Aina siellä, missä valo lisääntyy, myös varjo vähenee. Valistusaika taisteli tietämättömyyttä ja taikauskoa vastaan. Taistelu tarkoittaa jonkin voittamista. Saavutetut tietämisen tapojen monipuoliset ihanat edut kohottivat elämän laatua tavattomasti, vaikka taikauskoa ei kokonaan voitettukaan. Tapaa, joka vaatii meitä elämään elämäämme, kutsumme ajan hengeksi.

Oppikaa menneistä ajoista -kehotus sisältää mahtavan optimistisen latauksen. Mietteen esitti ammoin kirjassaan kreikkalainen ajattelija. Toki jokaisen ajan hengen vallassa ei tapahdu niin hyvää elämää. Elämä voi osoittaa julmuutta, kovasydämisyyttä, uhrimieltä sotaintoon – eikä siinä silloin tavata arvokasta aikaa hyvän oppimiselle. Tänään puhutaan luontokadosta ja muista totaalisista tuhon aikeista.

Riittävästi oppineet näkevät, kuinka elämänhoidon etiikka heitettiin yli laidan. Hegelin oppilaina Karl Marx ja J. V. Snelmann kokivat, ettei luonnon oikeudella ole isoa arvoa; sama koski itsekasvatuksen asiaa. Eikä tässä kaikki: Hegelin on todettu antaneen vain vähäisen arvon yleiselle hyvän elämän etiikalle.

Mutta on aina oleva käsittämätöntä, että ihminen saa jumalansakin tuhoamaan kättensä töitä. Sivistävä historia ja teologia tuntevat ajan, jolloin uhrattiin Raalle, Sammesille, Isikselle, Januukseelle, Plutosillee ja Vestalle, jotka olivat vähintään yhtä vahvoja kuin Jehova ja Herra Sebaot. Niiden nimet lausuttiin suurella pelolla ja vavistuksella. Kokonaisia kansoja tuhottiin näiden julmista vaatimuksista. Jos näiden jumalien täydellisen herruuden aikana olisi ollut nykyiset tuhoaseet, ihmiskunta olisi jo tuolloin joutunut tuhon omaksi.

Vahvemman oikeuden ja taistelun siirtäminen luonnonvalinnasta ihmiskulttuuriin ei ollut viisasta. Kuitenkin opitun idealisminsa ja järjen tuella ihminen on löytänyt ratkaisuja näihin hirvittäviin pulmiin. Melkein unohdettu idealismi löysi koko elämälle tärkeimmät arvot, nämä johdattavat uudelleen löytämään hyveiden maailman, kulkemaan kohti hyvää elämää, johon meillä ihmisillä on edellytykset. Oikea tieto kääntyy hyvien puolelle.

Onni Aatos Latvala
Itseoppinut fillosofi, elämän ja hengen tutkija

Artikkeli on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2024.