteeltaan uskonnollisia, ja siten niiden oletetaan olevan ongelmattomia esimerkiksi uskonnottomille, miten ne tuntuvat samaan aikaan olevan niin keskeinen osa joidenkin konservatiivisten kansanedustajien omaa uskontoa.

Onko mitään enää tehtävissä, jottei koulun juhlia enää järjestettäisi uskonnollisina?

”Toivoisin, että opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus ja kunnat tuntisivat vastuunsa, ja harkitsisivat tarkkaan ohjeistuksiaan tavalla, joka tukisi uskonnonvapautta. Se, mikä rooli tässä on ylimmän laillisuusvalvojan aiemmilla kannanotoilla ja mikä toisaalta on perustuslakivaliokunnan kannanoton oikeudellinen merkitys ja sitovuus tällaisessa asiassa, jossa kyse ei ollut lain perustuslainmukaisuuden arvioinnista, on tulkinnanvaraista.”

Lausunnossaan perustuslakivaliokunta toisaalta huomautti, että merkitystä on sillä, minkälaisia vaihtoehtoja kouluilla juhlien pitopaikkaa harkittaessa on tosiasiallisesti käytössään. Myönteistä ja tavallaan lieventävää Honkasalon mukaan on, että perustuslakivaliokunta myös tunnusti sen itsestäänselvyyden, että kirkkotilan tai minkä tahansa selvästi uskonnollisen tilan käyttöön juhlan pitopaikkana liittyy uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden ja julkisen vallan neutraalisuuden kannalta jännitteitä.

”Siksi perustuslakivaliokunnan mukaan käytettäessä kirkkotilaa tai muuta uskonnollista tilaa koulun juhlien järjestämiseen on kokonaisuutena varmistuttava siitä, että oppilaiden uskonnon ja omantunnon vapaus tulee yhdenvertaisesti turvatuksi. Ikävä kyllä nämä osat kannanotosta eivät saaneet vastaavaa julkisuutta, ja pelkona on, että kunnissa nämä näkökohdat unohtuvat.”

Kirkon ja valtion suhde maassamme on kummallinen

Kuinka vaikeaa on käydä keskustelua uskonnonvapaudesta maassa, jossa lakeja säätävä elinkin järjestää istuntokausien avajaisjuhlallisuuksien yhteydessä jumalanpalveluksia?

Siihen nähden, että Suomessa valtion ja kirkon tulisi olla erillisiä toimijoita ja kansa maallistuu vauhdilla, kertoi Honkasalo tuntevansa eduskunnassa yhä olevansa vähemmistössä kritisoidessaan vaikkapa sitä, että valtiopäivien avajaisten yhteydessä on jumalanpalvelus, eikä lainkaan tunnustuksetonta vaihtoehtoa osana virallista ohjelmaa. ”Tätä olemme omassa eduskuntaryhmässämme onneksi aktiivisesti edistämässä”, Honkasalo kirjoitti.

”Ylipäänsä maassamme kirkon ja valtion suhde on kummallinen. Kun yhdelle kirkolle on kuitenkin myönnetty perustuslain tasolla täysin erityinen asema, jossa se osaltaan jopa käyttää julkista valtaa, olisi vähintäänkin toivottavaa, että se toimisi yhdenvertaisuutta kunnioittaen. Nyt näin ei ole esimerkiksi avioliittoon vihkimisen osalta, vaan kirkko lähinnä syrjii osaa omista jäsenistään seksuaalisen suuntautumisensa perusteella.”

Vapaa Ajattelija kysyi myös, mitä mieltä Honkasalo on ev.lut. kirkon kirkolliskokouksen uudesta esityksestä kirkkolaista, jossa edelleen halutaan, että lailla – eikä jollain alemmalla tasolla – säädettäisiin, mikä uskontunnustus kirkolla on.

Honkasalo kertoi, että ei ole tarkemmin perehtynyt asiaan, eikä istu asiaa käsittelevissä valiokunnissa. ”Kirkkolaki on perustuslaillisessa järjestelmässämme erikoinen yksityiskohta ja kuvaa hyvin yhden kirkon ja valtion suhdetta meillä. Periaatteellisesti tämä tuntuu erikoiselta. Eduskunta hyväksyy kirkkolain, muttei voi vaikuttaa sen sisältöön muuta kuin siten, että perustuslakivaliokunta voi kiinnittää huomiota mahdollisiin perustuslakiongelmiin ja todeta, ettei kirkkolakiesitystä voida hyväksyä”, Honkasalo totesi.

”Perustuslakivaliokunta on aiheellisesti kiinnittänyt aiemmin huomiota myös siihen, ettei tunnustuksellinen sääntely oikein hyvin sovellu eduskunnan säätämään lakiin.”

Risto K. Järvinen

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelijassa 1/2022.