Vain orjan elämällä on tarkoitus

Vasaralla on tarkoitus: se on tehty naulaamiseen.

Joskus meiltä kysytään, mikä on elämän tarkoitus. Sellaista ei ole, eikä edes voi olla olemassa. Ainoa poikkeus on orja: Vuonna 1800 joku on mittaillut mustan miehen lihaksia, arvioinut ikää, päätynyt ostamaan. Elämän selkeä, ulkopuolelta annettu tarkoitus on ollut kerätä puuvillaa pellolta.

Mielekkyyden elämälle luo nimenomaan vapaus. Orjan elämällä on tarkoitus siinä missä vasarallakin, mutta ei se ole hyvää, mielekästä elämää.

Kristittyjen yksinkertaisin vastaus elämän tarkoitukseksi on päästä taivaaseen. Jatkokysymys on helppo, eli mikä on kuolemanjälkeisen elämän tarkoitus. Jos se on elää onnellisena, sama riittäisi tarkoitukseksi maanpäälliseenkin elämään.

Maalliset suuret tarkoitukset eivät nekään ole lopullisia vastauksia. Tavoitella voi vaikka Suur-Suomea tai kommunistista maailmanvallankumousta, mutta kysymys jää: mikä olisi elämän tarkoitus utopiavaltiossa tai -maailmassa.

Joku ottaa tässä esille ikuisuuden. Sitä pohti myös Täällä pohjantähden alla -kirjan lopussa Akseli: ”Mitä varten kaikki jos ei mitään jää jäljelle? Mitä varten koko Koskela… isän ensimmäisestä lapionpistosta saakka? Kannattiko koko elämän kestänyt rehkiminen? Vähemmälläkin tulisi toimeen… ja sitten vaan tyhjää…”

Tästä olen täysin eri mieltä. Ajatus lopusta ja kaiken äärellisyydestä on lohduttava. Kaikki toiveeni ja pelkoni loppuvat joskus, mikään tekemäni ei ole äärettömän tärkeää ja vaikka miten mokaisin, senkin vaikutus on rajallinen.

Päinvastoin äärettömyys on aikuiselle ihmiselle ahdistava ajatus. Miljoona vuotta, eikä loppu ole yhtään lähempänä, vaikka kaikki tekeminen on jo tehty, kaikki kiinnostavat taidot opeteltu ja kaikki keskustelut käyty. Vain pienelle lapselle maailma näkyy ikuisena leikkipaikkana, johon ei kyllästy.

Tarkoituksettomuus ei merkitse tavoitteiden puuttumista. Olemme vapaita asettamaan tavoitteita ja pyrkimään niitä kohti. Yksi haluaa juosta maratonin, toinen saada yrityksensä kukoistamaan, kolmas rakentaa taloa. Tavoitteet tekevät elämästä parempaa, kunhan muistaa välillä miettiä, onko jostain aiemmista tavoitteista hyvä luopua.

Mutta erityisesti tarkoituksettomuus vapauttaa tekemään asioita ilman tavoitetta. Voin vain istuskella Näsijärven rannalla miettimättä varsinaisesti mitään. Tai voin istua sohvalla, juoda kahvia ja katsella Facebookista hassuja kissavideoita, mikään ei pakota johonkin ”järkevään” tekemiseen. Eikä ole pakko lukea Finlandia-voittajaa jos vanha Jerry Cotton kiinnostaa enemmän.

***

Oma tavoitteeni on ollut johtaa Vapaa-ajattelijain liittoa kolme vuotta, ja se tavoite on nyt täytetty. Hyvin vai huonosti, en tiedä, mutta ainakin itselleni tämä on tuonut elämään sisältöä ja onnistumisen iloa.

￭