ESA YLIKOSKI
Helsingin seudun vapaa-ajattelijain elämänkatsomustiedon stipendin ansainnut Armi Suhonen Kulosaaren yhteiskoulusta oli vielä peruskoulun 1-7 luokalla ev.-lut. uskonnon opetuksessa.
”Kahdeksannella luokalla päätin, että haluan erota kirkosta ja vaihtaa ET:hen. Se tuntui enemmän omalta jutulta: yleissivistävämmältä ja monipuolisemmalta.”
Pidin ET:stä jo yläasteella, mutta en kokenut sitä erityisen kiinnostavana. En muistaakseni lukenut oppikirjaa kotona kertaakaan. Aine kuitenkin tuntui omalta, koska monet aiheet olivat muualta elämästä tuttuja, ja siksi ne tuntuivat helpoilta. Minulla myös on aina ollut paljon mielipiteitä ja olen pitänyt niiden kertomisesta (hehheh). Siksi eettisistä ja moraalisista asioista keskustelu ja väittely tuntui omalta.”
”Lukiossa innostuin aineesta enemmän. Uusien aineiden ja koulun pyörteissä ET tuntui tutulta ja siltä, että tätähän mä jo osaan hyvin! Tunneilta sain onnistumisen kokemuksia, kun aloin viittaamaan aktiivisesti, vaikken sitä muissa aineissa tee.”
”Lukion alkaessa ajattelin, että jos joistain aineista haluan ja voin saada älliä, ne ovat äidinkieli ja ET. Pidän pohtimisesta, kirjoittamisesta, analysoinnista ja mielipiteiden ilmaisusta. Näitä kaikkia tarvitaan molemmissa aineissa. Ja älläthän sieltä tuli! Lisäksi kirjoitin eximiat englannista ja psykologiasta. Psykologia, äidinkieli ja ET ovat ehdottomasti olleet suosikkiaineeni lukiossa. Koen, että psykologia ja ET tukivat toisiaan reaaleina todella hyvin. Monesti kirjoja lukiessa törmäsin jo tuttuihin aiheisiin. Esimerkiksi Maslow’n tarvehierarkiasta puhuin sekä ET:n että psykologian yo-kirjoituksissa.”
”Olen siitä onnekas, että meidän koulussa järjestettiin aika lailla kaikki ET-kurssit. Yhden kävin itsenäisenä lukujärjestyksen päällekkäisyyksistä johtuen. Meidän opettaja on aidosti kiinnostunut opettamistaan aiheista ja se opetuksessa näkyi! Panostin kursseihin läpi lukion ja olin tunneilla aktiivinen. Varsinaisia oppikirjoja meillä ei kaikilla kursseilla ollut käytössä, joten tein tunnin aiheesta muistiinpanoja.”
”Löysin kursseilta ihanat opiskelukaverit, Joona Jokimiehen ja Daniel Yakushonokin, joiden avulla sain lopulta kirjoitettua toivomani laudaturin. Abivuosi on ollut minulla aika rankka, joten kirjojen pänttääminen jäi todella vähäiseksi. Siksi opiskelukavereiden merkitys korostui entisestään. Joonan ja Danielin kanssa tapasimme ehkä noin kuusi kertaa ennen kirjoituksia. Keskustelimme kurssien aiheista, vaihdoimme näkökulmia ja pohdimme, mitkä olisivat tärkeitä asioita opiskella. Arvostelimme myös toistemme harjoitusesseitä hyvän vastauksen piirteiden avulla. Tällainen yhteistyö on korvaamattoman arvokasta.”
”Minulla on lievä lukihäiriö ja siksi lukemalla pänttääminen ei ole kauhean mieleistä puuhaa. Siispä koen, että keskustelu on minulle paras tapa oppia ihan kaikissa oppiaineissa. ET:ssä sen hyödyt ovat kuitenkin vielä suuremmat. Aiheet ovat niin laajoja, abstrakteja ja moniulotteisia, että keskustelu on ainut tapa sisäistää tai ymmärtää niitä. Kun opiskelimme Danielin ja Joonan kanssa, saatoimme moneen kertaan lukea saman virkkeen ja yrittää ymmärtää, mitä sillä tarkoitetaan. Vasta keskustelun avulla tajusimme pointit. Myös eettiset kysymykset ovat sellaisia, jotka vaativat keskustelua, jotta osaisi ottaa erilaisten ihmisten näkökulmia huomioon.”
