Valtion ja kirkon erillisyys kuuluu eurooppalaisiin arvoihin (Euroopan neuvosto) ja julkisen vallan neutraliteettiperiaate ihmisoikeuksiin (Euroopan ihmisoikeussopimus). Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 17 artikla asettaa EU:lle velvoitteen vuoropuheluun kirkkojen, uskonnollisten yhteisöjen ja elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen kanssa.

Kansalaisilla on perustuslaillinen oikeus tulla kohdelluksi yhdenvertaisina. Nykyisellään evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon asema tekee uskonnottomista ja muihin uskontokuntiin kuuluvista toisen luokan kansalaisia.

Maallistuminen on Suomessa jatkunut niin, että ev.lut kirkon jäsenmäärä on laskenut 66,5 prosenttiin, vauvakasteiden osuus on laskussa, siviilivihkimisten osuus on kirkollisia vihkimisiä suurempi, nimiäisten määrä lisääntyy ja hautajaiskulttuuri monipuolistuu, vaikka hautaustoimessa ilmenee syrjintää. Myös kirkkoon kuuluvat saattavat olla hyvin maallistuneita eivätkä usko kirkon oppeihin. Tämä käy ilmi esimerkiksi Kirkon tutkimuskeskuksen (2019) teettämästä kyselystä.

On aika jatkaa sekulaarin valtion suuntaan

Perustuslain 76 § on syytä kumota; kirkkolaista eduskunnan tulisi säätää normaalissa lainsäädäntöjärjestyksessä. Kirkon kaikki virat ja vakanssit tulee siirtää normaalien työsuhteiden piiriin.

Digi- ja väestöviraston tulee asioida suoraan vauvan molempien huoltajien kanssa. Nykyinen käytäntö asioida seurakunnan kautta on vastoin lapsen oikeuksien sopimusta ja rikkoo yhdenvertaisuutta. Lasten kastaminen uskonnollisena rituaalina on perheen ja seurakunnan välinen asia.

Se, että evankelis-luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat oppilaat eivät saa peruskoulussa ja lukiossa opiskella elämänkatsomustietoa, on heitä syrjivää ja pitää korjata.

Avioliittoon vihkimiskäytännöt tulee saattaa yhdenvertaisiksi. Selkein käytäntö voisi olla, että viranomaiset hoitaisivat avioliiton solmimisen virallisen puolen. Maistraatit voisivat kuitenkin nimetä virkapaikan ja -ajan ulkopuolisiin vihkimisiin viran- ja toimenhaltijoiden lisäksi muitakin vihkijöitä. Tällä turvattaisiin vihkijöiden saatavuus suosituimpina vihkiaikoina.

Hautaustoimen järjestämisvastuu olisi perusteltua siirtää uusille hyvinvointialueille. Sen puitteissa voitaisiin toteuttaa myös monimuotoista yhdistelmämallia, jossa julkisen vallan omien toimintojen ja tilojen lisäksi olisi mahdollisuus kirkon, muiden uskonnollisten sekä uskonnottomien yhteisöjen hautausmaille tasavertaisesti. Hautaustoimen uudistuksessa pitäisi turvata, että kuolemantapauksen sattuessa vainajan omaisilla olisi mahdollisuus saada käyttöönsä tunnustuksettomia, monikäyttöisiä seremoniatiloja.

Kirkollisverojärjestelmä ja valtion tuki tulee ajatella uudelta pohjalta yhdenvertaisuuden pohjalta. Väestökirjanpito tulee siirtää digi- ja väestötietovirastoon; kirkonkirjojen digitointi ja tietojen hakujärjestelmän toimivuus on taattava.
Kulttuurihistoriallisten rakennusten suojeluun on valtion osallistuttava.

Kunnian ja omantunnon kautta annettava vakuutus on neutraali velvoittautuminen virkamiesten ja ministerien työlle. Sama koskee myös puolustusvoimia, jossa myös uskonnonharjoittaminen on siirrettävä palveluksen päiväohjelman ulkopuolelle.

Sotilaspappivetoinen henkisen tuen järjestäminen ei vastaa nykypäivän tarpeita. Sekulaaria psyykkistä tukea tulee vahvistaa myös vankilatyössä.

Valtiovallan symbolisissa eleissä tulee kunnioittaa ihmisten yhdenvertaisuutta myös uskontoihin ja katsomuksiin liittyen, esimerkiksi valtiopäivien avajaisissa.

Sekulaaria kulttuuria edistävien järjestöjen toimintaa tulee arvostaa ja tukea valtiovallan toimesta. Vapaa-ajattelijoiden liitto ja Suomen Humanistiliitto ovat jäseninä Euroopan humanistifederaatiossa, joka on edustettuna EU:ssa sekä Kansainvälisessä humanistiliitossa, joka on edustettuna YK:n toimielimissä. Yleishyödyllisinä kansalaisjärjestöinä liitot ovat mukana myös YK:n julistaman uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikon toiminnassa.

Esitämme, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon erityisaseman lopettamisen valmistelujen aloittamiseksi perustetaan laajapohjainen parlamentaarinen komitea, jossa on myös keskeisten uskonnottomien järjestöjen edustus. Kun varsinainen uskonnonvapauslaki täyttää sata vuotta, on hyvä aika jatkaa uudistuksia.

Jumalanpilkan kriminalisointi tulee poistaa rikoslaista

Jumalanpilkka rikoslaissa ei kuulu tähän päivään, koska se kaventaa sananvapautta. Suomi on saanut jo monta kertaa YK:n ihmisoikeuskomitealta huomautuksen asiasta. Myös monet oikeusoppineet Suomessa katsovat, että pykälästä voitaisiin luopua.
Koska vihapuhe, kiihottaminen kansanryhmää kohtaan ja julkisrauhan rikkominen ovat Suomessa kiellettyjä, se antaa suojaa myös uskonnollisille ja ei-uskonnollisille ihmisille ja yhteisöille.
Kun Suomessa Jumalan pilkkaaminen on kielletty rikoslaissa, ei Suomi kansainvälisissä toimielimissä voi täysimääräisesti puuttua uskontoperusteisiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Jumalanpilkkalakien tulkinta eri maissa on hyvin mielivaltaista.

Kunnioittavasti,
ystävällisin terveisin

Suomen Humanistiliitto ry ja Vapaa-ajattelijain liitto ry