ESA YLIKOSKI
Uskonnottomien hautajaisten eli siviilihautajaisten toteutuksessa on erilaisia vaihtoehtoja. Olennaista on jo lain mukaan vainajan katsomuksen ja toiveiden kunnioittaminen. Kirkollinen siunaustilaisuus ei ole vaihtoehto, mikäli vainaja ei ole pappia pyytänyt.
Jäähyväiset, saattotilaisuus, muistotilaisuus. Arkkuhautaus, tuhkaus, uurnahautaus, tuhkan sirottelu. Suoratuhkaus, hiljaiset hautajaiset. Termejä ja vaihtoehtoja on paljon.
Asiaan liittyy uskonnottomiin kohdistuva syrjintä, kun yleinen hautaustoimi on säädetty kirkon hoitoon. Hautaustoimilaki ei käsittele hautajaisia, vaan kirkon hautausmaita. Tiloja uskonnottomiin saattotilaisuuksiin ei ole vielä julkisissa palveluissa tarjolla.
Olisi valitettavaa, jos uskonnottomat päätyisivät typistämään hautajaisseremoniaa kohtaamansa syrjinnän vuoksi. Voivathan hautajaiset muistotilaisuuksineen olla tärkeä osa suruprosessia.
Saattotilaisuus
Kun perinteisiin kirkollisiin hautajaisiin on kuulunut siunaustilaisuus hautausmaan kappelissa tai kirkossa ja sen jälkeen samana päivänä pidetty muistotilaisuus toisessa paikassa, tämä muoto on siirtynyt myös siviilihautajaisiin. Ensin on saattotilaisuus ennen tuhkausta tai arkkuhautausta, ja siihen kuuluu tyypillisesti muistopuhe ja musiikkia. Sen jälkeen on toisessa tilassa muistotilaisuus, johon kuuluu tarjoilua, adressien ja surunvalittelujen lukeminen sekä muistelua.
Siviilihautajaisten saattotilaisuuden järjestämiseen liittyy kuitenkin tilakysymys. Voidaanko tai halutaanko uskonnoton saattotilaisuus järjestää seurakunnan hautausmaan kappelissa? Useimmilla paikkakunnilla kappeli on vuokrattavissa siviilihautajaisiin, mutta toisilla ei. Esimerkiksi Espoon, Jyväskylän, Keravan, Lahden, Lappeenrannan, Porin ja Tuusulan seurakunnat eivät vuokraa kappeliaan uskonnollisista syistä.
Toisaalta on uskonnottomia vainajia, jotka hautaustahdossaan ilmaisevat, etteivät halua hautajaisiaan pidettävän kirkon tiloissa, vaikka paikkakunnan kappeli olisi vuokrattavissa. Samalla he ovat saattaneet toivoa, että tuhka haudataan tai sirotellaan muualle kuin seurakunnan hautausmaalle.
Miten menetellä, jos kirkon kappelia ei saada tai haluta käyttää?
Arkkuhautauksissa perinteinen tapa on saattotilaisuuden pito haudalla, jolla voi olla puhe ja yhteislaulu. Sen jälkeen pidetään muistotilaisuus sisätiloissa. Siihen kuuluu usein ruokailu tai ainakin kahvitarjoilu suolaisine tarjottavineen. Muistotilaisuudessa voi olla erikseen pyydetty puhuja, mutta ainakin vainajan sukulaiset ja ystävät muistelevat pääasiassa hyviä hetkiä ja myös hauskoja sattumuksia. Muistotilaisuudessa voi olla hymyä kyynelten läpi, nauruakin.
Entä missä pidetään saattotilaisuus ennen tuhkausta niin, että vainaja on arkussa paikalla, kun kappelia ei voida tai haluta käyttää? Helsingissähän on tunnustukseton Hietaniemen krematorion kappeli, joka täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Muualla vastaavaa tilaa ei ole, joten pitää turvautua muihin tiloihin.