Kyllä ET on siinä mielessä taitoaine, että siinä ei pärjää vain faktoja pänttäämällä. ET on myös esimerkiksi havainnointikykyä, medianlukutaitoa ja soveltamistaitoa. Nämä kaikki on taitoja, joita varsinkin demokratiassa ja ylipäänsä yhteiskunnassa elävä ihminen tarvitsee.
”Ihanaa ET-opinnoissa oli se, kuinka paljon oma maailmankuva kehittyi. Käsitys itsestä ja omasta identiteetistä parani ja kehittyi. Nautin siitä, kun joku arkipäiväinen asia onkin yhtäkkiä tiedettä. Vasta ET:n myötä olen oppinut kunnolla esimerkiksi, mitä todella tarkoittavat sanat yhteiskunta ja identiteetti, vaikka ne ovat arjessakin yleisiä sanoja. Sosiaalisen todellisuuden hahmottaminen yhtäkkiä tuntui ihmeelliseltä.”
”ET-opetuksen taso on edelleen vaihtelevaa paikkakunnista, kouluista ja opettajista riippuen. Lukiota ajatellessa en tajunnut tarkistaa, missä kouluissa tarjotaan kaikkia tai edes suurinta osaa ET kursseista. Onneksi kävi hyvä tuuri. Tällainen järjestely laittaa opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan. Esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla ET:n kirjoittajat saattavat joutua opiskelemaan pakollisten kurssien jälkeisen oppimäärän yksin. Silloin kannustus ja tärkeä keskustelu jäävät uupumaan.”
”Varsinkin lukion opetussuunnitelma on todella laaja. Opiskeltavaa riittää yksilön identiteetistä aina tieteen tunnusmerkkeihin, erilaisiin uskontoihin ja sosiaalipsykologiaan. Se on aineen haaste ja kauneus. ET:tä opiskellessa huomasi, kuinka kaikki aiheet liittyvät toisiinsa ja tieteenalat menevät limittäin. Kaikkea ei kuitenkaan voi oppia, eikä tarvitsekaan.”
”Taide liittyy mielestäni todella vahvasti elämänkatsomuksen opiskeluun. Taide opettaa meitä havainnoimaan maailmaa. Taide heijastaa ihmisyyttä, kertoo kulttuureista ja on vaikuttamisen väline. Taide voi olla politiikkaa, viihdettä, osa identiteettiä tai yhteisön tarinaa. Taide liittyy mielestäni kaikkeen, mitä ET:ssä opiskellaan. Yo-kokeessa kerroin, miten musiikkia voidaan hyödyntää rasisminvastaisessa toiminnassa.”
Mitä ajattelet siitä, että kirkon jäsenillä ei ole oikeutta valita elämänkatsomustietoa katsomusaineeksi?
”Mielestäni on väärin, että kirkon jäsenillä ei ole oikeutta valita elämänkatsomustietoa katsomusaineeksi. Itse erosin kirkosta kasiluokan alussa, koska kun muut alkoivat innolla odottaa rippileiriä, se ei tuntunut omalta. Minusta olisi tuntunut oudolta osallistua niin uskonnolliseen riittiin, vaikken kokenut minkäänlaista yhteyttä kyseiseen uskontoon. Samalla olin aina toivonut, että voisin mieluummin opiskella ET:tä kuin uskontoa.”
”Uskon, että moni kirkkoon kuuluva ystäväni, jotka pitävät esimerkiksi yhteiskuntaopista ja psykologiasta, olisivat peruskoulussa nauttineet ja hyötyneet enemmän ET:stä.”
Haluatko suositella elämänkatsomustiedon valitsemista peruskoulun uudelle ekaluokkalaiselle?
”Jos vaihtoehtoina olisi käymäni ussantunnit tai ET:n tunnit, suosittelisin näistä kahdesta ekaluokkalaiselle ET:tä. Vaikka uskonnontunnit eivät ainakaan lain mukaan ole enää tunnustuksellisia, ja niillä käsitellään erilaisia uskontoja, on se silti uskonnon tunti. Olisi parempi, jos oman uskonnon tunteihin tulisi mahdollisuus vaikka yläasteella tai lukiossa.”
”Olen todella ylpeä itsestäni ja ET:n laudaturista. Olen iloinen, että uskalsin 14-vuotiaana vaihtaa ET-opetukseen. Se on opettanut minulle todella paljon niin maailmasta, kuin itsestänikin. Se on myös auttanut löytämään omat kiinnostuksen kohteet tiedemaailmasta ja ohjannut jatko-opiskelusuunnittelua.”