ESA YLIKOSKI
Opetusneuvos Satu Honkala toimi lähes 30 vuotta isojen helsinkiläiskoulujen rehtorina. Ennen eläkkeelle jäämistä hänen vastuualueenaan Opetushallituksessa olivat elämänkatsomustieto ja filosofia, globaalikasvatus, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasiat sekä väkivaltaisen ekstremismin ehkäisy. Elämänkatsomustieto on lähellä Honkalan sydäntä, ja oppiaineen edistämiseen aika oli rajallinen, mutta tuloksellinen.
Miten ryhdyit opetusalalle?
Ylioppilaaksi tulon jälkeen pääsin opiskelemaan oikeustieteelliseen. Ensimmäisen vuoden jälkeen kaipasin muutakin tekemistä, joten hakeuduin opettajankoulutukseen, jossa sai ilmaisia soittotunteja ja oli muitakin mielenkiintoisia kursseja. Valmistuinkin opettajaksi aiemmin kuin juristiksi.
Kun aloitit työt, opetitko 1980-luvulla myös elämänkatsomustietoa?
Opetin alkuvuosina uskontojen historiaa ja siveysoppia, sitten elämänkatsomustietoa.
Millaisia huomioita teit uskonnonvapauden tilanteesta koulussa?
Kirjoittelin lasteni päiväkotiin aika pitkiä ohjeita, mutta koin myös, että niitä noudatettiin liikuttavan tarkasti. Koulussakaan en isoihin epäkohtiin törmännyt. Lapset siirtyivät sitten johtamaani kouluun, kun muutimme.
Sinut valittiin jo varsin nuorena rehtoriksi. Millaiseen kouluun?
Tulin kolmikymppisenä valituksi Roihuvuoren ala-asteen rehtoriksi toimittuani ensin rehtorin sijaisena jonkin aikaa. Koulu oli itähelsinkiläinen lähiökoulu, joka aika nopeasti monikulttuuristui.
Kertoisitko rehtorin urasta, joka jatkui pitkään.
Toimin rehtorina melkein kolmekymmentä vuotta, siihen mahtuu kaikenlaista. Koulu oli jo silloin monikulttuurinen. Se pilotoi vuosiluokkiin sitomatonta opetusta, ja siellä toimi ruotsinkielen kielikylpy sekä kaksikieliset suomi-viro-luokat.
Opettajakunta oli innostunutta, taitavaa ja kokeilevaista väkeä. Moni heistä on edelleen ystäväni. Parhaimmat opetusmuistoni ovat musiikkiluokista, etenkin isoista musiikkileireistä, joita pidimme monena syksynä kesäsiirtolan tiloissa.
Koulun johtamisen ohella sain toimia Helsingin kaupungin elämänkatsomustiedon pedagogisena asiantuntijana (aiemmin ohjaava opettaja) ja myös maahanmuuttajaopetuksen pedagogisena tukena.
Lisäksi sain suunnitella uuden koulun, jonne sitten siirryinkin rehtoriksi.
Miten koulusi alkoi suhtautua ev.-lut. seurakunnan uskonnollisiin tilaisuuksiin, kuten koulujumalanpalveluksiin koulupäivän aikana ja säännöllisiin päivänavauksiin?
Aluksi sidoimme ne uskontotunteihin, sitten jossain vaiheessa sovimme, että päivänavaukset eivät sisällä mitään uskonnollista ainesta. Koululaisjumalanpalveluksia oli harvakseltaan.
Koitko rehtorina painostusta kirkon edustajien taholta? Entä opettajien, vanhempien tai median taholta?
Piispa Jolkkosen lapset olivat koulussani, ja hän kovasti halusi puuttua juhliemme ohjelma- ja musiikkivalintoihin. Sain myös runsaasti vihapostia jouluisin ja keväisin, mutteivät ne kyllä painostukselta tuntuneet – ennemmin kävi sääliksi niitä, jotka joutuivat koulun juhlien takia maailmanloppua odottelemaan.
Media oli välillä todella hankala, jahtasi milloin opettajia, milloin oppilaita. Aiheet eivät liittyneet katsomuskysymyksiin, vaan yksittäisiin ikäviin tapahtumiin.
Entä miten aloitte kehittää koulun yhteisiä tilaisuuksia, kuten kevätjuhlia ja joulujuhlia tai kuusijuhlia tai vastaavia?
Kun olin pedagoginen asiantuntija ja juristi, niin noudatimme omassa koulussa lainsäädäntöä ja ohjeistuksia pilkulleen. Viimeisten vuosien juhlissa ei uskonnollista sisältöä ollut ollenkaan, joskus aikaisemmin hiukan.
Saitko tukea kollegoilta, muilta rehtoreilta tai opettajilta? Olitko verkostoitunut, niin kuin nykyään sanotaan?
Helsingissä rehtoreilla on alueellinen verkosto. Oli myös mahdollisuus käydä työnohjauksessa, eli tukea sai aina, jos sitä tarvitsi. Uuteen kouluun sain valita kaikki opettajat, joten joukko oli aika samanhenkisesti koulutyöhön suhtautuvaa.