Tällaisia tiloja, jonne arkku voidaan kuljettaa, on alettu järjestää varsinkin niillä paikkakunnilla, joilla seurakunta ei vuokraa kappeliaan. Esimerkiksi Jyväskylässä uusia hautajaistiloja tarjoavat Jyväskylän Setlementti ry, Vaajakosken urheilutalo ja Palokan pelimannitalo. Lahdessa on vuokrattavia tiloja tarjolla muun muassa Hennalan upseerikerholta ja Mukkulan kartanosta.
Tuusulassa on hautaustoimisto, joka voi järjestää vainajan saattotilaisuuden ulkotiloissa järven rannalla arkun ympärillä. Hyvin palvelevilla hautaustoimistoilla on muillakin paikkakunnilla tieto mahdollisista tiloista saattotilaisuuksiin.
Jotkut tiloista ovat sellaisia, että saattotilaisuuden jälkeen, kun ruumisauto on hakenut arkun pois, rakennuksessa voidaan järjestää myös muistotilaisuus tarjoiluineen. Toisiin tiloihin sopii vain saattotilaisuus, ja muistotilaisuus on muualla. Erilaisia muistotilaisuuteen sopivia paikkoja on tarjolla paljon enemmän kuin saattotilaisuuteen sopivia paikkoja.
Suoratuhkaus ja muistotilaisuus tuhkauksen jälkeen
Hautajaiskulttuurissa on Suomessa tuhkausten osuuden lisäännyttyä havaittu muutosta siihen suuntaan, että vain läheisimmät hyvästelevät vainajan ennen tuhkausta. Tästä käytetään ilmausta suoratuhkaus.
Tällöin sosiaaliset hautajaiset, joihin kutsutaan vainajan muistoa kunnioittavia sukulaisia ja ystäviä, voidaan järjestää muistotilaisuutena. Tällöin siellä voi olla erikseen pyydetyn puhujan muistopuhe ja musiikkia, mutta se voidaan pitää myös perinteisenä muistotilaisuutena.
Tällaiseen muistotilaisuuteen voidaan kytkeä myös tilaisuutta edeltävä tuhkauurnan hautaus tai tuhkan sirottelu luontoon tai veteen. Yhtä hyvin tuhka voi olla uurnassa paikalla muistotilaisuuden ajan. Yleisimmin tuhkan sirottelun luontoon tai sen veteen laskun hoitavat vain vainajalle läheisimmät henkilöt. Eli muistotilaisuus muistotilaisuutena ja tuhkan sirottelu lähiomaisten asiana erikseen. Eikä mikään estä sirottelemasta tuhkaa luontoon jo ennen muistotilaisuutta. Lain mukaan tuhkan sirotteluun on vuosi aikaa.
Syrjintään emme alistu
Vapaa-ajattelijoilla ei tietenkään ole mitään suositusta, miten siviilihautajaiset tulisi järjestää suhteessa saattotilaisuuteen tai suoratuhkaukseen. Toimimme kuitenkin hautajaiskulttuuriin liittyvän syrjivän tilaongelman ratkaisemiseksi. Olemme esittäneet hyvinvointialueille tunnustuksettomien, monikäyttöisten, muunneltavien tilojen järjestämistä muihin kuin ev.-lut. kirkon jäsenten hautajaisiin.
Toimimme myös sen hyväksi, että hautaustoimistot omalta osaltaan auttavat uskonnottomaan saattotilaisuuteen sopivien tunnustuksettomien tilojen löytämisessä. Olisi valitettavaa, jos saattotilaisuuksia vainajan muistoa kunnioittaville surijoille jäisi järjestämättä tilasyrjinnän vuoksi.
Toisaalta ei ole mitään vikaa siinä, jos vainajan pyynnöstä ja omaisten toimesta päädytään suoratuhkaukseen ja mahdolliseen muistotilaisuuteen. Jokaisen vainajan ja omaisten toiveet hautajaisten järjestämisessä ovat yksilöllisiä. On myös kunnioitettava vainajan tahtoa ns. hiljaisista hautajaisista vain lähiomaisten kesken.
Onpa kyseessä pieni hetki tai suurempi tilaisuus, siviilihautajaisilla kunnioitetaan vainajan elämää ja tarjotaan läheisille mahdollisuus kokoontua yhteen jakamaan muistoja ja surua.