Oletko ollut mukana esimerkiksi Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien FETO:n toiminnassa?
Olen ollut FETOa perustamassa 40 vuotta sitten ja mukana siitä asti. Toimin puheenjohtajana kahdeksan vuotta. FETO on ollut merkittävä järjestö elämässäni, sen puitteissa olen ollut mukana järjestötyössä, kesälukioissa, Protussa, Itä-Aasia-opintopiireissä, filosofiaolympialaisissa, biljardinpeluussa ja monessa muussa.
Onko elämänkatsomustietoa opettavien luokanopettajien keskuudessa yhteistyötä?
Kyllä, näyttäisi ainakin verkkosivujen perusteella olevan. FETOssa toimii myös luokanopettajia, se on oppiaineen järjestö, ei aineenopettajien järjestö.
Mitä haasteita kohtasit työssäsi Opetushallituksessa?
Pekka Elon jälkeen filosofia-ET-virka jätettiin useammaksi vuodeksi täyttämättä, sitten se yhdistettiin kahden muun viran tehtäviin ja tulin valituksi tuohon virkaan. Minun virassani filosofia ja ET muodostivat vain pienen osan, vastuullani olivat myös globaalikasvatus, yhdenvertaisuusja tasa-arvoasiat sekä väkivaltaisen ekstremismin ehkäisy, joiden lisäksi työskentelin ajoittain myös juristitiimissä.
Yhteistyö kollegojen kanssa sujui hyvin. Myöskään uskonto-oppiainetta hoitavien kanssa ei erimielisyyksiä juuri ollut. Hankalissa kysymyksissä saatoin aina kysyä neuvoa FETOn kollegoilta. Opetushallituksessa isoja haasteita ei juuri ollut, ainakaan, jos sitä vertaa koulutyöhön Itä-Helsingissä.
Opetushallituksen nettisivuiltahan löytyy aika paljon perusinfoa huoltajille sekä myös opetuksen tukimateriaaleja opettajille. Olet tainnut tehdä ja tuottaa niitä?
Kyllä, ja osa on tuotettu yhdessä uskonnon kollegan kanssa.
Miten arvioit elämänkatsomustiedon kehitystä 40 vuoden aikana?
Oppiaine on kehittynyt, ja sille on muodostunut omat pedagogiset ratkaisut. Opetussuunnitelmassa tietyt peruspilarit, kuten ihmisoikeudet ja oppilaslähtöinen keskustelevuus, ovat pysyneet ja vahvistuneet. Oppilasmäärät ovat kasvaneet, eikä oppiaine ole enää pienen vähemmistön aine.
Miten arvioit ET:n oppikirjatilannetta tällä hetkellä?
Olen aiemmin ollut kirjoittamassa useampaa Opetushallituksen tuottamaa ET-oppikirjasarjaa. Nyt kirjoja tuottavat kaupalliset kustantajat. Tilanne on tällä hetkellä mielestäni riittävän hyvä, etenkin kun oppiaineen opetus ei ole kirjaorjallista. Opetussuunnitelma sisältää enemmän taito- kuin tietotavoitteita, ja niitä ei juurikaan voi kirjasta opiskella.
Mitä tarvittaisiin ET:n vajaakäytön vähentämiseksi ja oppilasosuuden edelleen lisäämiseksi?
Oppiaineesta liikkuu edelleen vääriä käsityksiä. Niitä on hyvä jatkuvasti oikoa esittelemällä oppiainetta etenkin niillä paikkakunnilla, joilla oppilaita on vähän. ET voitaisiin avata vapaasti valittavaksi.
Miten tukea voisi kehittää ET:n opetusta aloittavalle luokanopettajalle?
ET-opinnot suorittaneella opettajalla on varmasti hyvät valmiudet työn tekemiseen. Oppiaineen koulutusta vailla olevat opettajat luonnollisesti toivovat valmiita materiaaleja ja tuntivinkkejä. FETO voisi toimia vahvemmin myös oppiainetta opettavien luokanopettajien tukena – nyt kaikki eivät taida tietää, että siihen voi liittyä.
Sanotaan, että elämänkatsomustiedon avaaminen kaikille valittavaksi ja oppiaineen vahvistaminen on tärkeää mahdollisten laajempien katsomusaineuudistusten laadun kannalta.
Kyllä, emme tarvitse uudistettua pakollista uskonto-oppiainetta.
Opetushallituksen katsomusaineiden kehittämisryhmä esitti katsomusaineiden osittaisen yhteisopetuksen kokeilua. Miten arvioit tätä ideaa? Mikään taho ei ole toistaiseksi tainnut ryhtyä kokeiluhankkeen valmisteluun?
Helsingin yliopisto aloitti tällaisen kokeilun Viikin Normaalikoulussa ja yliopiston tutkimushankkeena. Kokeilussa ei poiketa opetussuunnitelmasta, eli siinä mielessä se ei ole oikea kokeilu. En pitänyt Viikin kokeiluopetussuunnitelmaa kovin onnistuneena; se painottui uskonnon sisältöihin, vaikka ET-ainesta olikin tuotu mukaan.